Metro-seurakunnan Blogi

Currently the posts are filtered by: October 1
Reset this filter to see all posts.

30.10.2010
01:41

Antikristuksen henki

Antikristuksen henki

“Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.' Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan.” – Jes. 14:13-15

Elämme aikaa, jolloin antikristuksen hengen vaikutus kasvaa. Lopulta tämä huipentuu itse laittomuuden ihmisen eli antikristuksen eli ilmestyskirjan pedon esiin astumiseen viekoittelemaan maailmojen kansat valheillaan palvomaan itseään. Emme tiedä milloin tämä tulee tapahtumaan, mutta meidän on jo nyt hyvä osata tunnistaa tämä vaikutus ja myös voitokkaasti vaeltaa yli sen voiman omissa elämissämme.

Kristuksen sijainen ja vastustaja

Kreikan kielessä prepositio ‘anti' tarkoittaa sekä ‘vastaan jotakin' että ‘jonkin sijasta.' On hyvä ymmärtää tämä puhuttaessa antikristuksesta. Kysymys ei nimittäin ole vain jostain avoimesti Kristusta vastustavasta voimasta, vaan oikeastaan useimmiten enemmänkin Kristuksen sijalle tulevasta voimasta! Tämä onkin vaikeampaa erotella, sillä kuka vain näkee kristittyjen vainoissa antikristuksen hengen vaikutuksen, mutta kaikki eivät näe sitä nykyisen uskonnollisen kirkollistuneen kristillisyyden tapojen ja perinteiden ylivallassa tai jopa erinäisten kristittyjen johtajien korkealle kohotetussa asemassa.

Antikristuksen henki taisteleekin seurakuntaa vastaan näillä kahdella kentällä ympäri maailmaa yhä enenevässä määrin, eli vainoten kristittyjä sekä seurakunnan sisältä että ulkoa käsin ja syrjäyttäen Jumalan voiman sekä Kristuksen läsnäolon ja auktoriteetin jollain muulla. Vaikka tämä taistelu vaikuttaakin ylivoimaisen tehokkaalta ympäri maailmaa, niin voimme silti luottaa saavamme voiton Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta ja emme rakasta henkeämme, vaan olemme alttiit kuolemaan asti.

Vaino

Halki kristillisyyden historian on todellisia uskovia vainottu. Tämän jopa Paavali lupaa olevan jokaisen jumalisesti elävän osa tässä maailmassa (2. Tim. 3:12). Tämä samainen toiminta jatkuu tälläkin hetkellä ympäri maailmaa aiheuttaen yli 160 000 kristityn kuoleman vuosittain eikä se tulee vähenemään maailmanloppua kohti kulkiessamme. Päinvastoin tulemme näkemään yhä räikeämpää vainoa jopa ns. kristillisissä länsimaissa. Eikä tämä tule olemaan vain naureskelua, kiusaamista tai pahan puhumista, vaan konkreettista väkivaltaista uskovien tuhoamista ja hiljentämistä. Emme voi valmistautua tähän muuten kuin ymmärtämällä yhä paremmin iankaikkisuutta ja Jumalan armoa.

Olemme saaneet ikuisen elämän vastaanottaessamme Jeesuksen uudesti syntymän kautta. Tämän hetkinen elämämme on parhaillaankin vain hetkisen kestävää varjoa tulevasta maailmasta. Meidän tulee kiinnittää sydämemme ikuisuuteen eikä tähän maailman rikkauksineen. Ei meidän tarvitse eristäytyä maailmasta, mutta sisimmältämme emme kuitenkaan ole siitä lähtöisin. Kun ymmärrämme tämän ja luovumme tästä elämästämme tietäen saavamme parempaa, ei kuolemakaan enää ole ongelma. Sehän on vain voitto! Meidän ei toki tarvitse etsiä vainoa tai marttyyrikuolemaa, mutta jos Jumala katsoo meidät siihen arvolliseksi, voimme täysin varmoina kiinnittää katseemme elämään, jota ei meiltä voi kukaan millään keinoilla viedä pois.

