Metro-seurakunnan Blogi

Currently the posts are filtered by: seurakunta
Reset this filter to see all posts.

08.09.2010
17:32

Jumalanpalvelus

Jumalanpalvelus

Seurakunnan toiminnan ydin on sen yhteiset Jumalan palvonnan ja kohtaamisen hetket. Näissä hetkissä Jeesus itse pääsee kohtaamaan ja palvelemaan ihmisiä moninaisin tavoin muuttaen ihmiselämiä ikuisuuden kosketuksellaan. Meidän on äärimmäisen tärkeää pitää tilaisuutemme tai kutsummepa niitä kokouksiksi tai jumalanpalveluksiksi elävinä, jos haluamme seurakunnan elävän muutenkin.

Raamattu opettaa seurakunnan yhteiseen Jumalan palvontaan ja palvelukseen kuuluvan ainakin seuraavia asioita: palvonta ja ylistys, rukous, opetus ja julistus, Pyhän Hengen lahjojen toiminta, ehtoollinen, lähimmäisen rakastaminen ja palveleminen.

Palvonta ja ylistys

“Ja nämä ovat ne, jotka Daavid asetti pitämään huolta laulusta Herran temppelissä, senjälkeen kuin arkki oli saanut leposijan.” – 1. Aik. 6:31

Välittömästi kun oli paikka Jumalan läsnäololle levätä, niin Daavid asetti ihmisiä laulamaan ylistystä, palvontaa ja rukouksia Herran kasvojen eteen. Tämä jatkui Salomon rakentamassa temppelissä vuosikymmeniä. Aika ajoin Israelin kansa ei pitänyt huolta tästä toimesta, mutta joka kerta kun he kokivat hengellisen uudistuksen eli herätyksen palasivat he tähän Daavidin asettamaan järjestykseen.

Tämä samainen tapa oli vielä myös Jeesuksen aikaan käytössä ja myös apostoleille se oli tuttua, ja kaiken lisäksi alkuseurakunta kokoontui nimenomaan temppelissä, jossa tätä toimintaa harrastettiin. Myöskin alkuseurakunnan kokouksissa oli tämä käytössä. Kaiken lisäksi Raamattu kehottaa meitä siihen monesti:

“jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.” – Jaak. 5:13

“Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” – Kol. 3:16

“puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” – Ef. 5: 19-20

Eli on aivan selvää, että on täysin Raamatullista yhteisissä kokoontumisissamme laulaa ylistystämme ja palvontaamme Jumalalle. Lisäksi Raamattu puhuu siitä, että tähän voi kuulua tanssia, huutoa, taputtamista, polvistumista, käsien kohottamista, Hengessä laulamista ja monia muita muotoja. Olennaisinta varmaan tässä kaikessa on kuitenkin se, että Herra saa kiitoksen ja Hän asettaa valtaistuimensa sekä läsnäolonsa kansansa kiitoslaulujen keskelle (Ps. 22:3).

Rukous

‘ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."' – Luuk. 19:46

Jeesus sanoi Jumalan huoneen eli seurakunnan olevan ennen kaikkea rukoushuone. On täysin oikein rukoilla paljon seurakunnassa sekä yhdessä että erikseen! Meidän keskuudestamme tulisi nousta jatkuvan rukouksen pauhina Jumalan kasvojen eteen. Tämän ei pitäisi olla ainoastaan rukouskokouksissamme totta, vaan jokaisessa hetkessä jolloin tulemme yhteen. Kuinka herkästi katsomme ylen tätä mahdollisuutta muuttaa maailmanhistorian kulkua!

Jeesus on sanonut, että minkä kaksi yhdessä sopien Häneltä pyytää, niin Hän on sen tekevä! Kun kokoonnumme on meitä usein enemmän kuin kaksi, ja kun rukoilemme Hänen tahtonsa mukaan uskossa rukouksemme, niin mikään ei voi pidättää niitä toteutumasta. Ei ole voimaa taivaassa, ei maan päällä, eikä hengellisessä maailmassa, mikä pystyisi pysäyttämään Jumalan lupausten toteutumista, kun niihin uskossa tartutaan kiinni rukoillen.

