Metro-seurakunnan Blogi

02.02.2010
19:13

Muutama vastaus uskon kysymyksiin

1. Kysymys: Luonnontiede ja uskonto ovat olleet toistensa perivihollisia, mahdottomia yhdistää. Miksi?

1. Vastaus.

Luonnontiede ja uskonto eivät suinkaan ole olleet eivätkä ole toistensa perivihollisia. Itseasiassa länsimainen luonnontiede pitkälti kehittyi luostarijärjestelmän sisällä uskovien munkkien tehdessä tutkimuksia Jumalan luomistyöstä. Lisäksi lukemattomat luonnontieteen uranuurtajat historian aikana ovat olleet syvästi uskovaisia ihmisiä, kuten esimerkiksi Blaise Pascal.

Luonnontieteen ja uskon välinen kuilu repäistiin pitkälti 1700 – luvun loppupuolella ja 1800 – luvulla erityisesti Charles Darwinin johdolla. Erityisesti tämä sota keskitettiin kysymykseen elämän alkuperästä ja sen kautta myös ruvettiin kaikilla tavoin kehittämään vastakkain asettelua Raamatun ja tieteen välille. Monet näistä vastakkain asetteluista olivat jopa puhdasta huijausta, joka on paljastanut vasta myöhemmin.

Monesti nykypäivänäkin juuri luonnontieteen ja uskon välinen ongelma keskitetään kysymykseen evoluutiosta tai luomisesta. Itse ajattelisin tämä olevan mitä suurin virhe. Ensinnäkin jos oletettaisiin, että evoluutio olisi totta, niin edelleenkään se ei vastaa kysymykseen elämän synnystä. Mikään ei synny tyhjästä tässä maailmassa, mutta evoluution mukaan näin olisi tapahtunut. Myöskään ei ole mitään pätevää todistetta lajien välisen evoluution puolesta. Pohjimmiltaan evoluutiokin itsessään vaatii uskoa sillä täysin vedenpitäviä ja päteviä todisteita sen puolesta on vähemmän kuin Jumalan olemassaolon puolesta. Oikeastaan evoluutioteorian tieteellisen hataruuden tähden joissain päin Yhdysvaltoja sitä ei edes haluta opettaa kouluissa.

Eli tämän esimerkin pohjalta ainakin itse olen sitä mieltä, että useimmiten luonnontieteen ja uskon välinen kiista on enemmänkin kuvitteellinen tai ihmisten tarkoituksella asettama kuin oikea todistettava kiista. Niiden “mahdoton” yhdistäminen on täysin mahdollista kun ihminen rehellisesti suostuu tutkimaan faktoja ja luopuu fiktioista.

Rehellisyyden nimissä täytyy myös sanoa, että myös uskon puolella olevat ihmiset toisinaan tarvitsevat myös samankaltaista rehellisyyttä ja avoimuutta nähdä asioita ja todella tutkia, mikä on totta.

2. Kysymys: Mitä Raamatun Pyhät Kirjoitukset ovat?

2. Vastaus:

Historiallisen ja arkeologisen tutkimuksen tulokset ovat toistuvasti todistaneet Raamatun kertomusten olevan pääasiallisesti historiallisia tositarinoita. Tietysti joukkoon mahtuu myös runoja, lauluja ja viisauskirjallisuutta sekä ihmisten omia pohdintoja ja ajatuksia elämästä ja kaikesta muusta, joiden todenperäisyyttä ei voida historiallisesti tai muutenkaan mitenkään todentaa eikä varmaan edes tarvitsekaan.

Lisäksi uskon Raamatun kertomusten olevan Jumalan puhetta ihmisille. Joissain paikoin tämä puhe on aivan suoraa, kuten profetioissa, ja joissain paikoin se on nähtävissä esimerkiksi kansakuntien historioissa tai ihmiskohtaloissa. Kaikessa kuitenkin huomaa, että Jumala sen kautta haluaa kontaktia ihmisten kanssa, ja Raamattu on väline tähän.

