Metro-seurakunnan Blogi

Currently the posts are filtered by: rakkaus
Reset this filter to see all posts.

15.09.2010
21:25

Palvonta ja palveleminen

Palvonta ja palveleminen

“Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut-että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” – Joh. 13:34-35

Jeesuksen mukaan Hänen omansa tunnistetaan heidän keskinäisestä rakkaudestaan. Tämä lause ei ikävä kyllä ole useinkaan saanut tilaa seurakunnissa. Useimmiten Kristuksen omat tuntuvat vain kyräilevän toisiaan, puhuvan pahaa toisistaan, odottavan toisten lankeamista ja kateellisena yrittävät saada parempaa paikkaa kuin toisilla. Kuinka kauas olemmekaan langenneet silloin Jeesuksen tahdosta!

Kaiken lisäksi tulemme kuitenkin Herran eteen tuoden ylistystämme ja palvontaamme yhdessä! Aivan kuin voisimme sillä korvata jotain tai että Jumala katsoisi sormiensa läpi vääriä tekojamme lähimmäisillemme. Kyllähän Jumala on todella hyvä, armollinen ja pitkämielinen, mutta Hän on liian hyvä antaakseen vääryyden vallita maan päällä. Hän katsoo sekä yksilön että koko yhteisön hyvinvointia eikä suostu hyväksymään jatkuvaa toisia tuhoavaa toimintaa armonsa nojalla. Esimerkiksi uhrit eivät kokisi armoa, jos Jumala hyväksyisi panettelijan jatkavan toimintaansa aiheuttaen tuskaa ja ahdistusta ympärilleen. Siksi armo on sidottu parannuksen tekoon eikä ainoastaan anteeksipyyntöön.

Miten rakastaa?

Raamatullinen rakastaminen on paljon enemmän kuin vain romanttiset tunteet. Itse asiassa alkukielellä Uudessa Testamentissa rakkautta tarkoittamaan on käytetty neljää eri sanaa, joista ainoastaan yksi sisältää ajatuksen romantiikasta miehen ja naisen välillä. Kyllä rakkauteen liittyvät tunteetkin, mutta ennen kaikkea Raamatussa rakkaus on nähtävissä hyvissä teoissa, sitoutumisessa ja päättäväisyydessä.

“Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.” – 1. Joh. 3:16-20

Kun puhumme keskinäisestä rakkaudesta, täytyy meidän tarkoittaa ennen kaikkea siitä, kuinka käsittelemme toisiamme! Rakkautemme on mitattavissa siitä, kuinka alttiita olemme auttamaan toisiamme ongelmatilanteissa tai yleensäkään tarpeissa! Jos emme ole valmiit jakamaan omastamme toistemme auttamiseksi, niin emme myöskään todella rakasta toisiamme. Käytännön rakkauden täyttämää toimintaa toisen hyväksi ei korvaa kauniit sanamme tai edes rukoushetkemme heidän puolestaan!

Tässä kohti Raamattu on vielä jossain määrin puolueellinen! Meitä toistuvasti kehotetaan ennen kaikkea pitämään huolta pyhien tarpeista. Kyllä lähimmäisen rakkautemme täytyy myös kattaa kaikki avun tarpeessa olevat, mutta kaiken avustamisen tärkein kohde on nimenomaan Jumalan kansa! Palveleminen ja rakastaminen lähtee siis liikenteeseen kaikkein lähimmistä, eli veljistämme ja siskoistamme. Tällä seurakunnan sisäisellä taistelukentällä rakkautemme aitous tullaankin todella koettelemaan, jotta Jumala uskaltaisi laajentaa palvelutyötämme rakkautemme määrän mukaan koskemaan suurempaa ihmisjoukkoa!

Rakkautemme määrän mukaan

Voimme palvella toisiamme armolahjoillamme sekä aivan käytännön sekä aineellisissa tarpeissa. Näissä kaikessa palvelussa on kuitenkin yksi todellinen polttoaine, joka pitää kaiken toiminnassa ja myös oikealla raiteella: rakkaus! Rakkautemme ei siis ole todellista ilman palvelevaa sydäntä, mutta ei myöskään palveleva sydämemme ole todellista ilman rakkautta. Molempien täytyy toteutua, jotta rakkautemme olisi aitoa Raamatun mukaista rakkautta. Emme siis voi oikeasti palvella toisia omien itsekkäiden tarkoitusperiemme tai halujemme tähden. Toisinaanhan saatamme vain etsiä omaa mielihyvää saadessamme tehdä hyviä tekoja toisillemme! Meidän täytyy rakastaa, jotta palvelumme pysyisi puhtaana.

“Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” – 1. Joh. 4:19-21

Meidän rakkautemme tulee Jumalan rakkaudesta! Emme osaa rakastaa muitakaan, jos emme koe Jumalan rakkautta kohdallemme todeksi. Meidänhän tulee rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme ja Jumalan rakkaudessa opimme oikealla tavalla rakastamaan itseämme sekä sen kautta muitakin. Kun tämä rakkaus pääsee vaikuttamaan ihmisen sisimmässä, niin se tuottaa vain lisää rakkautta!

Tässähän on meidän uskon elämässämme oikeasti kysymyskin! Rakkauden kautta vaikuttava usko auttaa ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa. Ei meidän hienot tai uljaat tekomme tai edes ulkoinen moitteeton käytöksemme. Jumala katsoo sydämeemme ja Hän etsii sieltä todellista Kristuksen kaltaisuutta, joka näyttäytyy ennen kaikkea rakkautena.

Rakastava palveleminen = palvonta

“Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.” – Matt. 25:40

Tämä kaikki vielä nivoutuu syvemmälle kuin äkkiseltään ymmärrämme. Tässä vertauksessa Jeesus yhdistää Hänen palvelemisensa muiden palvelemiseen, ja suurimmalta osin voimme ajatella Hänen palvelemisensa olevan toisaalta palvontaa. Eli oikeastaan palvomme Jumalaamme kun rakastavasti palvelemme toisiamme sekä maailmaa! Tämä käy myös toisin päin, jos emme palvele toisiamme ja maailmaa, niin emme tuo sillä palvontaa Jumalallemme!

Uskon elämä on siis oikeastaan todella yksinkertaista! Kaikki pyörii tämän yhden asian eli rakkauden ympärillä. Samalla se on äärimmäisen hankalaa, koska tämä kyseinen yksi asia ei synny itsestämme, vaan saamme se on nöyrälle ja palvovalle sydämelle annettu lahja.

back

24.03.2009
15:28

Anteeksiantamaton synti

Jumalan rakkaus

Kuin auringon nousu repii pimeyden harson, Jumalan rakkaus sulattaa kivisydämen.

Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin.
- Laulujen Laulu 8:6-7

Jumalan rakkaus on väkevin voima maailmankaikkeudessa. Ei edes kuoleman loputtomuus ja karuus vedä vertoja tälle rakkauden kiivaalle tulelle. Tämä tuli aivan kouriintuntuvasti esiin Jeesuksen ylösnousemuksessa, jossa Jumalan rakkaus todella oli väkevämpi kuolemaa ja voitti sen sinetöiden toisen Jumalan rakkauden osoituksen – pelastuksen.

Pelastus - suuri rakkaustarina

Historian saatossa ovat monet rakkaustarinat raapustettu muistettavaksi jälkipolville. Tuntuu kuin kaikista juoni vaihtoehdoista yksi olisi kiistatta ylitse muiden. Kaikki muistavat kauniit rakkaustarinat, ja kaikki haluaisivat olla osa suurta rakkaustarinaa. Jumalalla on todella hyviä uutisia kaikille ihmisille: Hänellä on rakkaustarina vailla vertaa ja jokainen ihminen on pääosassa siinä tarinassa. Hänen tarinansa ei ainoastaan ole vain fiktiivistä tarinaa, vaan se on tuotu esiin historian kulussa - onhan historia Hänen tarinansa!

Tämä rakkaustarina sai alkunsa ennen maailman perustamista (Ef. 1:4), jolloin Jumalalla oli unelma rakkaastaan - ihmisestä, sinusta ja minusta. Hän loi ihmisen omaksi ilokseen ja Hän ihastui ihmiseen (Snl. 8:31). Näin kaikki oli täydellistä. Jumala rakasti ihmistä ja ihminen eli Hänen kanssaan täydellisessä harmoniassa. Kuitenkin ihminen lankesi pois tästä rakkaudellisesta kuuliaisesta suhteestaan Jumalaan ja seurasi toista ääntä suoraan syntiin. Näin ihmisen ja Jumalan välinen suhde hajosi.