Opetus ja julistus

“Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” – Matt. 28:19

“Ja Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa.” – Apt. 15:35

Meidän tarvitsee kuulla Jumalan Sanan opetusta ja saarnaamista. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jeesuksen Sanan kautta. Kun kokoonnumme yhteen, voimme kyllästää toisiamme Jumalan Sanalla ja lisäksi julistaa koko maailmalle ilouutista Jeesuksesta Kristuksesta.

Alkuseurakunnan keskellä vaalittiin ja arvostettiin julistustoimintaa. Se oli heille elinehto! Ilman televisiota, internettiä, kirjoja, mp3-tiedostoja ja DVD-levyjä oli heidän pakko tulla yhä uudestaan yhteen kuulemaan Jumalan Sanaa ja maailman ihmeellisintä kertomusta Jeesuksesta! Vaikka meillä onkin kaikki nuo edelliset hienoudet, eivät ne korvaa elävää, hetkessä saarnattua Jumalan Sanaa! Pyhää Henkeä ei vielä ole onnistuttu tallentamaan muualle kuin ihmisten sydämiin ja seurakunnan keskelle. Hän kyllä siunaa ja koskettaa ihmisiä myös näiden uuden ajan välineiden kautta, mutta on aina erilaista olla itse paikalla kun nauhoitus tehdään!

Pyhän Hengen lahjojen toiminta

“Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.” – 1. Kor. 14:26

Sen lisäksi, että Pyhä Henki inspiroi Sanan saarnaajia julistamaan voitelussa, Hän haluaa myös palvella omiaan ja maailmaa armolahjojensa välityksellä. Näiden kautta koko Jeesuksen Kristuksen voima ja palvelutyö saa tapahtua keskellämme. Jeesus itse palveli armolahjojen kautta! Apostolit palvelivat armolahjoilla! Pyhät halki historian palvelivat armolahjoilla! Ja meidänkin on tarkoitus palvella armolahjoilla!

On olennaisen tärkeää, että emme laiminlyö lahjoja ja väheksy profetiaa tai muitakaan lahjoja keskellämme! Jumala tahtoo ilmestyä yliluonnollisena Jumalana eli juuri sellaisena kuin Hän on. Seurakunta on paikka, jossa sairaat parantuvat, riivatut vapautuvat, profetiat luovat uutta tulevaisuutta ja sielut astuvat sisälle Jumalan Valtakuntaan! Meidän uskommehan ei pitäisi perustua ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan! Eli armolahjoilla täytyy olla tärkeä paikka keskellämme.

Ehtoollinen

‘Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."' – Luuk. 22:19

Jeesus asetti ehtoollisen (eli iltapalan) viettämisen tärkeäksi osaksi seurakunnan yhteistä elämää. Sen kautta nautimme Hänen ruumiinsa ja verensä tullen näin osallisiksi niistä. Verensä kautta saamme anteeksiantamuksen synneistämme ja ruumiinsa kautta parannumme! Emme suinkaan pelastu ja parannu ehtoollisen kautta, vaan sen kautta voimme muistaa tämän sekä vahvistua uskossamme näiden luonnollisten välineiden kautta.

Missään päin Raamattua ei kerrota miten usein seurakunnan tulisi yhdessä viettää ehtoollista. Alkuseurakunta kokoontui yhteen murtamaan leipää, mutta ei siellä sanota tekivätkö he sen joka kerta saati sitten oliko kyse yhteisestä ateriasta vai Herran ateriasta. On kuitenkin selvää, että tämä tulisi olla kiinteä osa seurakunnan elämää ja yhteyttä!

