Metro-seurakunnan Blogi

Currently the posts are filtered by: pelastus
Reset this filter to see all posts.

24.03.2009
15:28

Anteeksiantamaton synti

Jumalan rakkaus

Kuin auringon nousu repii pimeyden harson, Jumalan rakkaus sulattaa kivisydämen.

Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin.
- Laulujen Laulu 8:6-7

Jumalan rakkaus on väkevin voima maailmankaikkeudessa. Ei edes kuoleman loputtomuus ja karuus vedä vertoja tälle rakkauden kiivaalle tulelle. Tämä tuli aivan kouriintuntuvasti esiin Jeesuksen ylösnousemuksessa, jossa Jumalan rakkaus todella oli väkevämpi kuolemaa ja voitti sen sinetöiden toisen Jumalan rakkauden osoituksen – pelastuksen.

Pelastus - suuri rakkaustarina

Historian saatossa ovat monet rakkaustarinat raapustettu muistettavaksi jälkipolville. Tuntuu kuin kaikista juoni vaihtoehdoista yksi olisi kiistatta ylitse muiden. Kaikki muistavat kauniit rakkaustarinat, ja kaikki haluaisivat olla osa suurta rakkaustarinaa. Jumalalla on todella hyviä uutisia kaikille ihmisille: Hänellä on rakkaustarina vailla vertaa ja jokainen ihminen on pääosassa siinä tarinassa. Hänen tarinansa ei ainoastaan ole vain fiktiivistä tarinaa, vaan se on tuotu esiin historian kulussa - onhan historia Hänen tarinansa!

Tämä rakkaustarina sai alkunsa ennen maailman perustamista (Ef. 1:4), jolloin Jumalalla oli unelma rakkaastaan - ihmisestä, sinusta ja minusta. Hän loi ihmisen omaksi ilokseen ja Hän ihastui ihmiseen (Snl. 8:31). Näin kaikki oli täydellistä. Jumala rakasti ihmistä ja ihminen eli Hänen kanssaan täydellisessä harmoniassa. Kuitenkin ihminen lankesi pois tästä rakkaudellisesta kuuliaisesta suhteestaan Jumalaan ja seurasi toista ääntä suoraan syntiin. Näin ihmisen ja Jumalan välinen suhde hajosi.

Jumala kuitenkin edelleen rakasti ihmistä. Jo Hänen huutonsa syntiinlankeemuksen jälkeen todistaa siitä: "Missä sinä olet?" Kuin kaipaava rakastaja, Jumala halusi olla rakkaansa kanssa, mutta totesi hänen kadonneen. Kuitenkin ihminen kulki yhä kauemmas Luojastaan eikä enää kokenut Jumalan rakkautta elämässään. Jumala päätti saada rakkaansa takaisin samalla tuhoten koko syyn rakkaansa menetykseen.

Jumalan suuri pelastussuunnitelma lähti voimakkaasti liikenteeseen eräästä miehestä, jota myöhemmin ruvettiin kutsumaan Aabrahamiksi. Jumala kutsui hänet ja hänen perheensä omakseen, ja alkoi rakentaa houkuttelemaan ihmisiä taas yhteyteensä. Vuosien aikana Hän puhui erinäisiä keinoja käyttäen Aabrahamin jälkeläisille ja veti heitä puoleensa iankaikkisella rakkaudella. Jumala ajoi suunnitelmaansa eteenpäin saattaen kaiken valmiiksi suurta huipentumaa varten.

Se on täytetty!

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
– Joh. 3:16

Koko rakkautensa suurimpana osoituksen Jumala antoi oman Poikansa kuolemaan jokaisen ihmisen puolesta. Tämä oli pakollista, jotta Jumala voisi viettää ikuisuuden rakastamansa ihmisen kanssa. Ihminenhän oli tuomion alainen rikottuaan Jumalan lakia vastaan, ja jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi täytyisi jonkun kärsiä rangaistus. Jumala antoi Poikansa kärsimään tuon rangaistuksen, ja ei ainoastaan kärsimään sitä, vaan voittamaan viekoittelijan.

Ristillä Jeesus huusi: "Se on täytetty!" Joka oikeastaan tarkoittaa, että se on maksettu kokonaan. Jumala antoi ihmisestä morsiamen hinnan. Nyt oli enää yksi asia jäljellä, jotta tämä rakkaustarina päättyisi onnellisesti. Morsiamen täytyi sanoa tähän rakkaudenosoitukseen "Tahdon!" Rakkauttahan ei voi pakottaa, vaan se elää ja kasvaa vapaudessa!

Tahdotko sinä?

