Metro-seurakunnan Blogi

Currently the posts are filtered by: elämä
Reset this filter to see all posts.

29.09.2010
17:33

Palvelemisen suhteet

“niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." – Matt. 20:28

On kiistatonta, että Jeesus palveli ihmisiä paljon. Hän aloitti palvelemisensa jo lapsesta saakka isänsä opissa puusepän oppipoikana ja kun Joosef oli kuollut elätti Hän perhettään työllään. Sen jälkeen koko Hänen 3-vuotisen palvelutyönsä ajan Hän toimi ihmisten parissa lähes lakkaamatta palvellen heitä Jumalan Valtakunnan voimalla. Kaiken lisäksi Hän palvelee edelleen rukoillen taivaassa.

Meidät kristityt, uudestisyntyneet uskovat, on kutsuttu olemaan Kristuksen kaltaisia. Eli jos palveleminen oli yksi Jeesuksen elämän olennaisimpia kuvauksia, niin sen pitäisi olla meidänkin kohdallamme. Jumalan silmissä palveleminen on niin tärkeässä roolissa, että sen mukaan Hän mittaa suuruutta Valtakunnassaan. Kaiken lisäksi Jumalan mielen mukainen palveleminen ei kuitenkaan hae sijaa itselleen, vaan on rakkauden motivoimaa tekemistä toisen parhaaksi.

Jotta kuitenkin voisimme palvellessamme olla polttamatta itseämme loppuun sekä välttyisimme tuhoamasta laiminlyömällä läheisiä ihmissuhteitamme elämissämme, on hyvä ymmärtää palvelemisessa olevia suhteita ja niiden tärkeysjärjestystä! On ainakin kuusi eri palvelemisen kenttää, joilla jokainen meistä jossain määrin tulee taistelemaan:

  1. Jumala
  2. Perhe
  3. Työ
  4. Seurakunta
  5. Henkilökohtainen palvelutyö
  6. Itse

 

Suhde Jumalaan

“Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.” – 5. Mooseksen kirja 6:5 (vrt. Matteus 22:37)

Henkilökohtainen rakkaussuhteesi Jumalan kanssa on kaikkein tärkein asia elämässäsi. Millään määrällä muuta palvelemista ei voi korvata päivittäistä laatuaikaa Jumalan kanssa. Jos tämä osio ontuu elämässäsi, niin ontuvat kaikki muutkin osiot!

Meidän on ennen kaikkea palveltava Herraamme ja se ei todellakaan tarkoita saarnaamista ja evankeliumin julistamista, vaan nimenomaan rukouksessa, ylistyksessä, Raamatun lukemisessa, palvonnassa ja paastoissa vietettyä aikaa Jumalan kanssa. Mikään ei saa tulla meille tärkeämmäksi kuin Hän itse!

Parhaiten osoitamme rakkauttamme Jumalallemme ottamalla päivittäin aikaa yksin Hänelle. Tällöin voimme lukea Raamattua, rukoilla, ylistää, jne. ennen kaikkea viettäen aikaa Hänen läsnäolossaan myös kuunnellenkin. Täältä saamme myös voimamme palvella muilla areenoilla.

Suhde perheeseen

“Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” – 1. Tim. 5:8

Jumala loi miehen ja naisen, joista syntyi lapsia! Tämä ihmisjoukko sitoutui toisiinsa rakastaen tukien ja auttaen toisiaan. Synti kylläkin tuli hajottamaan tätä järjestystä, mutta silti se on edelleen kaikista tärkein ihmisten välinen suhde maan päällä: perhe. Tähän ihmeelliseen yksikköön tulisi meidänkin sijoittaa tärkein voimamme ja rakkaudellinen lähimmäisen palvelemisemme!