Lähimmäisen rakastaminen ja palveleminen

“Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?” – Jaak. 2: 14-16

Jos meidän oppimme ja totuutemme jäävät puheen tasolle, olemme menneet harhaan Jeesuksen tahdosta. Meidän tulisi käytännössä osoittaa sanamme todeksi olkoon kyse yliluonnollisesta tai luonnollisesta! Palvelutyömme alkaa lähimmistä ihmisistämme ympärillämme. Kun olemme itse saaneet kokea Jumalan palvelevan ja siunaavan meitä, voimme palvella ja siunata muita.

“joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.” – 2. Kor. 1:4

Käytännössähän tämä on toisten tarpeista huolehtimista, sairaiden puolesta rukoilemista, toisen kuuntelemista ja huomioimista, jne. Kuitenkin meidän on muistettava tässäkin, että emme voi antaa jotain mitä meillä ei ole! Eli ensin meidän tulee itse kohdata Jumalaa, niin että voimme palvella muita. Näin emme pala loppuun ja vältämme myös hyväksikäytetyksi tulemisen. Mehän emme ole suinkaan tarpeen motivoimia, vaan Jeesuksen motivoimia palveluksessamme.

Kaikki yhdessä

Kun siis kokoonnumme yhteen, Jumala haluaa kaiken yhdessä kirkastavan Hänen Poikansa ristintyötä! Koko luomakunta huokaa ja kaipaa, että Jumalan lapset ilmestyisivät. Tähän ei tarvita muuta kuin, että me todella uskoisimme Golgatalla saadun voiton täydellisyyden! Sitä auttamaan on meille annettu yhteinen Jumalan palveluksemme. Olkaamme siitä osalliset ja etsikäämme Herraa silloin kun Hänet voidaan löytää!

back

19.08.2010
10:19

Jumalan koti

Jumalan koti

‘Silloin Jaakob heräsi unestansa ja sanoi: "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt". Ja pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti."'
– 1. Moos. 28:16-17

Jaakob on juuri levännyt pää kivellä nähden unta, jossa Jumala on ilmestynyt hänelle, ja nyt hän herättyään julistaa syvällisen ilmestyksen, joka koskee meitäkin nykypäivän seurakunnassa.

Herra on läpi Raamatun tuonut esille haluaan asua ihmisten keskellä. Jo paratiisin aikoina Hän kuljeskeli puiden keskellä ja syntiinlankeemuksenkin jälkeen neuvoi Hän Moosesta rakentamaan asunnon Hänelle kansan keskelle. Salomokin julisti, että Jumala on halunnut asua pimeässä kaikkein pyhimmässä. Profeetta Jesajakin innostuu kertomaan, että Jumala on särjettyjen luona. Hän on siis tahtonut olla konkreettisesti ihmisten keskellä, jotka Hän on luonut. Jaakob oli tietämättään astunut tähän todellisuuteen ja se sai hänet jopa pelkäämään.

Jumalan huone

Erityistä Jaakobin ilmestyksessä oli kuitenkin, ettei se tapahtunut suinkaan jossain virallisessa jumalanpalveluspaikassa vaan keskellä erämaata. Hän ikään kuin koki uuden liiton seurakunnan todellisuutta, joka ei ollutkaan enää mihinkään rakennukseen sitoutunutta, vaan enemmänkin syntisen lepoon kiven päällä eli syntisen levätessä Kristuksen kalliolla. Helluntain Hengen vuodatuksen jälkeen Jumala Henkensä kautta asettui konkreettisesti asumaan toiseen osoitteeseen: seurakunnan keskelle jokaisen uskovan kautta. Paavalikin julistaa seurakunnan rakentuvan yhdessä Jumalan asumukseksi Hengessä.

