Metro-seurakunnan Blogi

Currently the posts are filtered by: jumala
Reset this filter to see all posts.

26.03.2011
15:10

Raamatun näkemys seksiin

Raamatun näkemys seksiin

Elämme maailman keskellä joka on mennyt aivan seksihulluksi. Media suoltaa kaikenlaista seksuaalisesti virittynyttä ohjelmaa ulos kaikista lähteistä. Koulukirjatkin puhuvat siitä ja kouluissa on jos minkälaista seksuaalivalistusta. Yhä nuorempana koetaan pakottavaa painetta menettää neitsyytensä ja vielä suuremmin ihmetellään, jos ei seurusteluaikana suostuta seksiin. Oikeastaan vaikuttaa kuin rakkaus ja seksi käsitettäisiin tarkoittavan yhtä ja samaa asiaa.

Tämän myllytyksen keskellä moni uskovakin on sekaisin Jumalan tahdosta. Maailman paineen alla ovat Raamatun arvot päässeet monelta unohduksiin ja ollaan mukauduttu ehkä jopa kyseenalaistamattakin erilaisiin malleihin ja tapoihin seksin suhteen. Onneksi voimme luottaa Jumalan Sanasta löytyvän hyvä ja puhdas opetus myös tästä jokaista ihmistä koskevasta tärkeästä asiasta. Raamatulla on todellakin viimeinen sanansa sanottavana seksiinkin!

Kuka keksi seksin?

Monet kokevat Jumalan olevan ainoastaan tuomiomielinen seksin suhteen ja luulevat oikeastaan ihmisten keksineen seksin. Meitä saattaakin järkyttää Raamatun selvä julistus siitä, että seksi on alkujaan Jumalan idea!

"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet"."
- 1. Moos. 1:27-28

Jumala nimenomaan loi ihmisen mieheksi ja naiseksi luoden heille samalla yhteensopivat sukupuolielimet. Tämän lisäksi hän vielä kehotti käyttämään näitä sukupuolielimiä seksuaalisessa kanssakäymisessä, jonka tuloksena tulisi syntymään jälkeläisiä. Eli Jumala loi seksin!

Aivan varmasti Aatami ja Eeva nauttivat seksistä jo ennen syntiinlankeemusta. He elivät yhdessä halliten maapalloa ilman kilpailuja, katkeruuksia, tai muita heidän parisuhdetta häiritseviä synnin vaikutuksia ja siltä pohjalta he nauttivat yhteisestä seksielämästään ilman vain itselleen tyydytystä etsivää himoa. Tämä fyysiseenkin yhteyteen kaipaava into on kuultavissa Aatamin lausahduksesta kun hän ensimmäisen kerran näki Eevan:

"Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa."
- 1. Moos. 2:23-25

Näemme kuinka Aatami innostui näkemästään todeten olevansa jo yhtä tämän naisen kanssa. Näistä jakeista näemme myös muita tärkeitä seksiin liittyviä asioita. Ensinnäkin nainen luotiin valloitettavaksi. Mies tulisi lähtemään kodistaan hänen peräänsä eikä toisin päin. Naisen sydän kaipaa valloitusta ja samalla myös miehen sydän janoaa olla valloittaja! Tämä näkyy historiassakin siinä, että miehet ovat tuoneet naisille kukkia, avanneet ovia, tms.? Tämä on hyvä varsinkin miesten muistaa etsiessään kumppaniaan ja myös eläessään kumppaninsa kanssa.

Toiseksi kumpikaan ei alkujaan hävennyt itseään alastomuudessaan. Ei ollut tarvetta vertailla omaa kehoaan toisiin eikä yritystä olla jotenkin parempi kuin oli. Sellaisenaan heidät oli luotu toisiaan varten ja tämä miellytti molempia. Nykyäänkin todellisuudessa kaikista kauneinta tai komeinta on kun ihminen on sinut oman itsensä kanssa eikä yritä olla jotain muuta. Oma kumppani onkin suuressa roolissa vahvistamassa tätä omaa itsekunnioitusta hyväksynnällään ja ihailullaan luoden näin hyvän pohjan tasa-arvoiselle fyysiselle kumppanuudelle.

Kenen kanssa harrastaa seksiä?

Jumala siis loi miehen ja naisen elämään yhdessä, johon kuului myös nautinnollinen fyysinen yhteys. Lukiessamme Raamattua alusta eteenpäin huomaamme kuitenkin pian syntiinlankeemuksen jälkeen tämän yksinkertaisuuden tulevan monimutkaiseksi. Alkaa ilmaantua moniavioisuutta, esiaviollista seksiä eli haureutta, prostituutiota, homoseksuaalisuutta ja kaikenlaista muutakin seksuaalista käyttäytymistä. Miten tämän sekamelskan keskeltä oikein onnistuu määritellä se oikea seksin harjoittamisen tapa vai voiko sitä määritellä ollenkaan? Onneksi Raamattu selkeydessään kertoo tähänkin vastauksen:

"Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.""
- Matt. 19:4-9

Jeesus asetti tässä seksillekin oikean kontekstin eli elinikäisen avioliiton. Hän kääntää ihmisten silmät katsomaan pois maailman tavoista siihen miten Jumala oli kaiken alkujaan luonut. Eli Jumalan mielestä edelleenkin seksi sopii yhden miehen ja yhden naisen väliseen elinikäiseen liittoon. Tämä sama asia voidaan myös nähdä Raamatun kahdesta heteroseksuaalisuuteen liittyvästä syntisanasta nimittäin haureudesta ja aviorikoksesta.