Tietysti kun tässä hetkessä ajattelee oikeasti mahdollisen vainon kohteeksi joutumista, niin väkisin mieleen nousee epäilyksiä oman uskon kestävyydestä niissä hetkissä. Nämäkin epäilykset voidaan voittaa Jumalan armon ymmärtämisellä. Kun Jumalan armo on uusi joka päivä ja niin kuin on päiväni niin on voimani, niin ei minulla tänä päivänä tarvitsekaan olla sitä voimaa ja Jumalan antamaa armoa kohdata noita äärimmäisiä tilanteita. Kun minä tänä päivänä vaellan uskollisena Jumalan kanssa, niin Hän valmistaa minua jo kaikkea tulevaa varten sekä kun koittaa vaikeat päivät, niin Hän antaa vielä erityisen voiman ja armon juuri tuolle päivälle. Eihän minun uskoni olekaan koskaan ollut oman voimani ansiota, vaan Jumalan lahjaa se on ollut alusta saakka.

Sijainen

Tehokkaampi keino kansojen viekoitteluun on kuitenkin tarjota heille jotain Kristuksen korvaavaa kuten vaikka uskonnollinen kristillisyys, jossa pelastukseen kadotuksesta ei tarvitakaan enää henkilökohtaista parannuksen tekoa ja uskoa vaan sakramentit ja kirkon jäsenyys ovat tarpeeksi. Ihmisen Jumalaa vastustavalle mielelle on paljon helpompaa osallistua tällaiseen toimintaan, koska sillä saadaan omantunnon ääntä hiljennettyä, mutta ei kuitenkaan tarvitse itse tehdä mitään tai muuttua. Lisäksi korvataan synti ja Jumalan säädökset ihmeellisellä suvaitsevaisuudella ja lähimmäisenrakkaudella tehden asian vielä helpommaksi ihmisille. Ahdas portti ja kapea tie vaihdetaankin laveaan tiehen ja ahdistamattomiin ladonoviin.

Lisäksi nostetaan joko järjestelmä tai suoraan joku henkilö vastaamaan Kristuksen tahdosta muille ihmisille. Ikään kuin uskovilla ei olisi Pyhää Henkeä, niin he tarvitsevatkin teologisia oppeja ymmärtääkseen selvät Raamatun tekstit. Myöskin Jumalan voima ja Pyhän Hengen läsnäoleva voitelu tehdään turhiksi ja jopa epäilyttäviksi järjen ja oikean opin palvonnalla.

Meidän kristittyinä täytyy ymmärtää hyvin selvästi, että uskossamme on ennen kaikkea kysymys suhteesta Elävään Jumalaan. Me kuulemme Hänen äänensä (Joh. 10:27) jokainen eikä uskomme saisi edes perustua ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan. Etsikäämme häpeilemättä Hänen koettavaa läsnäoloaan ja ilmitulevaa voimaansa, sillä Hän on yksin on todellinen seurakunnan pää. Johanneskin opetti meillä vielä jokaisella olevan voitelun, joka opettaa meitä. Älkäämme missään tapauksessa hukatko tätä yliluonnollista Jumalan luonnollista todellisuutta uskostamme ja älkäämme alistuko muuhun kuin Hänen tuntemiseensa.

Voitto

Antikristuksen vaikutuksen kasvaessa on aina myös Kristuksen vaikutus kasvanut uskollistensa parissa. Samoin tulee käymään näinä viimeisinä päivinä! Vaikka pimeys valtaa alaa, niin se ei ole saanut eikä tule saamaan Jeesusta valtaansa koskaan. Jopa antikristuksen astuessa valtaan, niin voimme kohottaa päämme ja julistaa evankeliumia yhä suuremmalla innolla ja voimalla, koska vapautuksemme päivä vain lähenee. Jos he vievät henkemme, niin me voitamme. Jos he yrittävät tuudittaa tapakristillisyyteen, niin me emme suostu nukkumaan. Kristuksen ollessamme kanssamme käyköön kuinka vain, niin me voitamme pitäessämme kiinni todistuksestamme Hänen voimallaan!