Perheenkin sisäisillä suhteilla on tärkeysjärjestys:

  1. Suhde puolisoon
  2. Suhde lapsiin
  3. Suhde omiin vanhempiin ja sisaruksiin sekä appivanhempiin ja puolison sisaruksiin
  4. Suhde muuhun sukuun

 

Jos sinulla on puoliso, niin suhteesi hänen kanssaan on tärkeintä maan päällisistä suhteista. Jumala on antanut teidät toisillenne lahjaksi ja meidän on parasta pitää tätä lahjaa hyvänä! Ennen kaikkea palvele ja osoita rakkauttasi puolisollesi.

Sitten jos sinulla on lapsia, ovat he myöskin Jumalan lahjoja sinulle! Huolehdi heistä! Rakasta heitä! Opeta heitä ja ennen kaikkea ole heidän kanssaan! Me kaikki emme välttämättä pääse saarnaamaan tuhansien ihmisten massoille, mutta monet meistä voivat olla kasvattamassa lapsiaan Jumalisuuteen eikä koskaan tiedä, missä vaiheessa sukulinjaamme Jumalan nostaa jonkun palvelemaan tuhansia jollei miljoonia. Me voimme olla sijoittamassa tuohon tulevaisuuteen lapsissamme rakastamalla heitä!

Tämän oman perheen jälkeen tulevat suhteet vanhempiin ja sisaruksiin, joissa meitä kutsutaan palvelemaan ja rakastamaan heitä! Kun vanhempamme vanhenevat me voimme olla heitä auttamassa ja tukemassa eikä heidän tarvitse jäädä yksinäisyyteen unohdettuina. Jumalan tahto on pelastaa perhekuntia eli sekä vanhempia että sisaruksia, jossa me voimme olla mukana osoittaen rakkauttamme heitä kohtaan.

Kaikkein viimeisenä tulee suhteemme muuhun sukuun, joka voi hyvinkin paljon vaihdella riippuen sukujen suuruudesta ja läheisyydestä. Luulen, että tällä osa-alueella voisimme nykyaikana kokea suurempaa siunausta, jos osaisimme kunnioittaa sitäkin enemmän.

Suhde työhön

“Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.” – 2. Tess. 10-12

Jumala loi ihmisen tekemään töitä emmekä oikeastaan löydä elämämme täyttymystä tekemättä sitä. Toimettomuus aiheuttaa vain masennusta, ahdistusta ja kaikenlaista synnin paljoutta. Kuitenkin meidän täytyy ymmärtää, että on toisinaan elämäntilanteita jolloin ajaudumme työkyvyttömyyteen! Näissä tilanteissa Jumala ei meitä hylkää vaan haluaa meitä auttaa parantavalla voimallaan ja huolenpidollaan!

Mitä sitten on tämä työ, josta Raamattu puhuu? Käsitykseni on, että työ on jotain toisten palvelemista tavalla, josta usein maksetaan palkkaa. Palkan maksaminen ei sinänsä ole työn tekemisen tai laadun mittari, mutta sekin kuuluu kyllä työmiehelle ja on lisäksi Raamatullinen järjestys elatukselle! Vaikka meitä ei olisikaan palkattu mihinkään töihin, niin meidän ei silti olla toimettomia, vaan etsiä vaikka vapaaehtoistöitä. Jumala pitää meistä kyllä huolta, kun me vain pyrimme täyttämään Hänen tahtonsa tältäkin osin.

Työn määrä suhteessa vapaa-aikaan on sitten hankalampi kysymys! Raamatun aikaan tämä oli yksinkertaisempaa: ihminen usein teki töitä sen verran, että hän ja perheensä pysyi elossa ja voi hyvin. Tämä usein tarkoitti hyvinkin täysipäiväistä työskentelyä kuutena päivänä viikossa. Nykypäivänä työelämän vaatimukset, kiire ja paineet ovat muuttuneet erilaisiksi, joka myös kuluttaa aivan eri tavalla kuin muinoin. Yhtä suuri työtuntimäärä kuin silloin ei todennäköisesti olisi enää terveellistä henkisten paineiden tähden! Näemme tässä kuitenkin periaatteen siitä, että työ oli iso osa heidän elämäänsä eikä sitä pelätty tehdä! Samoin tänä päivänäkin voimme aivan hyvin etsiä kokopäiväisesti töitä ellei meillä ole erityistä estettä tähän. Tämä työmäärä voi tietysti koostua useammista eri palasista ja kaikesta ei välttämättä tarvitse edes saadakaan mitään palkkaa!