Raamatussa haureus on käännös hebreankielisestä sanasta זנוּת (zanah) ja kreikankielisestä sanasta πορνεία (porneia). Nämä molemmat sanat tarkoittavat vapaaehtoista seksiä yksiavioisen heteroseksuaalisen avioliiton ulkopuolella. Erityisesti kreikan sana πορνεία (porneia) käsittää vielä laajemmin kaikenlaisen tästä mallista poikkeavat seksuaaliset käyttäytymiset, kuten homoseksuaalisuuden, aviorikoksen, eläimiin sekaantumisen, jne. Nämä molemmat sanat löydetään Raamatusta Jumalan tuomion ansaitsevina tekoina eli syntinä.

Syrjähypyistä ja aviouskottomuudesta Raamatussa on kuitenkin vielä lisäksi toiset sanat hebreaksi נאף (nâ'aph) ja kreikaksi μοιχεα (moikheia). Nämä tarkoittavat selkeästi avioliitossa elävän henkilön avioliiton ulkopuolista seksin harrastamista. Tämäkin on Raamatussa selkeästi kuvattu synniksi.

Seksille oikea konteksti on siis yhden miehen ja yhden naisen välinen elinikäinen avioliitto. Tässä ympäristössä seksiin liittyvä herkkyys ja sitä myötä haavoittuvuus voi tulla esiin turvallisesti ja molemmat osapuolet pystyvät löytämään todellisen tyydytyksen. Näin myös molempien itsetunto ja olemus miehenä tai naisena saa vahvistua ja kukoistaa vapaasti.

Miten harrastaa seksiä?

Raamatulla on vielä hyvää sanottavaa myös seksin olemukseen avioliitossa:

"Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa."
- 1. Tess. 4:4-5 (Raamatun käännös 1992)

Eli uskovien ei tule antautua maailmalliseen himoon missään vaiheessa ei edes seksissä. Meidän täytyy tässä kuitenkin erottaa kaksi asiaa toisistaan nimittäin intohimo ja himo. Intohimo kuuluu seksiin ja sitä ei Raamattu missään vaiheessa kiellä. Se tarkoittaa tässä yhteydessä sitä vahvaa innostusta, jota vastakkainen sukupuoli kokee toista sukupuolta kohtaan seksuaalisessa kanssakäymisessä kiihottuessaan. Seksi saa olla täynnä molemmin puolista intohimoa. Himo taas ei ole ollenkaan tätä, vaan jonkun tunteen vallassa etsitään enemmänkin vain jotain täyttymystä ja tyydytystä vain itselleen. Himo johtaa lopulta syntiin ja oikeastaan päinvastaiseen kuin se lupaa antaa. Tällaista himoa ei seksiin kaivata. Seksin tulee tapahtua molempien kumppaneiden tunteita ja haluja kunnioittaen molempien etsiessä yhteistä hyvää.

Erityisesti miesten tarvitsee useimmiten oppia tässä kärsivällisyyttä! Heitähän kutsutaan rakastamaan vaimoaan niin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa (Ef. 5:25) antaen itsensä alttiiksi. Kun mies on valmis vaikka vain pitämään puolisoaan tuntikausia kädestä jakaen tunteita ja ajatuksia, voi nainen helpommin uskaltautua antautumaan turvallisuuden tähden ja kokemaan myös täyttymyksen seksissä.

Eikä seksiin kannata todellakaan hakea virikkeitä maailman malleista, vaan enemmänkin avoimesti keskustella puolisonsa kanssa tarpeista, kokemuksista ja tunteista etsien näin molempia tyydyttävää kanssakäymistä. Kysymyshän ei pohjimmiltaan ole kuitenkaan pelkästään ruumiillisen tarpeen tyydyttämisestä, mahdollisimman monen erilaisen asennon kokeilemisesta tai onnistuneesta suorituksesta orgasmin saavuttamisessa, vaan miehen ja naisen väliseen kumppanuuteen kuuluvasta intiimistä osasta. Tämä ei missään tapauksessa ole ainut eikä edes tärkein osa, mutta kuitenkin olennainen ja herkkä osa tyydyttävää ja täyteläistä kumppanuutta.

Entäs lapset?

Jokaisessa yhdynnässä on mahdollisuus hedelmöittymiseen ja vaikkakin tämä voi toisinaan olla myös pitkällisen yrityksen takana pohtiikin moni uskova ehkäisyä. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei mikään ehkäisykeino voi täydellisellä varmuudella estää lisääntymisen mahdollisuutta. On siis parasta kaikesta huolimatta harrastaa seksiä ainoastaan sitten kun ollaan sillä mielellä, että lapsia voi tulla perheeseen. Lapset ovat Jumalan lahja, joten emme halua heitä aliarvostaa leimaamalla heidät ei-toivotuiksi. Lisääntyminen on muutenkin osa Jumalan suunnitelmaa seksissä, joten ehkäisyä ei pidä ajatella pakokeinona pelkkään elämän pituiseen kahden henkilön parisuhteeseen, vaan se on enemmänkin keino hallita viisaasti perheensä tulevaisuutta.

Ehkäisy ei kuitenkaan muuten ole vastoin Raamattua, vaikka pääasiallisesti katoliset ja vanhoillislestadiolaiset väittävät ehkäisyn olevan syntiä. Tätä perustellaan Onanin kuolemalla ja Jumalan käskyllä täyttää maa, mutta kumpikaan Raamatun kohta ei suoranaisesti puhu ehkäisyä vastaan varsinkaan, jos edellä mainitut asiat pidetään mielessä.

Mitenkä sitten suhtautua itsetyydytykseen?

Useimmilla nuorilla sukukypsyyden saavuttamisen tietämillä itsetyydytystä itsensä tutkiskelun ohessa. Monilla tämä saattaakin jäädä nopeasti pois, mutta nykypäivänä siitä tulee usein aikuisikäisenäkin toistettava tapa. Itsetyydytys ei ole kuitenkaan Raamatun mukaan mitenkään rohkaistava asia muutamastakin syystä.

