Metro-seurakunnan Blogi

Currently the posts are filtered by: February 1
Reset this filter to see all posts.

27.02.2009
12:20

Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa - osa 7 - Laodikea

Mitä on palavuus?

"…sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli." – Hepr. 12:29

Me uskovat olemme toisinaan todella tyhmiä. Puhumme asioista ikään kuin tietäisimme kaiken mahdollisen emmekä missään tapauksessa edes suostu tunnustamaan keksineemme selityksen kun meiltä kysytään jotain, jota emme tiedä. Todella typerää, ja kaiken lisäksi joskus hyvinkin vaarallista.

Olemme kehittäneet historian siipien havinassa kehittäneet suuren joukon harhaoppeja tämän kyvyttömyytemme tähden - siis kyvyttömyyden myöntää, että ei tiedä jotain. Parhaimmillaankin olemme saattaneet saada jonkun tietoa janonneen ihmisen hyvinkin sekavaan olotilaan puhkuessamme pihalle mitä kummallisempia selityksiä asioille sen sijaan, että olisimme rehellisesti todenneet, että tämä puhaltaa yli meidän ymmärryksemme!

Yksi tärkeimpiä kristityn kasvun askelia onkin oppia elämään tietämättömyyden kanssa ja, jos etenemme vielä syvemmälle, kyky hyväksyä, että jotkut asiat jäävät meille mysteereiksi. Näiden ajatusten sisäistäminen on mitä hyödyllisintä meille sekä kuten totesimme myös muille!

Siis siihen palavuuteen

Mitä tämä sitten liittyy palavuuteen? Ikävä kyllä luulisin, että palavuus on yksi niistä termeistä, joista me emme ole osanneet pitää sananmiekkojamme erossa, vaan olemme kuin toivoton ritari lähteneet tämänkin tuulimyllyn kaatamiseen ilman ymmärrystä. Saarnaajat saarnaajien perään vetoavat ihmisiin, että he olisivat palavampia Herrassa, mutta harvat heistä antavat edes pientä toivoa epävarmalle sielulle löytää tuo palavuus, koska ikinä ei kerrota, mitä se tarkoittaa!

Tämäkin tyhjiö löytää täytteensä hyvin nopeasti. Palavuus on päätelty ehkä tarkoittavan jotain tunnetilaa, jolloin ihminen on omituisen innostunut asioista. Tai on sanottu, että palavuus on sitä kun puhuu kaikille vain Jeesuksesta jatkuvasti. Tai ehkä on huhuttu jostain palavasta veljestä tai siskosta Herrassa, joka on niin palava, että näivettää itsensä paastoilla ja rukoilee kuin olisi kysymys elämästä ja kuolemasta. Sitten onkin yritetty kovasti olla palavia ja pyritty kovasti täyttämään noita mittoja, mitä ollaan asetettu. Tämän lopputuloksena on ollutkin sitten valitettavan usein loppuun palaminen, koska ollaan vain juostu jonkun haavekuvan perässä kuin virvatulta metsästäen hukaten kuitenkin samalla uskomme todellisen voiman lähteen.

Mitä sitten on palavuus?

Vastataksemme tähän kysymykseen oikein täytyy meidän tutkia Raamattua ja yksi todella hyvä palavuudesta löytyvä kohta löytyy Luukkaan evankeliumin luvusta 24. Siellä kaksi opetuslasta on Emmaukseen johtavalla tiellä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, jolloin yllättäen Jeesus itse lyöttäytyy heidän seuraansa heidän kuitenkaan Häntä tunnistamatta. Matka menee ilmeisen rattoisasti eteenpäin ja viimein heidän saapuessa perille Jeesus paljastaa itsensä heille ja katoaa pois näkyvistä. Tästä opetuslapset toteavat:

"Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"
– Luuk. 24:32

Heidän sydämensä oli palava! Miten se on mahdollista? Eiväthän muuta kuin vain olleet ja viettäneet aikaansa! Missä he viettivät aikaansa? Aivan oikein. He olivat Jeesuksen kanssa ja kuulivat Häntä! Tämä sai heidän sydämensä palavaksi.

Palavuus on Jumalan tuntemista

Raamattu opettaa, että meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli, ja jo hyvin nuorena opimme, että kun menee liian lähelle tulta saattaa syttyä itsekin palamaan. Jos siis kaipaamme olla palavia, tiedämme nyt mistä päin tulta löytyy! Meidän on siis mentävä Jeesuksen luokse ja vietettävä aikaa Hänen kanssaan, ja sydämemme syttyykin palamaan aivan erityisellä tavalla Jumalan läheisyydessä. Palavuus on siis Jeesuksen tuntemista eikä jotain tunnetilaa tai tekemistä!