Kuitenkaan työhön kulutettu aika ei saa häiritä meidän perhe-elämäämme sekä Jumalan kanssa vietettyä aikaamme, vaan niille täytyy varata myös päivittäistä aikaa enemmän kuin aamuin ja illoin tapahtuvat tervehdykset! Emme saa paeta työhömme näitä tärkeämpiä suhteita!

Entäs sitten opiskelu? Opiskelu on hyvin tärkeää, mutta se on tie työelämään ei lopputarkoitus itsessään! Kun opiskelemme voimme nähdä sen työnämme, mutta meidän tulisi myös nähdä, että opiskellessasi et oikeastaan palvele vielä ketään! Voit toki siellä julistaa muille opiskelijoille evankeliumia eli tehdä palvelutyötä, mutta et vielä ole täyttämässä työn tekoa tarkoittavaa palvelemista.

Kaikessa tässä työelämän kentässä meidän tulee myös osoittaa Jumalan mielen mukaista ahkeruutta ja kuuliaisuutta tehden kaiken niin kuin Herralle! Lisäksi meidän on elintärkeää myös etsiä Herran kasvoja ja tahtoa johdatuksen löytämiseksi oikeisiin valintoihin ja päätöksiin!

Suhde seurakuntaan

“Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.” – 1. Piet. 4:10

Seuraava kenttä Jumalan palvelemiselle on meille seurakunta eli pyhien yhteys, johon olemme sitoutuneet! Jumala kutsuu näiden elämän ympyröiden jälkeen meitä ennen kaikkea omassa kotiseurakunnassamme palvelemaan hengellisesti sekä fyysisesti. Vaikka Jumalalta saatu näkymme ja kutsumme olisi maailman laajuinen palvelutyö, lähtee se liikenteeseen seurakunnassa paikallisesti palvelemisesta aivan kuten Paavalillakin Antiokiassa.

Seurakunta ei myöskään pitäisi olla paikka, jossa käymme vain julistamassa, johtamassa ylistystä tai palvelemassa rukouksessa. Sen tulisi olla kotimme, jonka yleiseen olemassa oloon haluamme osallistua. Haluamme antaa voimamme myös yksinkertaiseen seurakunnan palvelemiseen kuten siivoukseen, rakenteluun ja muuhun käytännön palvelutyöhön! Todellinen hengellinen palvelutyö vain kasvaa wc:n siivoamisen ilmapiirissä!

Suhde henkilökohtaiseen palvelutyöhön

‘Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut".' – Apt. 13:2

Sen lisäksi, että meillä on yhteinen palvelemisen yksikkömme seurakunta, on meillä Jumalan antama henkilökohtainen kutsumuksemme ja palvelutyömme, jossa Jumala haluaa meitä käyttää. Palvelutyömme voima virtaa kaikkien näiden edellä mainitsemiemme suhteiden toimiessa elämissämme pohjalla! Myös voi olla, että Jumalan niin vaikuttaessa meidän henkilökohtainen palvelutyömme tulee päätoimiseksi työksemme, josta myös saamme elatuksemme.

Kuitenkin vaikka emme olisikaan täyspäiväisesti hengellisessä palvelutyössä tulee meidän tehdä sitä myös mahdollisuuksiemme mukaan. Tämän voi myös yhdistää jossain määrin työnantajiamme kunnioittaen työympäristöömme. Lisäksi voimme etsiä tilaisuuksia palvella  evankeliumia erilaisissa seurakuntien ympyröissä tai aivan maallisissa paikoissa! Kuitenkaan emme voi laiminlyödä edellisiä suhteita tämänkään varjolla, sillä silloin laiminlyömme Jumalan asettamaa järjestystä elämissämme!