Jumala on siis rakastanut näin paljon jokaista ihmistä:

Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
– 1. Joh. 4:9-10

Kysymys on siis enää sinusta ja minusta. Tahdommeko me sanoa kyllä tällaisella Jumalalle, ja astua mukaan tähän elämää suurempaan seikkailuun, jolla ei ole loppua. Hän on tehnyt kaiken valmiiksi. Tahdotko sinä?

back

16.01.2009
12:14

Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa - osa 2 - Smyrna

Kristityn suhtautuminen syntiin

Läpi seurakunnan historian ollaan koitettu tasapainoilla kristityn vapauden ja Jumalan absoluuttisen armon sekä pyhittäytymisen ja syntiä kohtaavan Jumalan tuomion välillä. Eri ryhmittymillä on ollut hyvinkin erilaisia näkemyksiä liittyen tähän asiaan, ja jopa on käytetty Raamatun kohtia todistamaan heidän ajatuksiaan oikeiksi. Räikeimpiä esimerkkejä "halvan armon" ryhmittymistä ovat vaikka Ilmestyskirjassa mainitut nikolaiitat ja Bileamin opin seuraajat, jotka käänsivät armon omien syntisten tekojensa suojaksi edeten jopa haureuteen ja epäjumalanpalvelukseen. Tämän kuitenkin Jeesus tuomitsi hyvin suorasti! Toiselta "legalistiselta" puolelta taas esimerkkinä voisi olla Galatian seurakunta, jota Paavalin täytyi ojentaa kirjeessään, koska he olivat alkaneet vaatia "pyhittäytymistä" tai muita tekoja kuten ympärileikkausta kristityiltä ennen kuin he voisivat olla Kristuksen omia. Tätäkään ei siis Jeesus hyväksy! Mikä siis olisi ratkaisu?

Raamattu?

Paras mielestäni on ihan tarkastella Raamatun kantaa asiaan, ja parhaimpia sekä kattavampia kohtia mielestäni tähän liittyen löytyy 1. Johanneksen kirjeestä. Esimerkiksi kristityn vapaudesta ja Jumalan armosta:

"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas." – 1. Joh. 2:1

Tässä kohdassa alkukielessä synnin tekemistä tarkoittava sana on kreikan kielen aoristi aikamuodossa, jota ei oikein löydy suomen kielestä. Se sisältää itsessään jo ajatuksen, että tapahtuma on hetkellinen, jolla on alku ja loppu, eikä suinkaan jatkuva. Eli tämä kohta puhuu meille tapauksesta, jossa kristitty lankeaa syntiin, jolloin hänellä on Puolustaja! Tällöin siis kristitty voi olla turvallisella mielellä kulkiessaan Jumalan kanssa, koska satunnaiset lankeamiset eivät hänen pelastustaan vie! Jos taas puhutaan sitten Jumalan vihasta syntiä kohtaan:

"Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut." – 1. Joh. 3:6

Jos tähän kohtaan vielä liitetään Jeesuksen vertauksessa esille tuoma Hänen tuntemisensa tarve pelastukseen (Matt. 7:21-23), kohtaamme nopealla katsahduksella ristiriidan äskeisen kohdan kanssa. Pääsemme kuitenkin tästä ristiriidasta tutkimalla alkukieltä tässäkin kohdin! Tässä kohdin synnin tekemistä tarkoittava sana on kreikan kielen preesens aikamuodossa, joka poikkeaa suomen kielen vastaavasta. Koinee-kreikassa, jolla Raamattu on kirjoitettu alkujaan, preesens muoto tarkoitti jatkuvaa / yhä uudestaan toistuvaa tapahtumaa. Eli tämän kohdan tarkempi käännös voisi olla jotakuinkin näin "kuka ikinä syntiä tekee ja yhä uudelleen tekee." Tässä kohdin siis puhutaan tahallisesta synnissä elämisestä, josta ei suostuta tekemään parannusta ja luopumaan siitä! Tällöin kristitty joutuu taivaan portilla kohtaamaan Jeesuksen, joka sanoo "Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät!"

Parannuksen teko ja armo

Kootaksemme tätä ajatusta voimme todeta, että parannuksen teko on välttämätön pelastukseen, mutta täydellisyys meidän puoleltamme ei, koska Jumala katsoo Jeesuksen täydellisyyteen kohdallamme! Kun teemme selkeän ratkaisun synnin suhteen päättäen luopua siitä Jumalan avulla millä keinolla tahansa, Jumala katsoo meitä Kristuksen läpi, vaikka vielä olisimme epätäydellisiä ja kamppailisimme synnin kanssa. Jos taas emme suostu tähän, olemme Jumalan tuomion alla ja menossa kohti helvettiä. Voimme myös täysin luottaa Jumalan Pyhään Henkeen, että Hän on tekevä selväksi synnin eli selvittää kyllä jokaiselle tavalla tai toisella mikä on syntiä ja mikä ei! Jumala ei myöskään odota meillä olevan voimaa luopua synnistä, vaan Hän on luvannut antaa voiman kun meillä on vain tahto, jolloin voimme Hänen voimallaan luopua synnistä!

Tässä pikaisesti selitettynä näkemykseni tähän asiaan!

back

 

 

Archive