Metro-seurakunnan Blogi

15.09.2010
21:25

Palvonta ja palveleminen

Palvonta ja palveleminen

“Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut-että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” – Joh. 13:34-35

Jeesuksen mukaan Hänen omansa tunnistetaan heidän keskinäisestä rakkaudestaan. Tämä lause ei ikävä kyllä ole useinkaan saanut tilaa seurakunnissa. Useimmiten Kristuksen omat tuntuvat vain kyräilevän toisiaan, puhuvan pahaa toisistaan, odottavan toisten lankeamista ja kateellisena yrittävät saada parempaa paikkaa kuin toisilla. Kuinka kauas olemmekaan langenneet silloin Jeesuksen tahdosta!

Kaiken lisäksi tulemme kuitenkin Herran eteen tuoden ylistystämme ja palvontaamme yhdessä! Aivan kuin voisimme sillä korvata jotain tai että Jumala katsoisi sormiensa läpi vääriä tekojamme lähimmäisillemme. Kyllähän Jumala on todella hyvä, armollinen ja pitkämielinen, mutta Hän on liian hyvä antaakseen vääryyden vallita maan päällä. Hän katsoo sekä yksilön että koko yhteisön hyvinvointia eikä suostu hyväksymään jatkuvaa toisia tuhoavaa toimintaa armonsa nojalla. Esimerkiksi uhrit eivät kokisi armoa, jos Jumala hyväksyisi panettelijan jatkavan toimintaansa aiheuttaen tuskaa ja ahdistusta ympärilleen. Siksi armo on sidottu parannuksen tekoon eikä ainoastaan anteeksipyyntöön.

Miten rakastaa?

Raamatullinen rakastaminen on paljon enemmän kuin vain romanttiset tunteet. Itse asiassa alkukielellä Uudessa Testamentissa rakkautta tarkoittamaan on käytetty neljää eri sanaa, joista ainoastaan yksi sisältää ajatuksen romantiikasta miehen ja naisen välillä. Kyllä rakkauteen liittyvät tunteetkin, mutta ennen kaikkea Raamatussa rakkaus on nähtävissä hyvissä teoissa, sitoutumisessa ja päättäväisyydessä.

“Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.” – 1. Joh. 3:16-20

Kun puhumme keskinäisestä rakkaudesta, täytyy meidän tarkoittaa ennen kaikkea siitä, kuinka käsittelemme toisiamme! Rakkautemme on mitattavissa siitä, kuinka alttiita olemme auttamaan toisiamme ongelmatilanteissa tai yleensäkään tarpeissa! Jos emme ole valmiit jakamaan omastamme toistemme auttamiseksi, niin emme myöskään todella rakasta toisiamme. Käytännön rakkauden täyttämää toimintaa toisen hyväksi ei korvaa kauniit sanamme tai edes rukoushetkemme heidän puolestaan!

Tässä kohti Raamattu on vielä jossain määrin puolueellinen! Meitä toistuvasti kehotetaan ennen kaikkea pitämään huolta pyhien tarpeista. Kyllä lähimmäisen rakkautemme täytyy myös kattaa kaikki avun tarpeessa olevat, mutta kaiken avustamisen tärkein kohde on nimenomaan Jumalan kansa! Palveleminen ja rakastaminen lähtee siis liikenteeseen kaikkein lähimmistä, eli veljistämme ja siskoistamme. Tällä seurakunnan sisäisellä taistelukentällä rakkautemme aitous tullaankin todella koettelemaan, jotta Jumala uskaltaisi laajentaa palvelutyötämme rakkautemme määrän mukaan koskemaan suurempaa ihmisjoukkoa!

Rakkautemme määrän mukaan

Voimme palvella toisiamme armolahjoillamme sekä aivan käytännön sekä aineellisissa tarpeissa. Näissä kaikessa palvelussa on kuitenkin yksi todellinen polttoaine, joka pitää kaiken toiminnassa ja myös oikealla raiteella: rakkaus! Rakkautemme ei siis ole todellista ilman palvelevaa sydäntä, mutta ei myöskään palveleva sydämemme ole todellista ilman rakkautta. Molempien täytyy toteutua, jotta rakkautemme olisi aitoa Raamatun mukaista rakkautta. Emme siis voi oikeasti palvella toisia omien itsekkäiden tarkoitusperiemme tai halujemme tähden. Toisinaanhan saatamme vain etsiä omaa mielihyvää saadessamme tehdä hyviä tekoja toisillemme! Meidän täytyy rakastaa, jotta palvelumme pysyisi puhtaana.

“Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” – 1. Joh. 4:19-21

Meidän rakkautemme tulee Jumalan rakkaudesta! Emme osaa rakastaa muitakaan, jos emme koe Jumalan rakkautta kohdallemme todeksi. Meidänhän tulee rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme ja Jumalan rakkaudessa opimme oikealla tavalla rakastamaan itseämme sekä sen kautta muitakin. Kun tämä rakkaus pääsee vaikuttamaan ihmisen sisimmässä, niin se tuottaa vain lisää rakkautta!

Tässähän on meidän uskon elämässämme oikeasti kysymyskin! Rakkauden kautta vaikuttava usko auttaa ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa. Ei meidän hienot tai uljaat tekomme tai edes ulkoinen moitteeton käytöksemme. Jumala katsoo sydämeemme ja Hän etsii sieltä todellista Kristuksen kaltaisuutta, joka näyttäytyy ennen kaikkea rakkautena.

Rakastava palveleminen = palvonta

“Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.” – Matt. 25:40

Tämä kaikki vielä nivoutuu syvemmälle kuin äkkiseltään ymmärrämme. Tässä vertauksessa Jeesus yhdistää Hänen palvelemisensa muiden palvelemiseen, ja suurimmalta osin voimme ajatella Hänen palvelemisensa olevan toisaalta palvontaa. Eli oikeastaan palvomme Jumalaamme kun rakastavasti palvelemme toisiamme sekä maailmaa! Tämä käy myös toisin päin, jos emme palvele toisiamme ja maailmaa, niin emme tuo sillä palvontaa Jumalallemme!

Uskon elämä on siis oikeastaan todella yksinkertaista! Kaikki pyörii tämän yhden asian eli rakkauden ympärillä. Samalla se on äärimmäisen hankalaa, koska tämä kyseinen yksi asia ei synny itsestämme, vaan saamme se on nöyrälle ja palvovalle sydämelle annettu lahja.

  •  
  • 0 Comment(s)
  •  

Sorry, you must be logged in to comment. Please login or register to comment.Click here to login.

back

 

 

Archive