Suhde itsensä palvelemiseen

Yksi olennaisen tärkeistä palvelemisen kohteista näiden muiden lisäksi olet myös sinä itse! Meidän ei tule hylätä aikaa itsellemme, lepäämiselle ja virvoittumiselle mistään hinnasta. Todellisuudessa kun olemme terveitä hengellisesti, sielullisesti ja ruumiillisesti, niin emme tarvitse paljoakaan aikaa lepäämiseen ja palautumiseen, mutta tarvitsemme kuitenkin sitä! Älkäämme siis laiminlyökö itseämmekään, mutta älkäämme turhan päiten pyörikö itsemme ympärilläkään! Kumpikaan ei tuota hyvää lopputulosta!

Pitäkäämme siis hyvä huoli itsestämme kaikin puolin. Ravitkaamme kokonaista ihmistämme! Levätkäämme ja viettäkäämme aikaa myös ystäviemme parissa! Jos me emme tule kohdatuksi kaikilla tasoilla, niin emme oikein voi kohdata muitakaan oikein.

Lopputulos!

Maailmassa on todella paljon mahdollisuuksia palvella Jumalaa! Jopa niin paljon, että siinä voi polttaa itsensä loppuun. Kun seuraamme tätä tärkeysjärjestystä elämässämme niin suurin osa turhista ongelmatilanteista ja vaikeuksista vältetään jo etukäteen ja voimme keskittyä todellisten ongelmien voittamiseen! Kaikessa kuitenkin täytyy muistaa Jumalan yksinkertainen seuraaminen, mikä voi toisinaan myös poiketa tästä järjestyksestä! Ilman tätä erityistä selkeää johdatusta pysykäämme Sanan antamassa mallissa elämissämme ja muistakaamme, että Hän ei myöskään koskaan toimi vastoin Sanaansa!

back

07.07.2009
19:21

Jumala on kaikkialla!

Jumala keskellämme!

"Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa" – Jes. 6: 3

Olisi jännittävää kuulla, mistä Taivaassa puhutaan! Varmaan olettaisi sen olevan jotensakin järkevämpää kuin normaalit keskustelut säästä, jota täällä harrastamme. Erityisesti olettaisin enkelien, serafien, kerubien ja koko taivaallisen sotajoukon päästävän suustaan mitä sulavampia ja ylväämpiä hengen tuotoksia. Näin ainakin tekisi mieli kuvitella. Raamattua lukiessani kuitenkin tuntuu siltä, että siellä asiat ovat paljon yksinkertaisempia. Näin ainakin kun lukee tuon lainaamani Raamatun kohdan, jossa serafit kuuluttavat hyvin yksinkertaista sanomaa.

Se ei oikeastaan olekaan ollenkaan paha asia, kun sitä hetken ajattelee. Kaipaisinkin moniin juukelin monimutkaisiin asioihin hieman yksinkertaisuutta välistä täälläkin päin. Muutaman viraston lupa- ja tukianomukset kaipaisivat pientä Taivaan kosketusta ainakin näiltä osin! Yksinkertaisuudessa ainakin tulisi pääasiat selvästi esille. Näin myös tuossa serafien huudossa!

Jumalan kirkkaus ei jäänyt taivaaseen

Jumalan kirkkaus on oikeastaan koko Hänen olemuksensa todellisuus, joka tulee esiin jossain hetkessä jollain tavalla! Kirkkautta voisi vähän verrata vaatteisiin, jotka ovat ihmisen päällä. Muistamme hyvinkin selvästi useimmiten minkälaiset vaatteet jollakulla oli, mutta emme välttämättä tarkkaan muista hänen kasvonpiirteitään. Eli vaatteet ovat ihmisen ulkoisin ja ehkä muistettavin ja selkein esille tulo. Hiukan samalla tavalla Jumala kietoutuu kirkkauteensa ja Hänen kirkkautensa kohtaa ja koskettaa meitä.