Ensinnäkin kuten jo totesimme Jumala loi seksin osaksi miehen ja naisen välistä avioliittoa. Itsetyydytyksessä ohitetaan tämä järjestys kokonaan ja keskitytään pelkästään itseensä. Lisäksi itsetyydytykseen liittyy lähes aina erilaiset mielikuvat tai joskus jopa todelliset kuvat tai videot. Näistä Jeesus sanoi hyvin selvästi:

"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa."
- Matt. 5:28

Edellä totesimme jo huorin tekemisen olevan syntiä, joten myös tällaiset mielikuvitus leikit tai kiihottavat kuvat ja videot ovat samoin syntiä Jeesuksen lausuman mukaan.

Varsinkin yksin elävillä voi toisinaan olla seksuaaliset paineet ja halutkin kovat, mutta silti ei kannata antaa periksi edes itsetyydytykselle. Useimmiten lopputulos on kuitenkin enemmänkin häpeän kuin lopullisen vapautuksen tunne. Asia kannattaa ennemmin rehellisesti tunnustaa Jumalan edessä ja pyytää Jumalan apua ja voimaa elää puhtaana. Jumala on kykenevä pitämään meidät puhtaana ja vapaana, kun vaellamme Hänen tahdossaan rukoillen, lukien Hänen Sanaansa ja viettäen aikaa pyhien yhteydessä.

Olenko mokannut koko jutun?

Usein ihmiset tulevat uskoon liian myöhään välttyäkseen seksuaalisilta synneiltä tai toisinaan kaikenlaisten paineiden keskellä uskovatkin lankeavat mitä ikävimpiin synteihin tälläkin alueella. On täysin varma asia, että nämä synnit aiheuttavat syviä haavoja ihmiseen itseensä ja muihin osallisiin. Raamattukin opettaa varsinkin haureuden kohdistuvan ihmisen omaa ruumista vastaan (1. Kor. 6:18). Ymmärtäessämme tämän synnin inhottavuuden meidän ei suinkaan pidä lähteä sitä kuitenkaan peittelemään häpeässämme vaan toimia Jumalan Sanan mukaan:

"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
- 1. Joh. 1:9

Jeesuksen uhriveri riittää kaiken synnin tuomion poistamiseen sekä kaiken synnin vaikutuksen puhdistamiseen! Meidän ei tarvitse kuin rehellisesti tunnustaa syntimme ja jättää ne Jumalalle etsien armoa, niin Hän antaa anteeksi syntimme ja pystyy muuttamaan jopa sisimpäämme. Varsinkin seksuaalisissa syntien ollessa kyseessä on hyvä etsiä Jumalan parantavaa ja eheyttävää voimaa sekä antaa todella aikaa Jumalan työstää näitä osa-alueita kuntoon. Ei ole välttämättä viisasta lähteä liian nopeasti edes Jumalan tahdon mukaiseen seksin toteuttamiseen avioliitossa ennen kuin oma sisimpäsi on käynyt läpi parantumisen ja vapautumisen. Näin ei tarvitse menneisyyden taakkojen ja vaikeuksien tulla ylen määrin häiritsemään tämän päivän elämää.

Joskus näissä tapauksissa voi olla myös hyvä rukoilla ovatko Jeesuksen seuraavat sanat tarkoitettu omalle kohdalle:

"Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."
- Matt. 19:12

Tässä puhutaan erityisestä pienestä joukosta eikä suinkaan suurimmasta osasta uskovia. Eikä tämä suinkaan tee jotakuta paremmaksi kuin toista, vaan ainoastaan erilaisen kutsumuksen tai elämän tien kanssa kulkevaksi. Jumala kyllä puhuu tästä selvästi jokaiselle, jolle tämä Raamatun kohta on tarkoitettu omakohtaiseksi.

Loppupäätelmä

Seksi on Jumalan luoma hieno asia kun sitä oikein käytetään. Oikea konteksti seksille onkin yhden miehen ja yhden naisen välinen elinikäinen avioliitto, jossa on myös tilaa lapsille. Kun molemmat kumppanit etsivät yhdessä toistensa ja yhteistä parasta hyljäten maailmallisen himon, niin seksi voi olla valtavan ihana ja kaunis osa heidän parisuhdettaan loppuun asti.

back

17.10.2010
22:43

Kun Suomi putos puusta

Tiistai-iltaisen Ylen TV2:ssa esitetyn Homokeskustelun jälkeisiä maininkeja katsellessa ei voi kuin ihmetellä nykyisen suomalaisen yhteiskunnan ajatusrakennelmia. Yhden oudoimmista jälkipuheenvuoroista esittää suurena ajattelijana tunnettu Jari Tervo kolumnissaan, jossa hän intoutuu lähes hurmiossa kutsumaan Iranin presidentin Mahmud Ahmadinejadin ja kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen mielipiteitä samankaltaisiksi. Lisäksi Tervo päättää kolumninsa mahtipontisesti kehottaen Raamatun käsityksiin uskovia häpeämään! Samankaltaisten puheenvuorojen sataessa eri puolilta sekä puolesta että vastaan kansa äänestää jaloillaan eroten massoittain kirkosta aiheuttaen jo pelkoa kirkon nuorisotyön tulevaisuudesta verorahojen huvetessa.

Näinkö nopeasti Suomi on pudonnut puusta, johon se aikoinaan luotti? Muistaakseni Suomen itsenäistyessä ja Suomen lakeja ensimmäistä kertaa asetettaessa otettiin Raamattu iloiten avuksi tähän vakavaan toimeen. Joitakin vuosikymmeniä mentiin eteenpäin sekavissakin merkeissä ja alkoi maailmanlaajuinen katastrofi eli toinen maailmansota, johon Suomikin joutui osallistumaan. Kun ylivoimainen vihollinen yritti rynniä viemään isänmaamme rajojen yli, ylipäällikkökin totesi päiväkäskyssään kotirintaman osallistuvan taisteluihin rukouksin. Silloinkin Jumalan apu kelpasi! Ihmeellisesti Suomi säilyttikin itsenäisyytensä ja elämä jatkui. Nyt kun vuosikymmeniä myöhemmin elämme hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä olemmekin alkaneet halveksua juuri samaista Jumalaa ja Raamattua, jotka toivat meille turvan ja avun oikeaan aikaan.