17.10.2010
22:43

Kun Suomi putos puusta

Tiistai-iltaisen Ylen TV2:ssa esitetyn Homokeskustelun jälkeisiä maininkeja katsellessa ei voi kuin ihmetellä nykyisen suomalaisen yhteiskunnan ajatusrakennelmia. Yhden oudoimmista jälkipuheenvuoroista esittää suurena ajattelijana tunnettu Jari Tervo kolumnissaan, jossa hän intoutuu lähes hurmiossa kutsumaan Iranin presidentin Mahmud Ahmadinejadin ja kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen mielipiteitä samankaltaisiksi. Lisäksi Tervo päättää kolumninsa mahtipontisesti kehottaen Raamatun käsityksiin uskovia häpeämään! Samankaltaisten puheenvuorojen sataessa eri puolilta sekä puolesta että vastaan kansa äänestää jaloillaan eroten massoittain kirkosta aiheuttaen jo pelkoa kirkon nuorisotyön tulevaisuudesta verorahojen huvetessa.

Näinkö nopeasti Suomi on pudonnut puusta, johon se aikoinaan luotti? Muistaakseni Suomen itsenäistyessä ja Suomen lakeja ensimmäistä kertaa asetettaessa otettiin Raamattu iloiten avuksi tähän vakavaan toimeen. Joitakin vuosikymmeniä mentiin eteenpäin sekavissakin merkeissä ja alkoi maailmanlaajuinen katastrofi eli toinen maailmansota, johon Suomikin joutui osallistumaan. Kun ylivoimainen vihollinen yritti rynniä viemään isänmaamme rajojen yli, ylipäällikkökin totesi päiväkäskyssään kotirintaman osallistuvan taisteluihin rukouksin. Silloinkin Jumalan apu kelpasi! Ihmeellisesti Suomi säilyttikin itsenäisyytensä ja elämä jatkui. Nyt kun vuosikymmeniä myöhemmin elämme hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä olemmekin alkaneet halveksua juuri samaista Jumalaa ja Raamattua, jotka toivat meille turvan ja avun oikeaan aikaan.

Tervon vertaus radikaalista islamin edustajasta ja Raamattuun uskovasta kristitystä kuvaa nykyistä tiedon vähäisyyttämme hyvin. Kuinka edes voidaan verrata tunnustavaa kristinuskoa järjestelmään, jossa varkailta katkotaan käsiä ja kuolemantuomioita langetetaan islaminuskon jättämisestä, homoseksuaalisuudesta, aviorikoksesta ja raiskauksesta. Lisäksi vielä tässä radikaalissa islamissa ei naisen todistus tuomioistuimessa ole yhtä arvokas kuin miehen. Tunnustava kristinusko on taas pitkälti syypää maamme suhteellisen korkeaan hyvinvointiin arvojemme rakentuessa pitkälti sen pohjalle. Tervon tulisi itse hävetä tuodessaan esiin näinkin suurta tietämättömyyttä!

Tietysti eihän ketään voi pakottaa uskomaan Jeesukseen tai seuraamaan Raamatun opetusta. Onhan noita vaihtoehtoja muitakin kuten vaikka edellä mainittu islam tai ehkä hindulaisuus kastiensa kanssa tai vaikka nykyhuudossa oleva uuspakanuus. Ihmisenhän täytyy saada vapaasti valita. Tuntuuhan se hirvittävän ikävälle kun jotkut ulkopuolelta yrittävät rajoittaa vapauttamme. Miksei saisi tehdä ihan mitä huvittaa? Näin usein ontuvasti argumentoidaan tunnustavaa kristinuskoa vastaan ymmärtämättä, että ihan yleisesti yksikään yhteiskunta ei toimi kaikkien tehdessä mitä huvittaa!