Serafit vielä sanovat, että tämä kirkkaus täyttää kaiken maan! Eikös Jumala ole juuri hyvä ja täydellinen ja pyhä! Tämän todellisuudenko pitäisi koskettaa koko maata kaikkialla! Eipä kyllä siltä niin näytä. Varsinkin kun luen lehtiä tai seuraan muuten maailman uutisia tänä päivänä. Enemmänkin päin vastainen todellisuus on kaikkialla läsnä.

Raamattuhan on kuitenkin täysin totta! Se on varmempi asia kuin oma elämäni! Jumalan Sana ei tyhjänä palaa ja Hän ei koskaan valehtele. Nämä asiat ovat enemmänkin kuin totta ja niin monen todistuksen kautta minullekin todistetut henkilökohtaisesti. Siis vika ei ole Raamatun tekstissä vaan jossain muulla.

Ei syntinen näe

Suomalaisessa Virsikirjassa sanotaan tähän hyvin osuvasti:

"Pyhä, pyhä, pyhä! Kirkkautes loistaa, vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas." – Virsi 134

Väistämätön johtopäätös on, että Jumalan kunnia ja kirkkaus täyttää kaiken maan, mutta kaikki eivät näe sitä! Raamatussakin tämä todetaan moneen otteeseen. Nimenomaan syntiset ja jumalattomat ovat Jumalan kirkkautta vailla eivätkä voi edes nähdä sitä, koska heidän pahat tekonsa peittävät Jumalan kasvot. Eli missään tapauksessa Jumalan päässä ei taaskaan ole ongelmaa, vaan se on täällä ihmisten päässä synnin muodossa.

Synti erotti jo alkujaan ihmisen Jumalasta, kuten voimme lukea 1. Mooseksen kirjan 3. luvusta, ja edelleen se vaikuttaa samalla tavalla. Jumalan pyhä läsnäolo ja synti eivät voi olla samassa paikassa! Pimeys ja kirkkaus eivät voi saman aikaisesti täyttää huonetta, vaan jommankumman täytyy väistyä! Jumala on armossaan valinnut piilottaa kirkkautensa, jottemme syntisessä tilassa ollessamme tuhoudu Hänen pyhyytensä tulessa. Sillä synti ei ole vain tekomme vaan se on niin kietoutunut meihin, että se on osa meitä! Se on kuin sielun syöpä, joka täytyy poistaa terveyttä etsiessämme!

Eikä anteeksiantamusta ole ilman veren vuodatusta! Onneksemme Jeesus Kristus on ottanut kantaakseen kaikkien synnit ja vuodattanut verensä kärsien tuomion puolestamme, ja uskomalla Häneen voimme saada syntimme anteeksi ja Hänen verensä puhdistaa meidät synnistä ja uudistaa sisimpämme. Kiitos Jumalalle tästä etuoikeudesta ja mahdollisuudesta, jota tarjotaan kaikille ihmisille! Totta kai uskoon kuuluu myös halu pysyä poissa siitä, mikä erottaa Jumalasta eli synnistä! Jeesuksen kautta voimme taas löytää Jumalan kirkkauden ja läsnäolon, jota jokainen ihminen sydämessään janoaa.

Kuka vain tahtoo!

Vielä on kuitenkin yksi asia, jota tarvitaan: tahtoa. Kun mies ja nainen haluavat mennä naimisiin kysytään heiltä tahtovatko he rakastaa toisiaan. Jos he todella rakastavat toisiaan tahtovat, he myös olla toistensa kanssa, ja sittenkin kun rakkauden huuma on vähentynyt kantaa heidän tahtonsa heitä yhdessä eteenpäin. Tällä matkallaan he oppivat tuntemaan toisiaan syvemmin ja syvemmin, ja heidän välinen suhteensa tulee ilon ja voiman lähteeksi molemmille. Heidän täytyy kuitenkin tahtoa olla toistensa kanssa selvitäkseen kaikista koetuksista ja vaikeuksista yhdessä.