Jumala kuitenkin edelleen rakasti ihmistä. Jo Hänen huutonsa syntiinlankeemuksen jälkeen todistaa siitä: "Missä sinä olet?" Kuin kaipaava rakastaja, Jumala halusi olla rakkaansa kanssa, mutta totesi hänen kadonneen. Kuitenkin ihminen kulki yhä kauemmas Luojastaan eikä enää kokenut Jumalan rakkautta elämässään. Jumala päätti saada rakkaansa takaisin samalla tuhoten koko syyn rakkaansa menetykseen.

Jumalan suuri pelastussuunnitelma lähti voimakkaasti liikenteeseen eräästä miehestä, jota myöhemmin ruvettiin kutsumaan Aabrahamiksi. Jumala kutsui hänet ja hänen perheensä omakseen, ja alkoi rakentaa houkuttelemaan ihmisiä taas yhteyteensä. Vuosien aikana Hän puhui erinäisiä keinoja käyttäen Aabrahamin jälkeläisille ja veti heitä puoleensa iankaikkisella rakkaudella. Jumala ajoi suunnitelmaansa eteenpäin saattaen kaiken valmiiksi suurta huipentumaa varten.

Se on täytetty!

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
– Joh. 3:16

Koko rakkautensa suurimpana osoituksen Jumala antoi oman Poikansa kuolemaan jokaisen ihmisen puolesta. Tämä oli pakollista, jotta Jumala voisi viettää ikuisuuden rakastamansa ihmisen kanssa. Ihminenhän oli tuomion alainen rikottuaan Jumalan lakia vastaan, ja jotta oikeudenmukaisuus toteutuisi täytyisi jonkun kärsiä rangaistus. Jumala antoi Poikansa kärsimään tuon rangaistuksen, ja ei ainoastaan kärsimään sitä, vaan voittamaan viekoittelijan.

Ristillä Jeesus huusi: "Se on täytetty!" Joka oikeastaan tarkoittaa, että se on maksettu kokonaan. Jumala antoi ihmisestä morsiamen hinnan. Nyt oli enää yksi asia jäljellä, jotta tämä rakkaustarina päättyisi onnellisesti. Morsiamen täytyi sanoa tähän rakkaudenosoitukseen "Tahdon!" Rakkauttahan ei voi pakottaa, vaan se elää ja kasvaa vapaudessa!

Tahdotko sinä?

Jumala on siis rakastanut näin paljon jokaista ihmistä:

Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa. Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.
– 1. Joh. 4:9-10

Kysymys on siis enää sinusta ja minusta. Tahdommeko me sanoa kyllä tällaisella Jumalalle, ja astua mukaan tähän elämää suurempaan seikkailuun, jolla ei ole loppua. Hän on tehnyt kaiken valmiiksi. Tahdotko sinä?

back

20.02.2009
17:17

Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa - osa 6 - Filadelfia

Yhteys

Kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!

Jumalamme on kolminainen. Hän on yksi, mutta kuitenkin kolme. Hän on Jumala eli Isä, Poika ja Pyhä Henki. Alusta loppuun Raamattu julistaa tätä ihmeellistä totuutta, joka monilta osin ylittää täysin ymmärryskykymme. Voimme kuitenkin täysin uskoa siihen ilman ymmärtämättä sitä täysin.

Ihmeellistä tässä totuudessa on myös, että Kolminaisuuden sisäinen yhteys on täydellisen rakkauden kyllästämää. Kuten Johannes sanoo kirjeessään Jumalan olevan rakkaus (1. Joh. 4:8), ja jotta rakkaus voi yksinkertaisesti olla olemassa sillä täytyy olla kohde ja Kolminaisuudessa tuo rakkaus vallitsee täysin Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välillä.

Jumalan kuvat

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen (1. Moos. 1:27) ja vaikka ihminen lankesi syntiin ei tuo suunnitelma ole muuttunut! Edelleen Jumala haluaa ihmisen olevan Hänen kuvansa maan päällä ja Hän on antanut jokaiselle tien tähän, joka kulkee Jeesuksen Kristuksen ristin kautta. Meidän on pakko syntyä uudesti ylhäältä ja ottaa vastaan syntien anteeksiantamus matkallamme Jumalan kuvan esiin tulemiseen, ja tämä on meille mahdollista vain uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen! Eikä todellakaan ole suurempaa olemassaolon tarkoitusta kuin olla Jumalan kuva maan päällä!

