Metro-seurakunnan Blogi

Currently the posts are filtered by: palava
Reset this filter to see all posts.

27.02.2009
12:20

Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa - osa 7 - Laodikea

Mitä on palavuus?

"…sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli." – Hepr. 12:29

Me uskovat olemme toisinaan todella tyhmiä. Puhumme asioista ikään kuin tietäisimme kaiken mahdollisen emmekä missään tapauksessa edes suostu tunnustamaan keksineemme selityksen kun meiltä kysytään jotain, jota emme tiedä. Todella typerää, ja kaiken lisäksi joskus hyvinkin vaarallista.

Olemme kehittäneet historian siipien havinassa kehittäneet suuren joukon harhaoppeja tämän kyvyttömyytemme tähden - siis kyvyttömyyden myöntää, että ei tiedä jotain. Parhaimmillaankin olemme saattaneet saada jonkun tietoa janonneen ihmisen hyvinkin sekavaan olotilaan puhkuessamme pihalle mitä kummallisempia selityksiä asioille sen sijaan, että olisimme rehellisesti todenneet, että tämä puhaltaa yli meidän ymmärryksemme!

Yksi tärkeimpiä kristityn kasvun askelia onkin oppia elämään tietämättömyyden kanssa ja, jos etenemme vielä syvemmälle, kyky hyväksyä, että jotkut asiat jäävät meille mysteereiksi. Näiden ajatusten sisäistäminen on mitä hyödyllisintä meille sekä kuten totesimme myös muille!

Siis siihen palavuuteen

Mitä tämä sitten liittyy palavuuteen? Ikävä kyllä luulisin, että palavuus on yksi niistä termeistä, joista me emme ole osanneet pitää sananmiekkojamme erossa, vaan olemme kuin toivoton ritari lähteneet tämänkin tuulimyllyn kaatamiseen ilman ymmärrystä. Saarnaajat saarnaajien perään vetoavat ihmisiin, että he olisivat palavampia Herrassa, mutta harvat heistä antavat edes pientä toivoa epävarmalle sielulle löytää tuo palavuus, koska ikinä ei kerrota, mitä se tarkoittaa!

Tämäkin tyhjiö löytää täytteensä hyvin nopeasti. Palavuus on päätelty ehkä tarkoittavan jotain tunnetilaa, jolloin ihminen on omituisen innostunut asioista. Tai on sanottu, että palavuus on sitä kun puhuu kaikille vain Jeesuksesta jatkuvasti. Tai ehkä on huhuttu jostain palavasta veljestä tai siskosta Herrassa, joka on niin palava, että näivettää itsensä paastoilla ja rukoilee kuin olisi kysymys elämästä ja kuolemasta. Sitten onkin yritetty kovasti olla palavia ja pyritty kovasti täyttämään noita mittoja, mitä ollaan asetettu. Tämän lopputuloksena on ollutkin sitten valitettavan usein loppuun palaminen, koska ollaan vain juostu jonkun haavekuvan perässä kuin virvatulta metsästäen hukaten kuitenkin samalla uskomme todellisen voiman lähteen.

Mitä sitten on palavuus?

Vastataksemme tähän kysymykseen oikein täytyy meidän tutkia Raamattua ja yksi todella hyvä palavuudesta löytyvä kohta löytyy Luukkaan evankeliumin luvusta 24. Siellä kaksi opetuslasta on Emmaukseen johtavalla tiellä Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, jolloin yllättäen Jeesus itse lyöttäytyy heidän seuraansa heidän kuitenkaan Häntä tunnistamatta. Matka menee ilmeisen rattoisasti eteenpäin ja viimein heidän saapuessa perille Jeesus paljastaa itsensä heille ja katoaa pois näkyvistä. Tästä opetuslapset toteavat:

"Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"
– Luuk. 24:32

Heidän sydämensä oli palava! Miten se on mahdollista? Eiväthän muuta kuin vain olleet ja viettäneet aikaansa! Missä he viettivät aikaansa? Aivan oikein. He olivat Jeesuksen kanssa ja kuulivat Häntä! Tämä sai heidän sydämensä palavaksi.

Palavuus on Jumalan tuntemista

Raamattu opettaa, että meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli, ja jo hyvin nuorena opimme, että kun menee liian lähelle tulta saattaa syttyä itsekin palamaan. Jos siis kaipaamme olla palavia, tiedämme nyt mistä päin tulta löytyy! Meidän on siis mentävä Jeesuksen luokse ja vietettävä aikaa Hänen kanssaan, ja sydämemme syttyykin palamaan aivan erityisellä tavalla Jumalan läheisyydessä. Palavuus on siis Jeesuksen tuntemista eikä jotain tunnetilaa tai tekemistä!

Sekoitamme tuloksen ja lähteen, jos ajattelemme palavuuden olevan tunnetta tai tekoja. Palavuus kyllä tuottaa tunnetilojakin ja aivan varmasti tekojakin, mutta ne eivät suinkaan ole palavuutta, vaan sen tuloksia! Jotta saisimme näitä tuloksia, täytyy meidän olla palavia, ja jotta olisimme palavia, täytyy meidän tuntea Hänet, joka on tullut tulta heittämään!

Enää jää vain kysymys, kuinka minä voin tuntea Hänet! Vastaus siihen on oikeastaan hyvinkin yksinkertainen. Me opimme tuntemaan Häntä viettäen aikaa Hänen kanssaan, ja voimme viettää Hänen kanssaan aikaa rukoillen ja lukien Hänen Sanaansa. Eikä tässä rukoilemisessa ole niinkään kysymys siitä, että onnistuisin jotenkin rukoilemaan oikein, vaan enemmänkin siitä, että minä päätän erottaa aikaa päivästäni ainoastaan Jumalalle ja sitten minä olen siinä ja puran sydäntäni Hänelle sekä kuuntelen myös Hänen puhettaan minulle. Samalla on myös hyvä lukea Raamattua järjestelmällisesti ja antaa ajatustemme tulla täyteen Jumalan Sanaa!

Kun teemme tätä uskollisesti huomaammekin yllättäen kuin nuo Emmauksen tiellä olleet opetuslapset, että meidänkin sydämemme on palava! Haluammekin enemmän todistaa Hänestä! Koemmekin tuskaa sieluista tai yllättäviä ilon tunteita Hänen olemassaolostaan! Emmekä enää malta oikein odottaa omaa salaista hetkeämme Hänen kanssaan.

back

 

 

Archive