Sekoitamme tuloksen ja lähteen, jos ajattelemme palavuuden olevan tunnetta tai tekoja. Palavuus kyllä tuottaa tunnetilojakin ja aivan varmasti tekojakin, mutta ne eivät suinkaan ole palavuutta, vaan sen tuloksia! Jotta saisimme näitä tuloksia, täytyy meidän olla palavia, ja jotta olisimme palavia, täytyy meidän tuntea Hänet, joka on tullut tulta heittämään!

Enää jää vain kysymys, kuinka minä voin tuntea Hänet! Vastaus siihen on oikeastaan hyvinkin yksinkertainen. Me opimme tuntemaan Häntä viettäen aikaa Hänen kanssaan, ja voimme viettää Hänen kanssaan aikaa rukoillen ja lukien Hänen Sanaansa. Eikä tässä rukoilemisessa ole niinkään kysymys siitä, että onnistuisin jotenkin rukoilemaan oikein, vaan enemmänkin siitä, että minä päätän erottaa aikaa päivästäni ainoastaan Jumalalle ja sitten minä olen siinä ja puran sydäntäni Hänelle sekä kuuntelen myös Hänen puhettaan minulle. Samalla on myös hyvä lukea Raamattua järjestelmällisesti ja antaa ajatustemme tulla täyteen Jumalan Sanaa!

Kun teemme tätä uskollisesti huomaammekin yllättäen kuin nuo Emmauksen tiellä olleet opetuslapset, että meidänkin sydämemme on palava! Haluammekin enemmän todistaa Hänestä! Koemmekin tuskaa sieluista tai yllättäviä ilon tunteita Hänen olemassaolostaan! Emmekä enää malta oikein odottaa omaa salaista hetkeämme Hänen kanssaan.

20.02.2009
17:17

Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa - osa 6 - Filadelfia

Yhteys

Kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!

Jumalamme on kolminainen. Hän on yksi, mutta kuitenkin kolme. Hän on Jumala eli Isä, Poika ja Pyhä Henki. Alusta loppuun Raamattu julistaa tätä ihmeellistä totuutta, joka monilta osin ylittää täysin ymmärryskykymme. Voimme kuitenkin täysin uskoa siihen ilman ymmärtämättä sitä täysin.

Ihmeellistä tässä totuudessa on myös, että Kolminaisuuden sisäinen yhteys on täydellisen rakkauden kyllästämää. Kuten Johannes sanoo kirjeessään Jumalan olevan rakkaus (1. Joh. 4:8), ja jotta rakkaus voi yksinkertaisesti olla olemassa sillä täytyy olla kohde ja Kolminaisuudessa tuo rakkaus vallitsee täysin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välillä.

Jumalan kuvat

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (1. Moos. 1:27) ja vaikka ihminen lankesi syntiin ei tuo suunnitelma ole muuttunut! Edelleen Jumala haluaa ihmisen olevan Hänen kuvansa maan päällä ja Hän on antanut jokaiselle tien tähän, joka kulkee Jeesuksen Kristuksen ristin kautta. Meidän on pakko syntyä uudesti ylhäältä ja ottaa vastaan syntien anteeksiantamus matkallamme Jumalan kuvan esiin tulemiseen, ja tämä on meille mahdollista vain uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen! Eikä todellakaan ole suurempaa olemassaolon tarkoitusta kuin olla Jumalan kuva maan päällä!

Lisäksi yhdessä uskovien uudestisyntyneiden joukkona muodostamme Kristuksen ruumiin (1. Kor. 12:27) ja olemme yhtä (Gal. 3:28). Tämä on totuus,  jonka olemassaololle emme voi tehdä mitään! Meidät on tehty yhdeksi, vaikka meitä onkin monta. Tätä ei ole saanut aikaan ekumenia, oppirakennelmat, järjestöt, kirkkokunnat, profetia tai edes pienryhmät, vaan Jumala itse on Henkensä kautta asettanut tämän voimaan uudestisyntymisessä Kristuksen kunniaksi.

Eli nyt kun tarkoituksemme on olla Jumalan kuva meidänkin tulee tuoda rakkautta esiin. Erityisen olennaisesta on tuoda tämä rakkaus esille "sisäisesti," niin kuin Jumalakin. Meidän erityinen areenamme tälle jalolle "sisäiselle" toimelle on toiset uskovat, joiden kanssa olemme tehdyt yhdeksi. Eli kun osoitamme rakkautta toisiamme kohtaan uskovina tuomme esiin Jumalan kuvaa esiin ja Jumalan nimi saa kunniaa!