Tervon vertaus radikaalista islamin edustajasta ja Raamattuun uskovasta kristitystä kuvaa nykyistä tiedon vähäisyyttämme hyvin. Kuinka edes voidaan verrata tunnustavaa kristinuskoa järjestelmään, jossa varkailta katkotaan käsiä ja kuolemantuomioita langetetaan islaminuskon jättämisestä, homoseksuaalisuudesta, aviorikoksesta ja raiskauksesta. Lisäksi vielä tässä radikaalissa islamissa ei naisen todistus tuomioistuimessa ole yhtä arvokas kuin miehen. Tunnustava kristinusko on taas pitkälti syypää maamme suhteellisen korkeaan hyvinvointiin arvojemme rakentuessa pitkälti sen pohjalle. Tervon tulisi itse hävetä tuodessaan esiin näinkin suurta tietämättömyyttä!

Tietysti eihän ketään voi pakottaa uskomaan Jeesukseen tai seuraamaan Raamatun opetusta. Onhan noita vaihtoehtoja muitakin kuten vaikka edellä mainittu islam tai ehkä hindulaisuus kastiensa kanssa tai vaikka nykyhuudossa oleva uuspakanuus. Ihmisenhän täytyy saada vapaasti valita. Tuntuuhan se hirvittävän ikävälle kun jotkut ulkopuolelta yrittävät rajoittaa vapauttamme. Miksei saisi tehdä ihan mitä huvittaa? Näin usein ontuvasti argumentoidaan tunnustavaa kristinuskoa vastaan ymmärtämättä, että ihan yleisesti yksikään yhteiskunta ei toimi kaikkien tehdessä mitä huvittaa!

Kansakunta tuntuu olevan kuohuksissa ja syystäkin: horjutetaanhan tässä samalla juuriamme. Suvaitsevaisuus ei tunnu riittävän kumpaankaan suuntaan ja kommenteissa liikutaan hyvän maun ja herjaamisen rajoilla. Kaiken keskellä kysyisin kuitenkin, että haluaako Suomi todella pudota meitä kannattavasta puusta. Eikä kysymys suinkaan ole kirkosta vaan Jumalasta. Luovummeko Jumalan ilmoituksesta Raamatussa, joka selvästi kieltää homoseksuaaliset suhteet, vai luotammeko sittenkin niiden olevan oikeita ja elämää tukevia? Minä kannatan Jumalaan ja Raamattuun luottamista ja kiitän Päivi Räsästä tien avaamisesta tunnustaville kristityille.

back

13.10.2010
18:10

Viisitahoinen palveluvirka - 5 kiveä

Viisitahoinen palveluvirka - 5 kiveä

“Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan.” – 1. Sam. 17:40

Vanhan Testamentin taistelujen kuvauksissa törmäämme toistuvasti jättiläisiin. Nämä olivat ilmeisen suuria vihollisen taistelijoita, jotka kokonsa tähden olivat poikkeuksellisen kykeneviä sotureita. Tämä herätti vastustajissa pelonsekaista kunnioitusta, joka saattoi jo ratkaista taistelun psyykkisen puolen saman tien. Tämä Raamatun paikka on myös eräästä jättiläisen kohtaamisesta nimittäin Goljatin, joka yli kolme metriä pitkä ja muutenkin ilmeisen vahva mies.

Siihen aikaan israelilaiset olivat sotineet monia sotia voitokkaasti. He olivat väkeviä sodassa ja Jumala oli heidän puolellaan, mutta kun vastassa ei ollutkaan normaali vihollinen, niin heidän rohkeutensa petti. He antoivat pelolle vallan ja taistelu oli taas hävitty jättiläistä vastaan aivan kuten oli käynyt aikaisemminkin vakoojien kertoessa Luvatussa Maassa asuvista jättiläisistä. Daavidilla oli kuitenkin aseet voittoon ja hän käytti niitä taidokkaasti!

Me elämme nyt Uuden Liiton aikaa ja meidän taistelumme ei ole lihaa ja verta vastaan eli ihmisiä vastaan, vaan erilaisia pahuuden henkiolentoja vastaan (Ef. 6:12). Kuitenkin on kaikki Raamatun tekstit meille hyödyllisiä (2. Tim. 3:16) Pyhän Hengen selittäessä niitä meille! Meidän on siis ymmärrettävä tämäkin Daavidin ja Goljatin taistelu opetukseksi meille taisteluun, jota me käymme! Kulkiessamme Herran kanssa kohtaamme jokainen yksityisesti ja yhdessä vastustusta vihollisen puolelta, jotka aika ajoin kiihtyvät taisteluiksi hengellisesti. Tässä hengellisessä taistelussa käy samoin kuin luonnollisessa eli harjaannumme siinä kokemuksen kautta ja vaelluksemme tulee voittosaaton riemua täyteen jo keskellä taistelujakin tietäessämme voiton tulevan kun seuraamme uskossa Herraamme kuuliaisena! Kuitenkin aika ajoin tulee hetkiä, jolloin vastaamme nouseekin tavanomaisten vihollisten seasta todellinen jättiläinen. Silloin muissa taisteluissa oppimamme joutuu aivan uuteen koetukseen ja saattaa olla, että meidän täytyy oppia jotain aivan uutta voittaaksemme.

Näemme Daavidin toiminnassa useitakin apuja meille jättiläisten kohtaamisessa, joista yhtä tutkimme tällä kertaa. Tämän löydämme esikuvien avulla ja se ohjaa meitä seurakuntaruumiin pariin.