Tämä onkin valtavampi asia kuin osaammekaan usein ajatella. Jumalanpalvelus-kaavamme ja suunnitelmamme onkin vienyt meiltä keskittymisen pois kaikkein tärkeimmästä eli Jumalan läsnäolosta seurakunnan keskellä. Me muodostamme Jumalan huoneen, jossa Hänellä on viimein paikka kallistaa päänsä. Raamatussa Jumalan konkreettinen ilmestyminen oli aina valtava elämää muuttava asia. Jeesus ei aikoinaan todellakaan jättänyt ketään kylmäksi ja nytkin Hän haluaa toimia samalla tavalla keskellämme omassa asunnossaan. Kun Hän on luonamme, voimme odottaa ihmeitä, parantumisia, pelastumisia, vapautumisia ja kaikkea Taivaan todellisuutta tulevan samalla esiin merkkeinä Hänestä.

Tämä on jotenkin niin todellista, että Laulujen laulun sulhanen neuvoo morsiamelle, että hänet löytää paimenten telttojen luota lampaiden jälkiä seuraamalla (Laul. l. 1:7-8). Tämä symbolisesti voidaan ymmärtää, niin että Jeesus neuvoo omilleen seuraamaan muiden Hänen omiensa jälkiä seurakunnan keskelle, jossa Hänet voidaan löytää varmasti.

Taivaan portti

Kaupunkien porteilla oli entisaikaan Israelissa muutamia tehtäviä. Ensinnäkin niiden läpi kuljettiin sisään ja ulos kaupungista eikä muualta kaupungin muurien lävitse päässytkään. Toiseksi porteissa kokoontuivat kaupungin johtajat ja vanhimmat johtamaan kaupunkia sekä valvomaan ihmisiä, jotka kulkivat läpi portista.

Seurakunta on paikka, jossa ihminen pääsee kosketuksiin Taivaan kanssa! Siellä enkelit kulkevat sisään ja ulos Taivaan portista kuljettaen mukanaan Jumalan tarkoituksen toteuttamiseen tarvittavia tavaroita. Siellä myös on portti ihmisille astua Jumalansa eteen Kristuksen ollessa ovena. Jokainen seurakunnan kokous on mahdollisuus kohdata Taivas! Jokainen seurakunnan kokous on mahdollisuus astua Jumalan eteen ja muuttua kirkkaudesta kirkkauteen niin kuin muuttaa Herra.

Samalla näemme, kuinka seurakunta on todellinen maailman johtoelin. Tämän maailman tärkeimmät päätökset eivät synny eduskunnan kokouksissa tai edes presidentin kansliassa, vaan ne syntyvät pyhien kokouksessa Pyhän Hengen ottaessa käyttöönsä omansa julistamaan Jumalan Valtakuntaa maan päälle. Me voimme vapauttaa Taivaan ja sitoa pimeyden maan päällä kun julistamme Jumalan tahtoa suullamme esiin!

Älä jätä seurakunnan kokousta

“Älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.”
– Hepr. 10:25

Seurakuntaan tuleminen ei pitäisi koskaan tulla meille pakoksi, jonka velvollisuudesta vain teemme ehkä miellyttääksemme muita tai itseämme tai kuvitteellisesti Jumalaa. Edellä tutkimme seurakunnan yhteisen kokoontumisen valtavaa potentiaalia. Kun ymmärrämme tämän ymmärrämme myös, miksi on niin äärettömän tärkeää olla ohittamatta mahdollisuutta olla Jumalan huone ja kohdata Häntä!

Olisi typerää jäädä kotiin, jos presidentti olisi tulossa käymään tapaamaan sinua tietyssä paikassa. Tietystihän meitä voisi väsyttää ja meillä voisi olla kiireitäkin ja kaikenlaista muuta syytä olla menemättä tuohon tapaamiseen, mutta hyvin todennäköisesti kaikista ongelmista huolimatta menisimme kohtaamaan presidenttiä maksoi mitä maksoi.