Raamattu on ainutlaatuinen kaikkien kirjallisten teosten joukossa ja erityisesti vielä niin sanottujen pyhien kirjoitusten joukossa. Jokaisella uskonnolla on omat pyhät kirjoituksensa, mutta Raamattu on hyvin erilainen niistä. Esimerkiksi jos vertaamme Koraania ja Raamattua, niin huomaamme ensimmäisenä, että Koraani sisältää yhden ihmisen ajatuksia ja historiaa eli Muhammedin, kun taas Raamatussa kerrotaan monien eri kansakuntien historioista ja sitä on ollut noin 2000 vuoden ajansaatossa kirjoittamassa useita kymmeniä ihmisiä. Monien uskontojen kohdalla törmäämme samanlaiseen eroavaisuuteen.

Samankaltaisuutta tässä puolessa löydämme hindujen pyhistä kirjoituksista, koska niitä ovat hyvin pitkän historian saatossa monet kirjoittajat kirjoittaneet. Eron taas löydämme yhteneväisyyden kanssa. Raamatun tarina on hämmästyttävän yhteneväinen niin monen erilaisen kirjoittajan tekemäksi, kun taas hindujen kirjallisuuden moninaisuus on niin rikasta, että sieltä löytyy lähes jokaiselle jotakin.

Yksi selkeä ero myös Raamatussa kaikkien muiden uskontojen pyhiin kirjoituksiin on, että Raamattu kertoo rakastavasta ja armollisesta Jumalasta. Jokaisessa uskonnossa puhutaan jumalista, joka rankaisee. Raamatun ero on, että on myös olemassa armo, jota ei saada omien tekojen kautta, vaan uskon kautta Jumalan oman Pojan tekoon. Raamattu siis julistaa, että Jumala on Jeesuksessa tehnyt valmiiksi jokaiselle ihmiselle pelastuksen ja tarjoaa tätä armoa kaikille odottaen vain täyttä uskoa Häneen. Sen tähden minä uskon Raamatun Jumalaan, koska Hän on osoittanut rakkautensa minua kohtaan Jeesuksen ristinkuolemassa ja tuomio on mahdollista välttää tämän armon tähden! 

  •  
  • 2 Comment(s)
  •  
Gravatar: Jussi KanteleJussi Kantele
18.03.2010
12:37
Luonnontiede

Tervehdys! Hiukan jäi askarrutamaan yksi seikka tuossa tiede osiossa. jos sinulla sattuu olemaan aikaa niin olisin kiitollinen vastauksista. Ajatteletko että lajien välinen evoluutio ja uskonto sulkee toisensa pois? Itse olen selittänyt asiaa (lähinnä itselleni) niin ettei mikään tieteen väittämä voi kumota Jumalan olemassa oloa koska tiede tutkii jumalan luomaa maailmaa ja sitä kuinka tämä fyysinen maailma on luotu. Jumalan kieltäminen tieteen keinoin olisi ikään kuin tutkisi taiteilijan tekemää maalausta ja toteaisi ettei taiteilijaa ole olemassa koska maalaus on selvästi luotu siveltimin. Toki Tiede on monilta osin risti riidassa raamatun sananmukaisen tulkinnan kanssa mutta itse kokisin ettei tälläinen tulkinta aina ole perusteltua. Yksin kertaisimmillaan voisin ottaa esimerkin siitä kuinka jumala loi mailman seitsemässä päivässä. En näe mitään syytä olettaa että jumalan seitsemän päivää kestäisi yhtä kauan kuin maapallolla kestää kierähtää seisemästi akselinsa ympäri. Tai jos ilmaisen asian toisin, en näe syytä olettaa että ajasta ja paikasta riippumaton Jumala voitaisiin mitätöidä sillä että Tieteen näkökulmasta maailman muotoutumiseen on kestänyt roimasti enemmän kuin 7 päivää. Näin ollen myös lajien välinen evoluutio (vaikkakin heikosti todistettu) voi olla vain jumalan siveltimen jälki. Olenko mielestäsi aivan hakoteillä ajatuksineni? (En tietenkään väitä näitä omiksi ideoikseni vaan olen poiminut ajatuksia matkan varrelta lähteestä jos toisestakin.) Nämä maallista koskevat kommentit ei ole tarkoitettu kritiikiksi vaan keskusteluksi ja ennen kaikkea minulle itselleni opiksi. Siunausta kevääseesi.