Kansakunta tuntuu olevan kuohuksissa ja syystäkin: horjutetaanhan tässä samalla juuriamme. Suvaitsevaisuus ei tunnu riittävän kumpaankaan suuntaan ja kommenteissa liikutaan hyvän maun ja herjaamisen rajoilla. Kaiken keskellä kysyisin kuitenkin, että haluaako Suomi todella pudota meitä kannattavasta puusta. Eikä kysymys suinkaan ole kirkosta vaan Jumalasta. Luovummeko Jumalan ilmoituksesta Raamatussa, joka selvästi kieltää homoseksuaaliset suhteet, vai luotammeko sittenkin niiden olevan oikeita ja elämää tukevia? Minä kannatan Jumalaan ja Raamattuun luottamista ja kiitän Päivi Räsästä tien avaamisesta tunnustaville kristityille.

13.10.2010
18:10

Viisitahoinen palveluvirka - 5 kiveä

Viisitahoinen palveluvirka - 5 kiveä

“Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan.” – 1. Sam. 17:40

Vanhan Testamentin taistelujen kuvauksissa törmäämme toistuvasti jättiläisiin. Nämä olivat ilmeisen suuria vihollisen taistelijoita, jotka kokonsa tähden olivat poikkeuksellisen kykeneviä sotureita. Tämä herätti vastustajissa pelonsekaista kunnioitusta, joka saattoi jo ratkaista taistelun psyykkisen puolen saman tien. Tämä Raamatun paikka on myös eräästä jättiläisen kohtaamisesta nimittäin Goljatin, joka yli kolme metriä pitkä ja muutenkin ilmeisen vahva mies.

Siihen aikaan israelilaiset olivat sotineet monia sotia voitokkaasti. He olivat väkeviä sodassa ja Jumala oli heidän puolellaan, mutta kun vastassa ei ollutkaan normaali vihollinen, niin heidän rohkeutensa petti. He antoivat pelolle vallan ja taistelu oli taas hävitty jättiläistä vastaan aivan kuten oli käynyt aikaisemminkin vakoojien kertoessa Luvatussa Maassa asuvista jättiläisistä. Daavidilla oli kuitenkin aseet voittoon ja hän käytti niitä taidokkaasti!

Me elämme nyt Uuden Liiton aikaa ja meidän taistelumme ei ole lihaa ja verta vastaan eli ihmisiä vastaan, vaan erilaisia pahuuden henkiolentoja vastaan (Ef. 6:12). Kuitenkin on kaikki Raamatun tekstit meille hyödyllisiä (2. Tim. 3:16) Pyhän Hengen selittäessä niitä meille! Meidän on siis ymmärrettävä tämäkin Daavidin ja Goljatin taistelu opetukseksi meille taisteluun, jota me käymme! Kulkiessamme Herran kanssa kohtaamme jokainen yksityisesti ja yhdessä vastustusta vihollisen puolelta, jotka aika ajoin kiihtyvät taisteluiksi hengellisesti. Tässä hengellisessä taistelussa käy samoin kuin luonnollisessa eli harjaannumme siinä kokemuksen kautta ja vaelluksemme tulee voittosaaton riemua täyteen jo keskellä taistelujakin tietäessämme voiton tulevan kun seuraamme uskossa Herraamme kuuliaisena! Kuitenkin aika ajoin tulee hetkiä, jolloin vastaamme nouseekin tavanomaisten vihollisten seasta todellinen jättiläinen. Silloin muissa taisteluissa oppimamme joutuu aivan uuteen koetukseen ja saattaa olla, että meidän täytyy oppia jotain aivan uutta voittaaksemme.

Näemme Daavidin toiminnassa useitakin apuja meille jättiläisten kohtaamisessa, joista yhtä tutkimme tällä kertaa. Tämän löydämme esikuvien avulla ja se ohjaa meitä seurakuntaruumiin pariin.

