Metro-seurakunnan Blogi

19.08.2010
10:19

Jumalan koti

Jumalan koti

‘Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt". Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti."'
– 1. Moos. 28:16-17

Jaakob on juuri levännyt pää kivellä nähden unta, jossa Jumala on ilmestynyt hänelle, ja nyt hän herättyään julistaa syvällisen ilmestyksen, joka koskee meitäkin nykypäivän seurakunnassa.

Herra on läpi Raamatun tuonut esille haluaan asua ihmisten keskellä. Jo paratiisin aikoina Hän kuljeskeli puiden keskellä ja syntiinlankeemuksenkin jälkeen neuvoi Hän Moosesta rakentamaan asunnon Hänelle kansan keskelle. Salomokin julisti, että Jumala on halunnut asua pimeässä kaikkein pyhimmässä. Profeetta Jesajakin innostuu kertomaan, että Jumala on särjettyjen luona. Hän on siis tahtonut olla konkreettisesti ihmisten keskellä, jotka Hän on luonut. Jaakob oli tietämättään astunut tähän todellisuuteen ja se sai hänet jopa pelkäämään.

Jumalan huone

Erityistä Jaakobin ilmestyksessä oli kuitenkin, ettei se tapahtunut suinkaan jossain virallisessa jumalanpalveluspaikassa vaan keskellä erämaata. Hän ikään kuin koki uuden liiton seurakunnan todellisuutta, joka ei ollutkaan enää mihinkään rakennukseen sitoutunutta, vaan enemmänkin syntisen lepoon kiven päällä eli syntisen levätessä Kristuksen kalliolla. Helluntain Hengen vuodatuksen jälkeen Jumala Henkensä kautta asettui konkreettisesti asumaan toiseen osoitteeseen: seurakunnan keskelle jokaisen uskovan kautta. Paavalikin julistaa seurakunnan rakentuvan yhdessä Jumalan asumukseksi Hengessä.

Tämä onkin valtavampi asia kuin osaammekaan usein ajatella. Jumalanpalvelus-kaavamme ja suunnitelmamme onkin vienyt meiltä keskittymisen pois kaikkein tärkeimmästä eli Jumalan läsnäolosta seurakunnan keskellä. Me muodostamme Jumalan huoneen, jossa Hänellä on viimein paikka kallistaa päänsä. Raamatussa Jumalan konkreettinen ilmestyminen oli aina valtava elämää muuttava asia. Jeesus ei aikoinaan todellakaan jättänyt ketään kylmäksi ja nytkin Hän haluaa toimia samalla tavalla keskellämme omassa asunnossaan. Kun Hän on luonamme, voimme odottaa ihmeitä, parantumisia, pelastumisia, vapautumisia ja kaikkea Taivaan todellisuutta tulevan samalla esiin merkkeinä Hänestä.

Tämä on jotenkin niin todellista, että Laulujen laulun sulhanen neuvoo morsiamelle, että hänet löytää paimenten telttojen luota lampaiden jälkiä seuraamalla (Laul. l. 1:7-8). Tämä symbolisesti voidaan ymmärtää, niin että Jeesus neuvoo omilleen seuraamaan muiden Hänen omiensa jälkiä seurakunnan keskelle, jossa Hänet voidaan löytää varmasti.

Taivaan portti

Kaupunkien porteilla oli entisaikaan Israelissa muutamia tehtäviä. Ensinnäkin niiden läpi kuljettiin sisään ja ulos kaupungista eikä muualta kaupungin muurien lävitse päässytkään. Toiseksi porteissa kokoontuivat kaupungin johtajat ja vanhimmat johtamaan kaupunkia sekä valvomaan ihmisiä, jotka kulkivat läpi portista.

Seurakunta on paikka, jossa ihminen pääsee kosketuksiin Taivaan kanssa! Siellä enkelit kulkevat sisään ja ulos Taivaan portista kuljettaen mukanaan Jumalan tarkoituksen toteuttamiseen tarvittavia tavaroita. Siellä myös on portti ihmisille astua Jumalansa eteen Kristuksen ollessa ovena. Jokainen seurakunnan kokous on mahdollisuus kohdata Taivas! Jokainen seurakunnan kokous on mahdollisuus astua Jumalan eteen ja muuttua kirkkaudesta kirkkauteen niin kuin muuttaa Herra.

Samalla näemme, kuinka seurakunta on todellinen maailman johtoelin. Tämän maailman tärkeimmät päätökset eivät synny eduskunnan kokouksissa tai edes presidentin kansliassa, vaan ne syntyvät pyhien kokouksessa Pyhän Hengen ottaessa käyttöönsä omansa julistamaan Jumalan Valtakuntaa maan päälle. Me voimme vapauttaa Taivaan ja sitoa pimeyden maan päällä kun julistamme Jumalan tahtoa suullamme esiin!