Lisäksi yhdessä uskovien uudestisyntyneiden joukkona muodostamme Kristuksen ruumiin (1. Kor. 12:27) ja olemme yhtä (Gal. 3:28). Tämä on totuus,  jonka olemassaololle emme voi tehdä mitään! Meidät on tehty yhdeksi, vaikka meitä onkin monta. Tätä ei ole saanut aikaan ekumenia, oppirakennelmat, järjestöt, kirkkokunnat, profetia tai edes pienryhmät, vaan Jumala itse on Henkensä kautta asettanut tämän voimaan uudestisyntymisessä Kristuksen kunniaksi.

Eli nyt kun tarkoituksemme on olla Jumalan kuva meidänkin tulee tuoda rakkautta esiin. Erityisen olennaisesta on tuoda tämä rakkaus esille "sisäisesti," niin kuin Jumalakin. Meidän erityinen areenamme tälle jalolle "sisäiselle" toimelle on toiset uskovat, joiden kanssa olemme tehdyt yhdeksi. Eli kun osoitamme rakkautta toisiamme kohtaan uskovina tuomme esiin Jumalan kuvaa esiin ja Jumalan nimi saa kunniaa!

Miten sitten rakastaa veljeään?

Jos todella olemme yrittäneet rakastaa toisia uskovia, olemme varmasti huomanneet, että se on toisinaan todella vaikeaa! Vaikka kuinka ponnistelemme huomaamme toisessa ihmisessä vain niin paljon virheitä ja vikoja, että emme voi rakastaa häntä. Näinhän asia on luonnollisella tasolla, mutta meidän täytyy avata käsityksemme ymmärtämään, että Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme (Room. 5:5). Koska siis Jumalan rakkaus varmasti riittää jokaista ihmistä kohtaan, meidän täytyy ennemminkin kuin kamppailla rakastaa jotakuta  niin hyväksyä hänet ja hyväksyä, että Jumalan tähden minä voin häntä rakastaa!

Johannes neuvoo meitä seuraavasti:

"Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa."
– 1. Joh. 3:18

Rakkautemme toisiamme kohtaan, ja muita kohtaan, tulisi olla siis hyvinkin käytännöllistä eikä niinkään suuria sanoja. Jeesus neuvoi myös hyvin käytännönläheisesti antamaan toisille anteeksi ja pyytämään anteeksi, jos on tapahtunut loukkaantumisia. Johanneksen kirjeessä myös neuvotaan pitämään huolta toisesta vähäosaisesta uskovasta. Eli pohjimmiltaan voimme osoittaa tätä Jumalan rakkautta hyvin käytännöllisesti toisiamme kohtaan! Emme tarvitse yliopistotutkintoja keksiämme, kuinka rakastaa toisia. Siihen riittää silmiemme avaaminen toistemme tarpeille.

Totuudessa

Rakkaus iloitsee yhdessä totuuden kanssa, sanotaan 1. Korinttolaiskirjeessä luvussa 13. Rakkaus ei siis ole jotain pullamössö hellittelyä, joka vain taputtelee toista päähän ja voivottelee. Kyllä ymmärtäminen ja hyväksyminen on osa rakkauden esille tulemista samoin kuin hellyys, mutta rakkaudessa on myös halu nähdä toiselle ihmisille tapahtuvan parasta ja tämä tulee Jumalan Sanan totuuden toteutuessa.

Jokaiselle ihmiselle paras olotila on elää Jumala yhteydessä Hänen Sanansa valaistessa vaellustamme. Jos rakastamme toisia uskovia, tahdomme myös heidän elämässään näitä asioita tapahtuvaksi. Ja jos oikeasti haluamme näitä, teemme myös työtä sen toteutumiseen! Eli ensinnäkin rukoilemme rakkaan uskovan puolesta väkevästi emmekä anna periksi rukouksessa ennen kuin saamme läpimurron. Sekä jos on jotain muutakin tapaa, jolla voimme olla edes auttamassa asian eteenpäin menemistä, niin annamme itsemme myös siihen Jumalan Hengen ohjauksessa.

Huomaa siis, että kristittyjen yhteys ei ole joku outo ja kummallinen tunnetila, vaan hyvinkin käytännöllinen ja elämänläheinen asia! Se on rakkauden esille tulemista keskinäisissä suhteissamme, joka on suuri ja ihmeellinen seikkailu meille jokaiselle. Tästä rakkaudesta meidät pitäisi tuntea Jeesuksen seuraajiksi (Joh. 13:35), emmekä voi siihen asettaa jotain rajoja tai ehtoja ennen kuin suostumme rakastamaan. Jumala itse on asettanut rajat ja ehdot, ja se on usko Herraan Jeesukseen Kristukseen!

back

 

 

Archive