Viisi kiveä

Daavid otti mukaansa taisteluun viisi puron silottamaa kiveä. Tiedämme Raamatussa kivien tarkoittavan toisinaan vertauskuvallisesti meitä uskovia. Olemmehan eläviä kiviä Pietarin mukaan (1. Piet. 2:5)! Voisimme siis ajatella, että jättiläisen kohtaamisessa auttaa lisäjoukot. Tämä pitää täysin paikkansa, mutta pureudutaan syvemmälle. Miksi kiviä oli juuri viisi?

Luku viisi on usein Raamatussa liitetty Jumalan lunastukseen ja laupeuteen. Tässä tapauksessa kun se on liitettynä kivien lukumäärään selitys voisi olla kuitenkin toisenlainen:

“Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen…” – Ef. 4:11-12

Nämä viisi kiveä kuvaavat kokonaisen viisitahoisen palveluviran toimintaa! Kun nämä Kristuksen lahjat seurakunnalle toimivat koko potentiaalissaan yhteiseksi hyödyksi, tulevat pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, jonka olennaisena osana on vihollisen voimien voittaminen omassa ja toisten elämissä! Kohdatessamme suuri jättiläisiä elämissämme voimme tarvita Jumalan kutsumien palvelijoiden apua ja väliintuloa ennen kuin olemme täysin varustettuja taisteluun voitokkaasti.

Viisitahoinen palveluvirka?

Tämä apostolien, profeettojen, evankelistojen, paimenien ja opettajien yhteinen toiminta kantaa nimeä viisitahoinen palveluvirka. Oikeastaan kysymys on koko Jeesuksen Kristuksen palvelutyön jatkumisesta maan päällä Pyhän Hengen kautta. Jeesuksessa näemme kaikkien näiden virkojen ominaisuudet täydessä toiminnassaan: Hän oli apostoli eli lähetetty perustaen seurakunnan maan päälle, Hän oli profeetta julistaen Jumalan ilmoitettua Sanaa, Hän oli evankelista voittaen sieluja, Hän oli paimen johtaen sielumme rauhaan ja Hän oli opettaja jakaen ilmestystä Jumalan Valtakunnasta. Jumalan tahto näissä palveluviroissa tuli puhtaimmalla ja täydellisimmällä tavalla esiin juuri Jeesuksen kautta, ja myös Hän on koetinkivi ja esikuva näille palveluviroille nykypäivänä!

Oikeastaan on siis kysymys yhdestä palveluvirasta eli Jeesuksen esille tulemisesta, joka on tuotu viisitahoisesti esiin nykyään. Näitä palveluvirkoja Henki jakaa itse kullekin niin kuin tahtoo. Lisäksi näiden sisälle mahtuu erilaisia auktoriteetin alueita ja palvelupaikkoja.  Joku voi toimia useammassakin palveluvirassa yhtä aikaa, mutta ainoastaan Jeesus edusti täydellisesti itseään! Me teemme sen vajavaisesti eikä näin ollen kukaan meistä toimi näissä kaikissa palveluviroissa yhtä aikaa elämässään kuten Hän.

Jumala haluaa yhä tänäkin päivänä tuoda koko palvelutyönsä täyteyden seurakuntansa keskelle koko viisitahoisen palveluviran toimiessa aktiivisesti niin paikallisesti kuin laajemmalla alueella!

Voitelu vai virka?

Meidän on kuitenkin erotettava kaksi asiaa tässä vaiheessa ja kutsutaan niitä parempien sanojen puutteessa sanoilla voitelu ja virka. Voitelulla tässä tapauksessa tarkoitan erityistä Jumalan johonkin tiettyyn hetkeen antamaa yliluonnollista varustusta ja voimaa. Viralla tarkoitan tilaa, jossa ihminen jatkuvasti liittyy tuossa samassa voitelussa.