Miten sitten rakastaa veljeään?

Jos todella olemme yrittäneet rakastaa toisia uskovia, olemme varmasti huomanneet, että se on toisinaan todella vaikeaa! Vaikka kuinka ponnistelemme huomaamme toisessa ihmisessä vain niin paljon virheitä ja vikoja, että emme voi rakastaa häntä. Näinhän asia on luonnollisella tasolla, mutta meidän täytyy avata käsityksemme ymmärtämään, että Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme (Room. 5:5). Koska siis Jumalan rakkaus varmasti riittää jokaista ihmistä kohtaan, meidän täytyy ennemminkin kuin kamppailla rakastaa jotakuta  niin hyväksyä hänet ja hyväksyä, että Jumalan tähden minä voin häntä rakastaa!

Johannes neuvoo meitä seuraavasti:

"Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa."
– 1. Joh. 3:18

Rakkautemme toisiamme kohtaan, ja muita kohtaan, tulisi olla siis hyvinkin käytännöllistä eikä niinkään suuria sanoja. Jeesus neuvoi myös hyvin käytännönläheisesti antamaan toisille anteeksi ja pyytämään anteeksi, jos on tapahtunut loukkaantumisia. Johanneksen kirjeessä myös neuvotaan pitämään huolta toisesta vähäosaisesta uskovasta. Eli pohjimmiltaan voimme osoittaa tätä Jumalan rakkautta hyvin käytännöllisesti toisiamme kohtaan! Emme tarvitse yliopistotutkintoja keksiämme, kuinka rakastaa toisia. Siihen riittää silmiemme avaaminen toistemme tarpeille.

Totuudessa

Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa, sanotaan 1. Korinttolaiskirjeessä luvussa 13. Rakkaus ei siis ole jotain pullamössö hellittelyä, joka vain taputtelee toista päähän ja voivottelee. Kyllä ymmärtäminen ja hyväksyminen on osa rakkauden esille tulemista samoin kuin hellyys, mutta rakkaudessa on myös halu nähdä toiselle ihmisille tapahtuvan parasta ja tämä tulee Jumalan Sanan totuuden toteutuessa.

Jokaiselle ihmiselle paras olotila on elää Jumala yhteydessä Hänen Sanansa valaistessa vaellustamme. Jos rakastamme toisia uskovia, tahdomme myös heidän elämässään näitä asioita tapahtuvaksi. Ja jos oikeasti haluamme näitä, teemme myös työtä sen toteutumiseen! Eli ensinnäkin rukoilemme rakkaan uskovan puolesta väkevästi emmekä anna periksi rukouksessa ennen kuin saamme läpimurron. Sekä jos on jotain muutakin tapaa, jolla voimme olla edes auttamassa asian eteenpäin menemistä, niin annamme itsemme myös siihen Jumalan Hengen ohjauksessa.

Huomaa siis, että kristittyjen yhteys ei ole joku outo ja kummallinen tunnetila, vaan hyvinkin käytännöllinen ja elämänläheinen asia! Se on rakkauden esille tulemista keskinäisissä suhteissamme, joka on suuri ja ihmeellinen seikkailu meille jokaiselle. Tästä rakkaudesta meidät pitäisi tuntea Jeesuksen seuraajiksi (Joh. 13:35), emmekä voi siihen asettaa jotain rajoja tai ehtoja ennen kuin suostumme rakastamaan. Jumala itse on asettanut rajat ja ehdot, ja se on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen!

13.02.2009
16:47

Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa - osa 5 - Smyrna

Elävä kristillisyys

Elävä erämaa!

Jeesus tuli antamaan elämän ja yltäkylläisyyden, tai toisissa käännöksissä sanotaan elämän ja elämän yltäkylläisyyden. Tämä erityisesti puhuu todellisesta sisäisestä elämästä eikä ainoastaan siitä, että hengitämme ja olemme olemassa. Jumalan tahto on siis, että uskovilla olisi elämä sisällään jopa ylenpalttisesti, ja että seurakuntien toiminta olisi elävää eikä vain muotomenoja tai toimintoja. Tällöin muutkin ihmiset kiinnostuvat uskosta, koska se on jotain todellista eikä vain pelkkiä puheita ja tapoja!

Miten saada elämä?