Viisi kiveä

Daavid otti mukaansa taisteluun viisi puron silottamaa kiveä. Tiedämme Raamatussa kivien tarkoittavan toisinaan vertauskuvallisesti meitä uskovia. Olemmehan eläviä kiviä Pietarin mukaan (1. Piet. 2:5)! Voisimme siis ajatella, että jättiläisen kohtaamisessa auttaa lisäjoukot. Tämä pitää täysin paikkansa, mutta pureudutaan syvemmälle. Miksi kiviä oli juuri viisi?

Luku viisi on usein Raamatussa liitetty Jumalan lunastukseen ja laupeuteen. Tässä tapauksessa kun se on liitettynä kivien lukumäärään selitys voisi olla kuitenkin toisenlainen:

“Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen…” – Ef. 4:11-12

Nämä viisi kiveä kuvaavat kokonaisen viisitahoisen palveluviran toimintaa! Kun nämä Kristuksen lahjat seurakunnalle toimivat koko potentiaalissaan yhteiseksi hyödyksi, tulevat pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, jonka olennaisena osana on vihollisen voimien voittaminen omassa ja toisten elämissä! Kohdatessamme suuri jättiläisiä elämissämme voimme tarvita Jumalan kutsumien palvelijoiden apua ja väliintuloa ennen kuin olemme täysin varustettuja taisteluun voitokkaasti.

Viisitahoinen palveluvirka?

Tämä apostolien, profeettojen, evankelistojen, paimenien ja opettajien yhteinen toiminta kantaa nimeä viisitahoinen palveluvirka. Oikeastaan kysymys on koko Jeesuksen Kristuksen palvelutyön jatkumisesta maan päällä Pyhän Hengen kautta. Jeesuksessa näemme kaikkien näiden virkojen ominaisuudet täydessä toiminnassaan: Hän oli apostoli eli lähetetty perustaen seurakunnan maan päälle, Hän oli profeetta julistaen Jumalan ilmoitettua Sanaa, Hän oli evankelista voittaen sieluja, Hän oli paimen johtaen sielumme rauhaan ja Hän oli opettaja jakaen ilmestystä Jumalan Valtakunnasta. Jumalan tahto näissä palveluviroissa tuli puhtaimmalla ja täydellisimmällä tavalla esiin juuri Jeesuksen kautta, ja myös Hän on koetinkivi ja esikuva näille palveluviroille nykypäivänä!

Oikeastaan on siis kysymys yhdestä palveluvirasta eli Jeesuksen esille tulemisesta, joka on tuotu viisitahoisesti esiin nykyään. Näitä palveluvirkoja Henki jakaa itse kullekin niin kuin tahtoo. Lisäksi näiden sisälle mahtuu erilaisia auktoriteetin alueita ja palvelupaikkoja.  Joku voi toimia useammassakin palveluvirassa yhtä aikaa, mutta ainoastaan Jeesus edusti täydellisesti itseään! Me teemme sen vajavaisesti eikä näin ollen kukaan meistä toimi näissä kaikissa palveluviroissa yhtä aikaa elämässään kuten Hän.

Jumala haluaa yhä tänäkin päivänä tuoda koko palvelutyönsä täyteyden seurakuntansa keskelle koko viisitahoisen palveluviran toimiessa aktiivisesti niin paikallisesti kuin laajemmalla alueella!

Voitelu vai virka?

Meidän on kuitenkin erotettava kaksi asiaa tässä vaiheessa ja kutsutaan niitä parempien sanojen puutteessa sanoilla voitelu ja virka. Voitelulla tässä tapauksessa tarkoitan erityistä Jumalan johonkin tiettyyn hetkeen antamaa yliluonnollista varustusta ja voimaa. Viralla tarkoitan tilaa, jossa ihminen jatkuvasti liittyy tuossa samassa voitelussa.

Jokainen uskova on kutsuttu palvelemaan Jumalaa ja tuomaan siinä esiin koko viisitahoisen palveluviran mukaisia hedelmiä, ja tähän oikeastaan nuo palveluvirat onkin tarkoitettu. Jumala haluaa näiden virkojen kautta valmistaa ennen kaikkea pyhät, eli kaikki uskovat, palveluksen työhön, joka on näiden palveluvirkojen esille tulemista kaikkialla maailmassa. Tällöin uskovat voivat toimivat esimerkiksi apostolisen voitelun alla tai profetaalisen voitelun alla aika ajoin. Se ei kuitenkaan ole heidän elämänsä sisältö, vaan hetkittäinen osa siitä.

Kun Jumala jonkun kutsuu ja asettaakin johonkin näistä palveluviroista, niin silloin tämän ihmisen koko elämä rupeaa tuomaan esiin tuon palveluviran toimintaa. Hän ei ainoastaan hetkittäin liiku tällaisessa voitelussa, vaan elää siinä lähes tulkoon jatkuvasti. Mitä enemmän hän tiedostaa virkansa ja kutsunsa sekä Jumalan läsnäolon sitä enemmän Jeesuksen todellisuus näkyy hänen kauttaan palveluviran mukaisesti.

Purosta otetut kivet

Daavid valitsi nimenomaan sileitä puron virtaavan veden muovaamia kiviä aseikseen. Tämä puhuu meille kokemuksesta ja Jumalan Pyhän Hengen muovaavan työn välttämättömyydestä voiton saamisessa. Raamattu opettaa, että kutsumisella ja valitsemisella on eroa (Matt. 22:14). Tämä on usein ajateltu liittyvän pelkästään Jumalan universaaliin pelastuskutsuun, mutta se on samalla Valtakunnan periaate. Jumala antaa kutsunsa ensin ihmisen elämään, mutta ennen kuin hänet valitaan ja samalla varustetaan suorittamaan tuota tehtävää joutuu hän koetelluksi. Ilman tätä koettelua ei kukaan ole valmis palvelukseen voitokkaasti.