Älä jätä seurakunnan kokousta

“Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.”
– Hepr. 10:25

Seurakuntaan tuleminen ei pitäisi koskaan tulla meille pakoksi, jonka velvollisuudesta vain teemme ehkä miellyttääksemme muita tai itseämme tai kuvitteellisesti Jumalaa. Edellä tutkimme seurakunnan yhteisen kokoontumisen valtavaa potentiaalia. Kun ymmärrämme tämän ymmärrämme myös, miksi on niin äärettömän tärkeää olla ohittamatta mahdollisuutta olla Jumalan huone ja kohdata Häntä!

Olisi typerää jäädä kotiin, jos presidentti olisi tulossa käymään tapaamaan sinua tietyssä paikassa. Tietystihän meitä voisi väsyttää ja meillä voisi olla kiireitäkin ja kaikenlaista muuta syytä olla menemättä tuohon tapaamiseen, mutta hyvin todennäköisesti kaikista ongelmista huolimatta menisimme kohtaamaan presidenttiä maksoi mitä maksoi.

Kun taas koko maailmankaikkeuden Kuningas on tulossa käymään ja Hänellä on vielä sinulle erityisesti jotain annettavaa, niin jäätkö silloinkin kotiin ja lähetät Hänelle viestin, että voit tuoda lahjasi tänne tai lähetä se vaikka postissa, koska en oikeastaan edes jaksa kohdata sinua, mutta lahjasi kelpaavat kyllä. Kuulostaa hölmölle, mutta näin usein toimimme Jumalan kanssa hylkäämällä sen paikan, jossa Hän haluaa ilmestyä.

Onko pakko olla aina paikalla?

“Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.”
– Apt. 2: 42-47

Herätyksestä syntynyt alkuseurakunta kokoontui joka päivä keskinäiseen yhteyteen. He olivat sekä temppelissä suurella joukolla, että kodeissa murtamassa leipää. Lopettivatko he työntekonsa tai muun elämänsä täysin ollakseen jatkuvasti yhdessä? Eivät varmasti! Paavalihan ojensi Tessalonikan kristittyjäkin, että joka ei työtä tee niin hänen ei tarvitse leipää syödäkään. Eli kyllä he edelleen varmasti tekivät työtä ruokansa ja elantonsa eteen. Lisäksi he pitivät sitten huolta toisistaan. Siihen aikaan työtä saatettiin joutua tekemään lähes jatkuvasti, jotta saatiin vaikka pellolta vilja talteen tai lehmät lypsettyä tai vedet haettua kilometrien päästä. Heillä oli siis elämän normaalit pakolliset rutiinit hoidettavana. Näistä johtuen eivät kaikki varmastikaan olleet koolla joka päivä samassa paikassa! Heitähän oli kuitenkin ainakin 3000 alkuunsa, joten oli helppoa saada suurehkokin joukko kasaan joka päivälle.

Vaikka siis eivät he kaikki olleetkaan joka päivä yhteisessä kokoontumisessa läsnä, eivät he varmasti pitkiä ajanjaksoja olleet ilman yhteyttä muun seurakunnan kanssa. Seurakunnan keskellähän tapahtui kaikenlaista: ihmisiä tuli joka päivä uskoon, sairaita parantui, apostolit jakoivat opetusta, Pyhän Hengen armolahjat toimivat, jne. Ei semmoisesta malta olla kauaa poissa, ja sitä paitsi se oli välttämätöntä heidän kasvulleen ja Jumalan palvelemiselleen.

Kun he vielä alkujaan olivat pääasiallisesti taustaltaan juutalaisia, oli heillä selvä käsitys Jumalan palvonnan yhteisöllisyydestä. Heidän Jumalansahan oli sankari heidän keskellään, joka auttaa. Heille oli luonnollista käydä useasti viikossa yhdessä palvomassa Jumalaa, rukoilemassa ja opetusta kuulemassa. Kyllähän heillä oli nyt oma henkilökohtainen yhteys Jumalaan Pyhän Hengen kautta Jeesuksen Kristuksen ansiosta, mutta silti he näkivät suuren tarpeen löytää enemmän yhdessä muiden kanssa.

Rakentava yhteys

“Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.”
– 1. Kor. 14: 26

Pyhä Henki haluaa ilmestyä seurakunnan keskellä, jotta jokainen voisi rakentua. Siihen Hän haluaa käyttää jokaista meitä jakamiensa lahjojen kautta! Seurakunta on paikka käyttää lahjojaan ja harjoitella niiden käyttämistä suurempaan palvelualueeseen eli työpaikoille, kouluihin, kaduille, vapaa-aikaan, jne. Jokainen on tärkeä Jumalan Valtakunnassa! Jos emme tee osaamme, niin jonkun toisen täytyy tehdä oman osansa lisäksi meidänkin osamme.

Sinä olet tärkeä osa tässä Jumalan ihmeellistä suunnitelmaa Hänen tahtonsa toteuttamiseksi maan päällä! Hän nimittäin tekee sen omiensa kautta, jotka yhdessä toimivat seurakuntana maan päällä! Siellä heidän keskellään on Hänen asumuksensa ja Taivaan portti!

  •  
  • 0 Comment(s)
  •  

Sorry, you must be logged in to comment. Please login or register to comment.Click here to login.

back

 

 

Archive