Jumalan kanssa elämisessä tarvitaan myös tahtoa. Jumala tahtoo, että jokainen ihminen pelastuu, eli pääsee Taivaaseen, eli Hänen luokseen, eli Jumala tahtoo olla kanssamme. Tältä osin asia on hyvin selvä läpi Raamatun. Hän jopa teki tien valmiiksi tulla Hänen luokseen Jeesuksen kautta! Jumala on toiminut näin ihmisrakkautensa tähden.

On siis kysymys meidän tahdostamme! Haluatko sinä olla Jumalan kanssa? Jumala tahtoo olla kanssasi, mutta haluatko sinä olla Hänen kanssaan. Haluatko käyttää aikaasi Hänen etsimiseen eli rukoukseen, Raamatun lukemiseen ja palvontaan? Tahdotko kohdata Hänet, vaikka se vaatisikin tunnustuksia ja antautumista? Joskus Hän on kuin lempeä sade lähelläsi yllättäen. Joskus taas Hän ilmestyy kuin maanjäristys kaukaisuudessa. Tahdotko todella elää Hänen yhteydessään hyvinä sekä huonoina aikoina? Jos tahdot, niin ole valmis elämäsi suurimpaan ja ihanimpaan seikkailuun: elämään Jumalan yhteydessä.

back

13.02.2009
16:47

Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa - osa 5 - Smyrna

Elävä kristillisyys

Elävä erämaa!

Jeesus tuli antamaan elämän ja yltäkylläisyyden, tai toisissa käännöksissä sanotaan elämän ja elämän yltäkylläisyyden. Tämä erityisesti puhuu todellisesta sisäisestä elämästä eikä ainoastaan siitä, että hengitämme ja olemme olemassa. Jumalan tahto on siis, että uskovilla olisi elämä sisällään jopa ylenpalttisesti, ja että seurakuntien toiminta olisi elävää eikä vain muotomenoja tai toimintoja. Tällöin muutkin ihmiset kiinnostuvat uskosta, koska se on jotain todellista eikä vain pelkkiä puheita ja tapoja!

Miten saada elämä?

Elämän saaminen on oikeastaan Raamatun mukaan hyvinkin helppo asia. Johanneksen evankeliumista voimme lukea:

"Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus"
– Joh. 1:4

Eli jos haluamme löytää elämän, meidän täytyy löytää Jeesus. Vielä kun ihminen oli paratiisissa Jumala oli antanut heille elämän puun, josta he saivat syödä. Tämän puun hedelmät tuottivat ikuista elämää heissä Raamatun todistuksen mukaan eli jollain tavalla Jumalassa oleva elämä välittyi heihin senkin kautta. Yksi syntiinlankeemuksen seurauksista oli, että elämän puu suljettiin pois ihmisten ulottuvilta ja näin ollen ihmisten elämä rupesi tuhoutumaan. Kuitenkin Jumala katsoi hyväksi pystyttää uuden elämän puun, joka olisi ihmisten ulottuvilla. Tämän puun Hän pystytti Golgatalle vajaa 2000 vuotta sitten, jonka hedelmä, Jeesus, on tänäänkin tuore ja saatavilla. Meidän täytyy vain tulla Hänen luokseen!

Tie Hänen luokseen alkaa kääntymällä pois synnistä ja päättämällä jättää se taakseen, koska tie synnin luokse menee poispäin Jeesuksen luota. Sitten kuljemme rukoillen eli keskustellen Jumalan kanssa ja kiittäen Jumalan läsnäoloon. Eikä tämä oikeastaan ole ollenkaan niin hankalaa kuin usein ajattelemme sen olevan. Jeesus sanoi, että Jumalan Valtakunta on tullut lähelle. Tarkasti ottaen alkukielellä siinä sanotaan, että Jumalan Valtakunta on käden ulottuvilla!