Koetteluissa Pyhä Henki muovaa meitä tavoilla, joita emme edes aina ymmärrä tai käsitä. Meistä hiotaan teräviä kulmia pois ja saatetaan jopa kutistaa sopivammaksi kaikenlaisten vaikeuksien keskellä. Jumala katsoo kaikessa, kuinka uskollisesti käsittelemme näissäkin tilanteissa meille uskottuja talentteja. Tämän koettelemuksen ja kasvattamisen läpi joutuu käymään kaikki, jotka haluavat olla Jumalan käytössä eikä nämä palveluvirkoihin kutsutut ole mikään poikkeus tästäkään. Vasta kun Jumalan valmistava työ saa pyöristää ja hio meidät käyttöön sopivaksi Pyhän Hengen virrassa uskaltaa Jumala uskoa meille valtuudet ja voiman toteuttaa tehtäviään erityisellä tavalla.

Tähän valmistamiseen kuuluu myös oleskelu virrassa eli Pyhällä Hengellä täyttyminen ja Hänen läsnäolossaan oleminen. Tätä ei korvaa mikään muu hengellinen toiminta. Sen kautta kasvamme ja muutumme sekä uudistumme aivan erityislaatuisella tavalla muuttuen kirkkaudesta kirkkauteen (2. Kor. 3:18).

Yksi kivi tuo voiton

Kun nämä palveluvirat toimivat yhteen ja yhdessä kaatuvat monet jättiläiset yksityisistä elämistämme sekä yhteisestä elämästämme. Yhteydessä on voima. Kun todella toimimme yhdessä, niin kukaan ei enää oikeastaan pelkästään meitä vaan he näkevät suuremman kokonaisuuden. Tämä suurempi kokonaisuus onkin kaikista tärkein ja oikeastaan ainoa voiton tie. Tämä suurempi kokonaisuus on itse Jeesus Kristus, joka näkyy yhtenäisen ruumiinsa kautta tälle maailmalle! Hän on se todellinen kompastuskivi tai koetin kivi, joka tuo voiton!

“Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.” – Kol. 2:15

back

07.07.2009
19:21

Jumala on kaikkialla!

Jumala keskellämme!

"Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa" – Jes. 6: 3

Olisi jännittävää kuulla, mistä Taivaassa puhutaan! Varmaan olettaisi sen olevan jotensakin järkevämpää kuin normaalit keskustelut säästä, jota täällä harrastamme. Erityisesti olettaisin enkelien, serafien, kerubien ja koko taivaallisen sotajoukon päästävän suustaan mitä sulavampia ja ylväämpiä hengen tuotoksia. Näin ainakin tekisi mieli kuvitella. Raamattua lukiessani kuitenkin tuntuu siltä, että siellä asiat ovat paljon yksinkertaisempia. Näin ainakin kun lukee tuon lainaamani Raamatun kohdan, jossa serafit kuuluttavat hyvin yksinkertaista sanomaa.

Se ei oikeastaan olekaan ollenkaan paha asia, kun sitä hetken ajattelee. Kaipaisinkin moniin juukelin monimutkaisiin asioihin hieman yksinkertaisuutta välistä täälläkin päin. Muutaman viraston lupa- ja tukianomukset kaipaisivat pientä Taivaan kosketusta ainakin näiltä osin! Yksinkertaisuudessa ainakin tulisi pääasiat selvästi esille. Näin myös tuossa serafien huudossa!

Jumalan kirkkaus ei jäänyt taivaaseen

Jumalan kirkkaus on oikeastaan koko Hänen olemuksensa todellisuus, joka tulee esiin jossain hetkessä jollain tavalla! Kirkkautta voisi vähän verrata vaatteisiin, jotka ovat ihmisen päällä. Muistamme hyvinkin selvästi useimmiten minkälaiset vaatteet jollakulla oli, mutta emme välttämättä tarkkaan muista hänen kasvonpiirteitään. Eli vaatteet ovat ihmisen ulkoisin ja ehkä muistettavin ja selkein esille tulo. Hiukan samalla tavalla Jumala kietoutuu kirkkauteensa ja Hänen kirkkautensa kohtaa ja koskettaa meitä.

Serafit vielä sanovat, että tämä kirkkaus täyttää kaiken maan! Eikös Jumala ole juuri hyvä ja täydellinen ja pyhä! Tämän todellisuudenko pitäisi koskettaa koko maata kaikkialla! Eipä kyllä siltä niin näytä. Varsinkin kun luen lehtiä tai seuraan muuten maailman uutisia tänä päivänä. Enemmänkin päin vastainen todellisuus on kaikkialla läsnä.

Raamattuhan on kuitenkin täysin totta! Se on varmempi asia kuin oma elämäni! Jumalan Sana ei tyhjänä palaa ja Hän ei koskaan valehtele. Nämä asiat ovat enemmänkin kuin totta ja niin monen todistuksen kautta minullekin todistetut henkilökohtaisesti. Siis vika ei ole Raamatun tekstissä vaan jossain muulla.

Ei syntinen näe

Suomalaisessa Virsikirjassa sanotaan tähän hyvin osuvasti:

"Pyhä, pyhä, pyhä! Kirkkautes loistaa, vaikka silmä syntisen ei näe kunniaas." – Virsi 134

Väistämätön johtopäätös on, että Jumalan kunnia ja kirkkaus täyttää kaiken maan, mutta kaikki eivät näe sitä! Raamatussakin tämä todetaan moneen otteeseen. Nimenomaan syntiset ja jumalattomat ovat Jumalan kirkkautta vailla eivätkä voi edes nähdä sitä, koska heidän pahat tekonsa peittävät Jumalan kasvot. Eli missään tapauksessa Jumalan päässä ei taaskaan ole ongelmaa, vaan se on täällä ihmisten päässä synnin muodossa.