Elämän saaminen on oikeastaan Raamatun mukaan hyvinkin helppo asia. Johanneksen evankeliumista voimme lukea:

"Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus"
– Joh. 1:4

Eli jos haluamme löytää elämän, meidän täytyy löytää Jeesus. Vielä kun ihminen oli paratiisissa Jumala oli antanut heille elämän puun, josta he saivat syödä. Tämän puun hedelmät tuottivat ikuista elämää heissä Raamatun todistuksen mukaan eli jollain tavalla Jumalassa oleva elämä välittyi heihin senkin kautta. Yksi syntiinlankeemuksen seurauksista oli, että elämän puu suljettiin pois ihmisten ulottuvilta ja näin ollen ihmisten elämä rupesi tuhoutumaan. Kuitenkin Jumala katsoi hyväksi pystyttää uuden elämän puun, joka olisi ihmisten ulottuvilla. Tämän puun Hän pystytti Golgatalle vajaa 2000 vuotta sitten, jonka hedelmä, Jeesus, on tänäänkin tuore ja saatavilla. Meidän täytyy vain tulla Hänen luokseen!

Tie Hänen luokseen alkaa kääntymällä pois synnistä ja päättämällä jättää se taakseen, koska tie synnin luokse menee poispäin Jeesuksen luota. Sitten kuljemme rukoillen eli keskustellen Jumalan kanssa ja kiittäen Jumalan läsnäoloon. Eikä tämä oikeastaan ole ollenkaan niin hankalaa kuin usein ajattelemme sen olevan. Jeesus sanoi, että Jumalan Valtakunta on tullut lähelle. Tarkasti ottaen alkukielellä siinä sanotaan, että Jumalan Valtakunta on käden ulottuvilla!

Jeesuksen luokse tuleminen ei ole suurien ponnistusten takana, vaan enemmänkin suuren nöyrtymisen takana. Minun täytyy hyväksyä Hänen tiensä oikeaksi tieksi, ja tunnustaa, että oma tieni on vievä minut lopulta täysin tuhoon, jos ei tässä elämässä, niin tulevassa. Joudumme myös tunnustamaan, että Hän on Jumala ja näin ollen meillä ei ole mitään sanottavaa siitä, miten Hän on toimii tai mitä Hän sanoo. Välittömästi kun nöyrrymme näin Hänen edessään, huomaammekin, että Hän on yllättävän lähellä meitä ja aivan kuin huomaamattammekin sisimpämme täyttyy tuoreella elämän tuulahduksella!

Jatkuvaa elämää

Jumala loi ihmisen olemaan riippuvainen monista asioista. Joudumme syömään ja juomaan elääksemme. Tarvitsemme toisia ihmisiä tueksemme elämässä. Emme selviä hapettomassa tilassa. Ja ennen kaikkea olemme täysin riippuvaisia Jumalasta, jotta todella eläisimme. Tämä tarpeemme ei häviä uskoon tullessamme, vaan siitä tulee elämämme ihanin puute. Jatkuvasti meidän täytyy tulla nöyrässä rukouksessa, ylistyksessä ja yksinkertaisessa odotuksessa Jumalan läsnäoloon. Yhä uudelleen meidän täytyy lukea Hänen Sanaansa. Joskus tuntuu, että Hänen puutteensa meissä jo näivettää meidät kun juuri kohtaammekin Hänet taas! Mikä ihana puute se onkaan, koska tiedämme saavamme siihen vastauksen!

Kun näin pidämme yllä suhdettamme Jumalan kanssa, olemme täynnä Hänen elämäänsä. Samalla kertaa olemme myös täynnä kaikkea sitä, mitä Hän on luvannut omilleen, esim. rauhaa, rakkautta, lepoa, jne. Myöskin silloin meidän kristillisyytemme on elävää eikä vain kuollutta muotomenoa tai tapakristillisyyttä tai vielä pahempaa vain ulkokultaista hurskastelua.

Jeesuksessa on meidän elämämme ja meidän ei tarvitse muuta kuin viettää Hänen kanssaan aikaa rukoillen, ihmetellen, ylistäen, palvoen, opiskellen Hänen Sanaansa ja tuo elämä täyttää meidät, koska oikeastaan Hän on jo meissä uskon kautta Pyhässä Hengessä, ja annamme näin Hänen vain täyttää meitä!

Kiitos Herralle tästä yksinkertaisesta uskon elämästä Hänen yhteydessään!

07.02.2009
23:34

Väliviikko

Tällä viikolla pidettiinkin taukoa Ilmestyskirjan seurakuntien tutkiskelussa! Sarja jatkuu todennäköisesti ensi viikolla!

Muistutan tässä vaiheessa mahdollisuudesta saada lisää materiaalia rekisteröitymällä ja kirjautumalla sisään.