Jeesuksen luokse tuleminen ei ole suurien ponnistusten takana, vaan enemmänkin suuren nöyrtymisen takana. Minun täytyy hyväksyä Hänen tiensä oikeaksi tieksi, ja tunnustaa, että oma tieni on vievä minut lopulta täysin tuhoon, jos ei tässä elämässä, niin tulevassa. Joudumme myös tunnustamaan, että Hän on Jumala ja näin ollen meillä ei ole mitään sanottavaa siitä, miten Hän on toimii tai mitä Hän sanoo. Välittömästi kun nöyrrymme näin Hänen edessään, huomaammekin, että Hän on yllättävän lähellä meitä ja aivan kuin huomaamattammekin sisimpämme täyttyy tuoreella elämän tuulahduksella!

Jatkuvaa elämää

Jumala loi ihmisen olemaan riippuvainen monista asioista. Joudumme syömään ja juomaan elääksemme. Tarvitsemme toisia ihmisiä tueksemme elämässä. Emme selviä hapettomassa tilassa. Ja ennen kaikkea olemme täysin riippuvaisia Jumalasta, jotta todella eläisimme. Tämä tarpeemme ei häviä uskoon tullessamme, vaan siitä tulee elämämme ihanin puute. Jatkuvasti meidän täytyy tulla nöyrässä rukouksessa, ylistyksessä ja yksinkertaisessa odotuksessa Jumalan läsnäoloon. Yhä uudelleen meidän täytyy lukea Hänen Sanaansa. Joskus tuntuu, että Hänen puutteensa meissä jo näivettää meidät kun juuri kohtaammekin Hänet taas! Mikä ihana puute se onkaan, koska tiedämme saavamme siihen vastauksen!

Kun näin pidämme yllä suhdettamme Jumalan kanssa, olemme täynnä Hänen elämäänsä. Samalla kertaa olemme myös täynnä kaikkea sitä, mitä Hän on luvannut omilleen, esim. rauhaa, rakkautta, lepoa, jne. Myöskin silloin meidän kristillisyytemme on elävää eikä vain kuollutta muotomenoa tai tapakristillisyyttä tai vielä pahempaa vain ulkokultaista hurskastelua.

Jeesuksessa on meidän elämämme ja meidän ei tarvitse muuta kuin viettää Hänen kanssaan aikaa rukoillen, ihmetellen, ylistäen, palvoen, opiskellen Hänen Sanaansa ja tuo elämä täyttää meidät, koska oikeastaan Hän on jo meissä uskon kautta Pyhässä Hengessä, ja annamme näin Hänen vain täyttää meitä!

Kiitos Herralle tästä yksinkertaisesta uskon elämästä Hänen yhteydessään!

back

07.02.2009
23:34

Väliviikko

Tällä viikolla pidettiinkin taukoa Ilmestyskirjan seurakuntien tutkiskelussa! Sarja jatkuu todennäköisesti ensi viikolla!

Muistutan tässä vaiheessa mahdollisuudesta saada lisää materiaalia rekisteröitymällä ja kirjautumalla sisään.

back

16.01.2009
12:14

Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa - osa 2 - Smyrna

Kristityn suhtautuminen syntiin

Läpi seurakunnan historian ollaan koitettu tasapainoilla kristityn vapauden ja Jumalan absoluuttisen armon sekä pyhittäytymisen ja syntiä kohtaavan Jumalan tuomion välillä. Eri ryhmittymillä on ollut hyvinkin erilaisia näkemyksiä liittyen tähän asiaan, ja jopa on käytetty Raamatun kohtia todistamaan heidän ajatuksiaan oikeiksi. Räikeimpiä esimerkkejä "halvan armon" ryhmittymistä ovat vaikka Ilmestyskirjassa mainitut nikolaiitat ja Bileamin opin seuraajat, jotka käänsivät armon omien syntisten tekojensa suojaksi edeten jopa haureuteen ja epäjumalanpalvelukseen. Tämän kuitenkin Jeesus tuomitsi hyvin suorasti! Toiselta "legalistiselta" puolelta taas esimerkkinä voisi olla Galatian seurakunta, jota Paavalin täytyi ojentaa kirjeessään, koska he olivat alkaneet vaatia "pyhittäytymistä" tai muita tekoja kuten ympärileikkausta kristityiltä ennen kuin he voisivat olla Kristuksen omia. Tätäkään ei siis Jeesus hyväksy! Mikä siis olisi ratkaisu?