Synti erotti jo alkujaan ihmisen Jumalasta, kuten voimme lukea 1. Mooseksen kirjan 3. luvusta, ja edelleen se vaikuttaa samalla tavalla. Jumalan pyhä läsnäolo ja synti eivät voi olla samassa paikassa! Pimeys ja kirkkaus eivät voi saman aikaisesti täyttää huonetta, vaan jommankumman täytyy väistyä! Jumala on armossaan valinnut piilottaa kirkkautensa, jottemme syntisessä tilassa ollessamme tuhoudu Hänen pyhyytensä tulessa. Sillä synti ei ole vain tekomme vaan se on niin kietoutunut meihin, että se on osa meitä! Se on kuin sielun syöpä, joka täytyy poistaa terveyttä etsiessämme!

Eikä anteeksiantamusta ole ilman veren vuodatusta! Onneksemme Jeesus Kristus on ottanut kantaakseen kaikkien synnit ja vuodattanut verensä kärsien tuomion puolestamme, ja uskomalla Häneen voimme saada syntimme anteeksi ja Hänen verensä puhdistaa meidät synnistä ja uudistaa sisimpämme. Kiitos Jumalalle tästä etuoikeudesta ja mahdollisuudesta, jota tarjotaan kaikille ihmisille! Totta kai uskoon kuuluu myös halu pysyä poissa siitä, mikä erottaa Jumalasta eli synnistä! Jeesuksen kautta voimme taas löytää Jumalan kirkkauden ja läsnäolon, jota jokainen ihminen sydämessään janoaa.

Kuka vain tahtoo!

Vielä on kuitenkin yksi asia, jota tarvitaan: tahtoa. Kun mies ja nainen haluavat mennä naimisiin kysytään heiltä tahtovatko he rakastaa toisiaan. Jos he todella rakastavat toisiaan tahtovat, he myös olla toistensa kanssa, ja sittenkin kun rakkauden huuma on vähentynyt kantaa heidän tahtonsa heitä yhdessä eteenpäin. Tällä matkallaan he oppivat tuntemaan toisiaan syvemmin ja syvemmin, ja heidän välinen suhteensa tulee ilon ja voiman lähteeksi molemmille. Heidän täytyy kuitenkin tahtoa olla toistensa kanssa selvitäkseen kaikista koetuksista ja vaikeuksista yhdessä.

Jumalan kanssa elämisessä tarvitaan myös tahtoa. Jumala tahtoo, että jokainen ihminen pelastuu, eli pääsee Taivaaseen, eli Hänen luokseen, eli Jumala tahtoo olla kanssamme. Tältä osin asia on hyvin selvä läpi Raamatun. Hän jopa teki tien valmiiksi tulla Hänen luokseen Jeesuksen kautta! Jumala on toiminut näin ihmisrakkautensa tähden.

On siis kysymys meidän tahdostamme! Haluatko sinä olla Jumalan kanssa? Jumala tahtoo olla kanssasi, mutta haluatko sinä olla Hänen kanssaan. Haluatko käyttää aikaasi Hänen etsimiseen eli rukoukseen, Raamatun lukemiseen ja palvontaan? Tahdotko kohdata Hänet, vaikka se vaatisikin tunnustuksia ja antautumista? Joskus Hän on kuin lempeä sade lähelläsi yllättäen. Joskus taas Hän ilmestyy kuin maanjäristys kaukaisuudessa. Tahdotko todella elää Hänen yhteydessään hyvinä sekä huonoina aikoina? Jos tahdot, niin ole valmis elämäsi suurimpaan ja ihanimpaan seikkailuun: elämään Jumalan yhteydessä.

back

23.05.2009
15:47

Jumala on hyvä!

Jumala on hyvä ja Hän rakastaa sinua!

"…Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa." – Joona 4:2

Jumala on täydellisen hyvä! Raamattu todistaa läpeensä siitä. Jopa Vanhan Testamentin profeetta Joona oikeastaan valittaa Jumalalle siitä, että Jumala on niin hyvä, että armahtaa jopa kansaa joka oli todella paha. Uudessa Testamentissa tämä totuus tuodaan vielä kirkkaammin esille Jeesuksen kautta. Hän on näkymättömän Jumalan kuva (Kol. 1:15) ja Hänessä on tullut esiin armo sekä totuus (Joh. 1:17). On kiistatonta jopa kristinuskon kriitikkojenkin puolelta, että Jeesus oli hyvä ihminen ja teki todella paljon hyviä tekoja. Kun siis muistamme Jeesuksen tuovan esiin sen millainen todella Jumala on, emme voi kuin todeta psalmin kirjoittajan tavoin: "Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen."

Miksi sitten tapahtuu kaikkea pahaa?

Tällaisen ylenpalttisen hyvyyden esille tuomisen keskellä toistuvasti ihmiset ovat nostaneet esille kysymyksen pahuuden olemassaolosta. Jos Jumala on hyvä, niin miksi pahaa tapahtuu? Tai jos Jumala kerta hallitsee, niin miksi Hän antaa näin tapahtua? Pohjimmiltaan Raamatun pohjalta tämän kysymyksen vastaus on loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertainen: Koska ihminen valitsi toimia vastoin Jumalan tahtoa!

Tämä tarina alkaa jo aivan Raamatun alkulehdiltä, jossa löydämme kertomuksen ihmisen luomisesta. Ymmärtääksemme ihmisen erityistä olemusta on aivan sama uskommeko tämän kertomuksen kuvaavan luomista kirjaimellisesti vai kuvainnollisesti. 1. Mooseksen kirjan luvuissa 1 ja 2 kerrotaan, kuinka Jumala asetti ihmisen maan päälle hallitsemaan maata Hänen yhteydessään. Eli Jumala osittain delegoi Kaikkivaltiuttaan ihmiselle maapallon osalta. Tämä yhteishallinto oli ilmeisen autonominen ja harmoninen, jossa ihminen oli Jumalan läheinen ystävä ja kunnioitti ja seurasi Jumalan tahtoa.