Gravatar: Jaakko PasanenJaakko Pasanen
25.05.2010
14:04
Tieteistä ja uskosta

Ensinnäkin pahoittelut hitaasti vastailusta! Mutta sitten asiaan. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, ettei mikään tieteen väite voi kumota Jumalan olemassaoloa! Jumalaa itseään ei voida mitenkään tieteellisesti mitata tai todeta. Hienoinkaan elektronimikroskooppi, hiukkaskiihdytin, tms. mittausväline pystyy tutkimaan vain luotua todellisuutta omalla tavallaan ja on siinäkin jo altis useimmiten käyttäjänsä oletuksista tuleville virhetuloksille. Eli Jumala on täysin tieteen ulkopuolella. Kuitenkin näkisin, että Jumalan työt ja vaikutus on usein tieteen mitattavissa. Esimerkiksi jos sairas paranee Jumalan voiman ja Jeesuksen nimen kautta, niin tämä voidaan lääketieteellisesti myös todeta, tai lukemattomat Raamatun historialliset tapahtumat voidaan arkeologisesti vahvistaa, jne. Aivan kuten Jeesus vertasi Pyhää Henkeä tuuleen: itse tuulta emme näe, mutta näemme ja tunnemme sen vaikutuksen. Tässä tuleekin sitten ihmisten mielissä ongelma. Olemme ehkä liiankin hyvin tiedepainotteisia länsimaissa. Jos tiede on todennut jonkun asian olevan jotain, niin ihmiset pakottavat itsensä ajattelemaan näin eikä aina tajuta suhtautua tieteen toteamuksiin kriittisesti. Tieteen lausunnothan eivät aina vastaa totuutta, vaikka varmaan sen hetkisen tiedon pohjalta pyrkivätkin parhaaseen toteamukseen. Nauramme nyt muutama sata vuotta sitten julkaistuille tieteellisille ns. "faktoille", ja voi olla muutaman sadan vuoden päästä elävät ihmiset tekevät samoin joillekin meidän aikamme "faktoista." Kuitenkin useimmiten unohdamme tämän ja muovaamme maailmankuvamme näiden tieteen argumenttien pohjalle. Toisinaan myös näiden argumenttien laatijat ovat niin kiinni omissa näkemyksissään, että näkevät tutkimusten tuloksissa vain omia teorioitaan tukevia ajatuksia selvän totuuden sijaan. Nämähän eivät ole tieteen ongelmia vaan oikeastaan ihmisten ongelmia, koska emme käyttäydy järkevästi meille esitetyn informaation kohdalla. Olemme usein todella kriittisiä Raamatun lauseille ja samalla niemelle tieteen lauseita sumeilematta. Siis jos tiede väittää, että ei Jumalaa tarvita johonkin, niin rupeamme ajattelemaan, että näinhän se on ja onkohan sitä Jumalaa ollenkaan, ilman että itse vaivautuisimme hiukan pohtimaan asiaa. Sitten siitä lajien välisestä evoluutiosta. Lajien välinen evoluutio esittää mallin alusta, johon Jumalaa ei tarvita ollenkaan. Siis äärimmäisessä muodossaan. Kaikki on vain sattuman ja miljoonien vuosien tulosta. Tästä tuleekin ajatus, että jos Jumalaa ei tarvita edes noin tärkeään asiaan, niin miksi edes vaivata päätään Jumalan ajattelulla. Ikävä kyllä monille käy juuri näin, vaikka suoranaisesti koko lajien välinen evoluutio ei käsittele Jumalan todellisuutta ollenkaan. Sitä paitsi kun koko teoria seisoo pahemman kerran hyvin löysillä savijaloilla ilman mitään todellista argumenttia tuekseen. Ajattelen myös, että jos kerta vaikuttaa, että tarvitsen uskoa ja selityksiä luottaakseni edes jollain tasolla lajien väliseen evoluution, niin samahan minun on täysillä uskoa Jumalan Raamatussa kertomaan luomiseen. Siihenkin minä tarvitsen uskoa ja selityksiä jopa ehkä vähemmänkin. Eli miksei saman tien olla ihan rauhassa toista mieltä kuin pyrkiä jotenkin sovittelemaan näitä kahta ajatusmaailmaa keskenään. Tässä näitä ajatuksia, ja toivottavasti ne jollain tavalla selkeyttävät asioita!

Sorry, you must be logged in to comment. Please login or register to comment.Click here to login.

back

 

 

Archive