Raamattu?

Paras mielestäni on ihan tarkastella Raamatun kantaa asiaan, ja parhaimpia sekä kattavampia kohtia mielestäni tähän liittyen löytyy 1. Johanneksen kirjeestä. Esimerkiksi kristityn vapaudesta ja Jumalan armosta:

"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas." – 1. Joh. 2:1

Tässä kohdassa alkukielessä synnin tekemistä tarkoittava sana on kreikan kielen aoristi aikamuodossa, jota ei oikein löydy suomen kielestä. Se sisältää itsessään jo ajatuksen, että tapahtuma on hetkellinen, jolla on alku ja loppu, eikä suinkaan jatkuva. Eli tämä kohta puhuu meille tapauksesta, jossa kristitty lankeaa syntiin, jolloin hänellä on Puolustaja! Tällöin siis kristitty voi olla turvallisella mielellä kulkiessaan Jumalan kanssa, koska satunnaiset lankeamiset eivät hänen pelastustaan vie! Jos taas puhutaan sitten Jumalan vihasta syntiä kohtaan:

"Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut." – 1. Joh. 3:6

Jos tähän kohtaan vielä liitetään Jeesuksen vertauksessa esille tuoma Hänen tuntemisensa tarve pelastukseen (Matt. 7:21-23), kohtaamme nopealla katsahduksella ristiriidan äskeisen kohdan kanssa. Pääsemme kuitenkin tästä ristiriidasta tutkimalla alkukieltä tässäkin kohdin! Tässä kohdin synnin tekemistä tarkoittava sana on kreikan kielen preesens aikamuodossa, joka poikkeaa suomen kielen vastaavasta. Koinee-kreikassa, jolla Raamattu on kirjoitettu alkujaan, preesens muoto tarkoitti jatkuvaa / yhä uudestaan toistuvaa tapahtumaa. Eli tämän kohdan tarkempi käännös voisi olla jotakuinkin näin "kuka ikinä syntiä tekee ja yhä uudelleen tekee." Tässä kohdin siis puhutaan tahallisesta synnissä elämisestä, josta ei suostuta tekemään parannusta ja luopumaan siitä! Tällöin kristitty joutuu taivaan portilla kohtaamaan Jeesuksen, joka sanoo "Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät!"

Parannuksen teko ja armo

Kootaksemme tätä ajatusta voimme todeta, että parannuksen teko on välttämätön pelastukseen, mutta täydellisyys meidän puoleltamme ei, koska Jumala katsoo Jeesuksen täydellisyyteen kohdallamme! Kun teemme selkeän ratkaisun synnin suhteen päättäen luopua siitä Jumalan avulla millä keinolla tahansa, Jumala katsoo meitä Kristuksen läpi, vaikka vielä olisimme epätäydellisiä ja kamppailisimme synnin kanssa. Jos taas emme suostu tähän, olemme Jumalan tuomion alla ja menossa kohti helvettiä. Voimme myös täysin luottaa Jumalan Pyhään Henkeen, että Hän on tekevä selväksi synnin eli selvittää kyllä jokaiselle tavalla tai toisella mikä on syntiä ja mikä ei! Jumala ei myöskään odota meillä olevan voimaa luopua synnistä, vaan Hän on luvannut antaa voiman kun meillä on vain tahto, jolloin voimme Hänen voimallaan luopua synnistä!

Tässä pikaisesti selitettynä näkemykseni tähän asiaan!

back

 

 

Archive