01.02.2009
19:38

Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa - osa 4 - Tyatira

Kristityn kirkastuva vaellus

 "Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka." – Snl. 4:18

Jumalan suunnitelma on jokaisen Hänen omansa kohdalle elämä, joka kohti loppuaan vain kokee yhä suurempaa Jumalan kirkkautta, armoa, läsnäoloa, jne. Missään tapauksessa Jumala ei halua yhdenkään kristityn, eli Kristuksen vanhurskauttaman, kokevan uskonelämänsä tai yleensäkään oman elämänsä hiipuvan hiljakseen kohti loppua! Tämä Sananlaskujen kohta ei tarkoita, että tulisi jotain lisätietoa, jota ei jo Jumalan Sanassa ole, vaan että vanhurskaan elämään alkaa tulla näkyväksi Jumalan lupauksia, jotka ovat jo olleet siellä Kristuksen tähden koko ajan! 

Hän on täysin kykenevä kaikkivoipaisuudessaan tekemään tämän mahdolliseksi jokaisen kohdalla, mutta elämäämme todellisuuteen vaikuttaa hyvin paljon, mihin todella uskomme. Jumala toimii kanssamme uskomme kautta, joka on myös Hänen työtään meissä kun annamme Hänelle luvan ja aikaa tehdä työtä!

Uskon tärkeys

"Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." – Mark. 11:24

Jeesus opettaa tässä siitä, kuinka voimme ottaa vastaan Jumalan lupauksia! Monet meistä rukoilevat ja anovat Hänen tahtonsa mukaan jo paljon, mutta meiltä puuttuu hyvin tärkeä elementti - nimittäin usko! Kaiken lisäksi tässä kohdassa kuvataan hyvinkin hyökkäävää uskoa, joka uskoo saaneensa jo ennen kuin on saanut yhtään mitään konkreettisesti. Kun nämä elementit ovat kohdallaan, Jumalan Sana lupaa, että anomamme asiat tulevat meille!

Usein meillä on myös ongelma jota voitaisiin kutsua "vääräksi uskoksi." Tämä tarkoittaa, että me uskomme kyllä johonkin asioihin hyvinkin vahvasti, mutta nämä asiat eivät olekaan Jumalan Sanan mukaisia, vaan jostain muualta temmattuja. Esimerkiksi monet uskovat Jumalan olevan vihainen ja äkkipikainen, joka tahtoo kostaa välittömästi ja väkivaltaisesti pienetkin pahat teot. Tällaiselta jumalalta ei oikein voi odottaa saavansa mitään hyvää! Samoin ei voisi odottaa, että elämämme tulisi olemaan vaan parempaa kohti elämämme loppua. Tällainen kuva Jumalasta ei kuitenkaan ole ollenkaan Jumalan Sanan mukainen! Raamattu opettaa Jumalan olevan iloinen ja läpikotaisin hyvä Jumala, joka on "armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas." Tältä Jumalalta voisi jo odottaa hyviäkin asioita ja uskoa niitä saavansa!

Eli meidän täytyy uudistaa mielemme Jumalan Sanalla, jotta meillä voisimme todella uskoa oikeita asioita! Kun uskomme Sanan mukaisesti ja anomme Sen pohjalta, näemme näiden asioiden varmasti tapahtuvan elämissämme.

Sana on sinua lähellä

Meidän ei tarvitse lähteä hakemaan Kristusta alas taivaasta tai ylös tuonelasta, tai mistään muualtakaan, vaan Raamatun mukaan Sana on meitä lähellä suussamme ja sydämessämme! Eli meidän täytyy sydämessämme uskoa ja tunnustaa se suullamme, jotta jotain todella tapahtuu. Ymmärrämme tämän jossain määrin liittyneenä pelastukseen, mutta emme useinkaan tajua, että sama uskon periaate toimii meidän elämissämme muussakin tapauksissa.

Jumala herättää sydämissämme uskon Sanansa kautta ja meidän täytyy tunnustaa se suullamme, jotta se tulisi todeksi, olkoon missä tapauksessa vain. Eli emme voi vain passiivisesti ajatella, että usko jotenkin oudolla tavalla vaan sisällämme jyllää ja muuttaa elämämme. Ei, vaan meidän täytyy uskoa, että usko sisällämme jyllää ja meidän täytyy toimia sen mukaisesti, tunnustaa Jumalan mielen mukaisia tunnustuksia tulevaisuudestamme ja elämistämme, ja silloin elämämme alkaa muuttua.

Sinunkin polkusi on tarkoitettu vain kirkastumaan kirkastumisestaan, jos olet uskossa tänään! Ala uskoa siihen ja tunnustaa sitä ja toimimaan sen mukaisesti, että kaikki tämä olisi mahdollista!

 

 

Archive