Jokainen uskova on kutsuttu palvelemaan Jumalaa ja tuomaan siinä esiin koko viisitahoisen palveluviran mukaisia hedelmiä, ja tähän oikeastaan nuo palveluvirat onkin tarkoitettu. Jumala haluaa näiden virkojen kautta valmistaa ennen kaikkea pyhät, eli kaikki uskovat, palveluksen työhön, joka on näiden palveluvirkojen esille tulemista kaikkialla maailmassa. Tällöin uskovat voivat toimivat esimerkiksi apostolisen voitelun alla tai profetaalisen voitelun alla aika ajoin. Se ei kuitenkaan ole heidän elämänsä sisältö, vaan hetkittäinen osa siitä.

Kun Jumala jonkun kutsuu ja asettaakin johonkin näistä palveluviroista, niin silloin tämän ihmisen koko elämä rupeaa tuomaan esiin tuon palveluviran toimintaa. Hän ei ainoastaan hetkittäin liiku tällaisessa voitelussa, vaan elää siinä lähes tulkoon jatkuvasti. Mitä enemmän hän tiedostaa virkansa ja kutsunsa sekä Jumalan läsnäolon sitä enemmän Jeesuksen todellisuus näkyy hänen kauttaan palveluviran mukaisesti.

Purosta otetut kivet

Daavid valitsi nimenomaan sileitä puron virtaavan veden muovaamia kiviä aseikseen. Tämä puhuu meille kokemuksesta ja Jumalan Pyhän Hengen muovaavan työn välttämättömyydestä voiton saamisessa. Raamattu opettaa, että kutsumisella ja valitsemisella on eroa (Matt. 22:14). Tämä on usein ajateltu liittyvän pelkästään Jumalan universaaliin pelastuskutsuun, mutta se on samalla Valtakunnan periaate. Jumala antaa kutsunsa ensin ihmisen elämään, mutta ennen kuin hänet valitaan ja samalla varustetaan suorittamaan tuota tehtävää joutuu hän koetelluksi. Ilman tätä koettelua ei kukaan ole valmis palvelukseen voitokkaasti.

Koetteluissa Pyhä Henki muovaa meitä tavoilla, joita emme edes aina ymmärrä tai käsitä. Meistä hiotaan teräviä kulmia pois ja saatetaan jopa kutistaa sopivammaksi kaikenlaisten vaikeuksien keskellä. Jumala katsoo kaikessa, kuinka uskollisesti käsittelemme näissäkin tilanteissa meille uskottuja talentteja. Tämän koettelemuksen ja kasvattamisen läpi joutuu käymään kaikki, jotka haluavat olla Jumalan käytössä eikä nämä palveluvirkoihin kutsutut ole mikään poikkeus tästäkään. Vasta kun Jumalan valmistava työ saa pyöristää ja hio meidät käyttöön sopivaksi Pyhän Hengen virrassa uskaltaa Jumala uskoa meille valtuudet ja voiman toteuttaa tehtäviään erityisellä tavalla.

Tähän valmistamiseen kuuluu myös oleskelu virrassa eli Pyhällä Hengellä täyttyminen ja Hänen läsnäolossaan oleminen. Tätä ei korvaa mikään muu hengellinen toiminta. Sen kautta kasvamme ja muutumme sekä uudistumme aivan erityislaatuisella tavalla muuttuen kirkkaudesta kirkkauteen (2. Kor. 3:18).

Yksi kivi tuo voiton

Kun nämä palveluvirat toimivat yhteen ja yhdessä kaatuvat monet jättiläiset yksityisistä elämistämme sekä yhteisestä elämästämme. Yhteydessä on voima. Kun todella toimimme yhdessä, niin kukaan ei enää oikeastaan pelkästään meitä vaan he näkevät suuremman kokonaisuuden. Tämä suurempi kokonaisuus onkin kaikista tärkein ja oikeastaan ainoa voiton tie. Tämä suurempi kokonaisuus on itse Jeesus Kristus, joka näkyy yhtenäisen ruumiinsa kautta tälle maailmalle! Hän on se todellinen kompastuskivi tai koetin kivi, joka tuo voiton!

“Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.” – Kol. 2:15

 

 

Archive