Sitten 3. luvussa alkavatkin ongelmat. Tapahtuu pieni, mutta selvä, poikkeaminen Jumalan tahdon seuraamisesta. Jumala kielsi ihmisiltä ainoastaan yhden asian alkujaan, ja tämä yksi asia tulikin ihmisen kompastukseksi. saatanan houkutuksesta ihminen päätti rikkoa Jumalan tahtoa vastaan, joka aloittikin ketjureaktion, jonka tulokset näemme tässä maailmassa tälläkin hetkellä. Tälle toiminnalle Raamattu antaa nimen synti.

Siitä eteenpäin ihminen onkin kamppaillut tehdä hyvää, ja lähinnä onnistunut tekemään yhä enenevissä määrin vain pahaa. Raamatussakin veljessurmat, viha, tuho, sodat ja kaikki pahuus alkoi vaikuttaa maan päällä hyvin vahvasti. Oliko tämä Jumalan tahto? Aivan takuuvarmasti ei! Ihminen oli valinnut toisen tien kuin Jumalan hyvän tahdon tie! Onko kaikki pahuus sitten vain saatanan syytä, koska sehän houkuttelee ihmisiä pahuuteen? Ei näinkään.

Jumala ei luonut ihmistä tahdottomaksi robotiksi, joka seuraa vain ulkoisia komentoja. Selkeästi jo ensimmäisillä ihmisillä oli oma tahto ja oma päätösvalta, ja näin on selvästi edelleen. Ihminen itse päättää, miten hän toimii. Eli ei saatanakaan ole kokonaan syypää, koska ihminen itse valitsee toimia niin kuin toimii. Jokaisessa ihmisessä on potentiaali hyvään ja pahaan, ja hän itse päättää, mitä toteuttaa.

Syyllisyyspakoa?

Pohjimmiltaan ihmiset usein esittäessään kysymyksiä pahan olemassaolon syystä haluavat oikeastaan syyttää Jumalaa kaikesta, mitä tapahtuu. Oikeastaan kun sitä Raamatun valossa katsellaan, on se vain todellisuuspakoa ja syyllisyyden siirtämistä. Jumala ei missään tapauksessa ole syypää siihen mitä tapahtui Kuopion torilla 22. päivä toukokuuta klo 18 tietämillä, eikä Hänen vikansa ole mitä tapahtui Kauhajoella, tai mitä muuta kauheuksia onkaan tapahtunut lähihistoriassa kauniissa maassamme. Kyllä ihmisten on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja katsoa peiliin.

Voimme selvästi sanoa, että näiden tekojen tekijät ovat syyllisiä tapahtumiin, mutta meidän tulisi myös ymmärtää, että kysymyksessä ovat paljon isommat ongelmat. Me suomalaiset yhteisönä voimme hyvin pahoin ja erityisesti viime vuosina olemme luotsanneet yhteiskuntaamme suuntiin, jotka mahdollistavat kaiken tällaisen tapahtumien paljouden. Olemme leikanneet kuluja väärästä päästä! Onko järjettömämpää tekoa kuin pudottaa alkoholiverotusta, ja samalla sitten miettiä, että kai sitä pitää vähentää sosiaalipalveluita, kun ei noita rahoja nyt olekaan riittävästi? Tämä on tietysti hiukan karrikoitua, mutta samantyylisiä päätöksiä olemme tehneet jatkuvasti lähivuosina. Onko ihmisestä tullut vain pelinappula, josta halutaan vain irti hyöty ja takaisin ei anneta mitään? Ei ihme, jos ihmiset sekoavat tuhoisin seurauksin!

Voimme tietysti yrittää vierittää syytä näihin asioihin myös päättäjien niskoille, johon se kylläkin jossain määrin myös kuuluu. Eivät hekään voi paeta Jumalan kasvojen edestä tekojensa seurauksia. Mutta ollaksemme rehellisiä, täytyy meidän todeta kuka todella on syypää kansamme tähän tilaan. Se syypää olemme me. Toistaiseksi olemme sentään itse päässeet valitsemaan päättäjämme! Toistaiseksi olemme itse ottaneet vaikutteita toimintaamme ties mistä! Jos haluamme todella etsiä syyllistä, voimme suoraan katsoa peiliin ja todeta, että kukaan ei ole niin hyvä, että pääsisi kuin koira veräjästä pahuuden ongelman edessä. Raamattu sanookin tästä osuvasti: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." Emme tietenkään kaikki ole painamassa liipaisinta lähimmäisemme kohtaloksi, mutta vähemmässä määrin olemme varmasti laiminlyöneet lähimmäisemme ja itsemme!

Mikä sitten avuksi?

"Jumala Suomea suojelkoon!" totesi marsalkka Mannerheim päiväkäskyssään N:o 132. Siihen aikaan ihmiset rukoilivat Jumalalta apua ja ihmeellisellä tavalla näyttäisi historiaa tutkiessa, että todella Jumala auttoi Suomea! Marsalkka oli viisas mies ja hän tiesi mistä todella apu tulee. Nykypäivänä me olemme tulleet niin tietäviksi ja viisaiksi, että emme tarvitsekaan Jumalan apua. Sen tuloksen olemmekin jo käsitelleet.

Jos todella haluamme asioiden suuremmassa mittakaavassa muuttuvan, täytyy meidän Suomen kansana palata Herramme luokse! Hänellä on armoa jokaiselle, joka Häntä lähestyy nöyrin sydämin Jeesuksen Kristuksen ristin työn tähden. Jeesus kantoi meidän syyllisyytemme ristillä, jotta me voisimme tulla takaisin Jumalan luokse anteeksipyynnön ja anteeksiantamuksen kautta. Meidän on aika Suomen kansana ja yksilöihmisinä todeta, että oma apumme ei ole meitä pitkälle vienyt, ja nöyränä palata Raamatun Jumalan luokse rukouksessa! Edelleen Hän on Hyvä Jumala ja Hänen tahtonsa on täydellisen hyvä!

back

 

 

Archive