Kun taas koko maailmankaikkeuden Kuningas on tulossa käymään ja Hänellä on vielä sinulle erityisesti jotain annettavaa, niin jäätkö silloinkin kotiin ja lähetät Hänelle viestin, että voit tuoda lahjasi tänne tai lähetä se vaikka postissa, koska en oikeastaan edes jaksa kohdata sinua, mutta lahjasi kelpaavat kyllä. Kuulostaa hölmölle, mutta näin usein toimimme Jumalan kanssa hylkäämällä sen paikan, jossa Hän haluaa ilmestyä.

Onko pakko olla aina paikalla?

“Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. Ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen.”
– Apt. 2: 42-47

Herätyksestä syntynyt alkuseurakunta kokoontui joka päivä keskinäiseen yhteyteen. He olivat sekä temppelissä suurella joukolla, että kodeissa murtamassa leipää. Lopettivatko he työntekonsa tai muun elämänsä täysin ollakseen jatkuvasti yhdessä? Eivät varmasti! Paavalihan ojensi Tessalonikan kristittyjäkin, että joka ei työtä tee niin hänen ei tarvitse leipää syödäkään. Eli kyllä he edelleen varmasti tekivät työtä ruokansa ja elantonsa eteen. Lisäksi he pitivät sitten huolta toisistaan. Siihen aikaan työtä saatettiin joutua tekemään lähes jatkuvasti, jotta saatiin vaikka pellolta vilja talteen tai lehmät lypsettyä tai vedet haettua kilometrien päästä. Heillä oli siis elämän normaalit pakolliset rutiinit hoidettavana. Näistä johtuen eivät kaikki varmastikaan olleet koolla joka päivä samassa paikassa! Heitähän oli kuitenkin ainakin 3000 alkuunsa, joten oli helppoa saada suurehkokin joukko kasaan joka päivälle.

Vaikka siis eivät he kaikki olleetkaan joka päivä yhteisessä kokoontumisessa läsnä, eivät he varmasti pitkiä ajanjaksoja olleet ilman yhteyttä muun seurakunnan kanssa. Seurakunnan keskellähän tapahtui kaikenlaista: ihmisiä tuli joka päivä uskoon, sairaita parantui, apostolit jakoivat opetusta, Pyhän Hengen armolahjat toimivat, jne. Ei semmoisesta malta olla kauaa poissa, ja sitä paitsi se oli välttämätöntä heidän kasvulleen ja Jumalan palvelemiselleen.

Kun he vielä alkujaan olivat pääasiallisesti taustaltaan juutalaisia, oli heillä selvä käsitys Jumalan palvonnan yhteisöllisyydestä. Heidän Jumalansahan oli sankari heidän keskellään, joka auttaa. Heille oli luonnollista käydä useasti viikossa yhdessä palvomassa Jumalaa, rukoilemassa ja opetusta kuulemassa. Kyllähän heillä oli nyt oma henkilökohtainen yhteys Jumalaan Pyhän Hengen kautta Jeesuksen Kristuksen ansiosta, mutta silti he näkivät suuren tarpeen löytää enemmän yhdessä muiden kanssa.

Rakentava yhteys

“Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.”
– 1. Kor. 14: 26

Pyhä Henki haluaa ilmestyä seurakunnan keskellä, jotta jokainen voisi rakentua. Siihen Hän haluaa käyttää jokaista meitä jakamiensa lahjojen kautta! Seurakunta on paikka käyttää lahjojaan ja harjoitella niiden käyttämistä suurempaan palvelualueeseen eli työpaikoille, kouluihin, kaduille, vapaa-aikaan, jne. Jokainen on tärkeä Jumalan Valtakunnassa! Jos emme tee osaamme, niin jonkun toisen täytyy tehdä oman osansa lisäksi meidänkin osamme.

Sinä olet tärkeä osa tässä Jumalan ihmeellistä suunnitelmaa Hänen tahtonsa toteuttamiseksi maan päällä! Hän nimittäin tekee sen omiensa kautta, jotka yhdessä toimivat seurakuntana maan päällä! Siellä heidän keskellään on Hänen asumuksensa ja Taivaan portti!

back

 

 

Archive