Metro-seurakunnan Blogi

Currently the posts are filtered by: taivas
Reset this filter to see all posts.

21.05.2011
00:30

Raamatun näkemys kuoleman jälkeiseen elämään

Raamatun näkemys kuoleman jälkeiseen elämään

Jokainen ihminen kuolee aikanaan. Toinen kuolee jo nuorena toinen taas kypsään ikään ehtineenä. Kaikkia tämän maan tallaajia kuitenkin yhdistää sama kuoleman todellisuus, jota eivät pääse pakoon rikkaat eivätkä köyhät. Kaikki varmasti käyvät elämässään läpi vaiheen, jolloin he muodostavat itselleen vastauksensa kuoleman jälkeisestä elämästä. Löytyy niitä, jotka selittävät tarinoita jälleensyntymisestä, sekä niitä, jotka sanovat kaiken olevan tuolla puolella vain tyhjyyttä. Tähänkin asiaan kuitenkin Raamattu kertoo totuuden ja tutkikaamme sitä.

Ikuinen elämä

Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa. Sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle; vaan he ovat niinkuin enkelit taivaassa. Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala on puhunut teille, sanoen: 'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien."
- Matt. 22:29-32

Jeesus hyvin selvästi tässä palauttaa kuulijoilleen mieleen läpi Raamatun kulkevan totuuden: elämä ei pääty kuolemaan. Jumala ei suinkaan ole kuolleiden patriarkkojen Jumala, vaan elävien patriarkkojen Jumala. Vaikka Aabraham oli ollut jo haudattuna lähes 2000 vuotta tuossa vaiheessa, niin silti Aabraham oli Jeesuksen todistuksen mukaan elossa. Ei hän tietenkään elänyt enää ruumiissaan maan päällä, vaan hän oli kuolemansa jälkeen elossa toisessa paikassa, jota katsomme seuraavaksi.

Odotus

Ensimmäistä kuoleman jälkeistä osaa voitaisiin kutsua odotuksen ajaksi, jolloin henkemme ja sielumme jatkavat elämäänsä ilman ruumista. Ne eivät kuitenkaan vaeltele ympäriinsä missä sattuu, vaan on kaksi "odotustilaa." Näiden odotustilojen välillä on suuri ero kuten näemme seuraavista Raamatun paikoista:

"Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!' Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa. Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.' Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon -sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'."
- Luuk. 16:19-31

"Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin tuonela ne, jotka syntiä tekevät."
- Job 24:19

"Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi". Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.""
- Luuk. 23:42-43

Näille kahdelle odotustilalle voisi antaa nimet tuonela ja Aabrahamin helma tai Jeesuksen läsnäolo. Näemme Raamatusta, että kaikki eivät päässeet "parempaan paikkaan", vaan osa joutuu vaivan paikkaan eli tuonelaan. Huomaamme myös, että tuonelaan joutuvat synnin tekijät, kun taas Aabrahamin helmaan tai Jeesuksen läsnäoloon otettiin armosta. Eli Raamatun perusopetus pelastuksesta löytyy tästäkin: uskomalla Jeesuksen Kristukseen saadaan armo ja pelastus myös tästä kuoleman jälkeisestä kärsimyksestä (Joh. 3:36). Tämä ruumiiton olotila ei kuitenkaan ole kuin vain odotusta tulevasta, jolloin toteutuu Raamatun lupaama ruumiin ylösnousemus.

Ensimmäinen ylösnousemus ja 1000 vuotinen valtakunta

"Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta."
- Ilm. 20:4-6

Kun Jeesus palaa takaisin, niin temmataan hänen omansa, niin elävät kuin kuolleet, pilviin kohtaamaan hänet ja samalla me muutumme saaden kirkastetun ruumiin kuten Hänellä (1. Tess. 4:16-17). Samalla matkalla Jeesus saapuu maan päälle asettamaan Tuhat vuotisen rauhan valtakunnan, jossa Hän hallitsee omiensa kanssa. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus eli vanhurskaiden eli Jeesukseen uskovien ylösnousemus. Tuhat vuotisen valtakunnan aikana toteutuu viimeisetkin profetiat, jotka koskevat tätä maata ja erityisesti Israelia maantieteellisenä alueena. Ilmeisesti Jeesuksen omilleen jakama hallintavalta tänä aikana vaihtelee sen mukaan, kuinka olemme jo tässä ajassa osoittaneet uskollisuutta Hänen asioissaan.

Viimeinen tuomio sekä tulinen järvi eli helvetti

"Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen."
– Ilm. 20:11-15

Tuhat vuotisen valtakunnan jälkeen nousevat viimein kaikki kuolleista kohtaamaan viimeisen tuomion. Tällä tuomiolla ensinnäkin ratkaistaan jokaisen lopullinen iankaikkinen sijoituspaikka sekä myös iankaikkiset palkkiot uskollisuudesta. Jokainen ihminen on tällä tuomiolla ja jokainen vastaa siellä itsestään Kristuksen tuomioistuimen edessä. Ratkaiseva tekijä tällä tuomiolla on Elämän kirja!

Elämän kirjassa olevat eivät joudu tuliseen järveen, joka tarkoittaa helvettiä eli ikuista tuskan ja kidutuksen paikkaa erossa Jumalasta. Totta kai tähän kirjaan saa nimensä vain tuntemalla tämän kirjan kirjoittajan henkilökohtaisesti eli tuntemalla uskon kautta Jeesuksen. Tällöin ei osaksi tule tulista järveä, vaan palkkioiden lukeminen muissa kirjoissa olevista vanhurskaudessa tehdyistä teoista Jumalan Valtakunnan hyväksi.

Uusi Taivas ja Uusi Maa eli Taivas

"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
- Ilm. 21:1-4

Nyt saapuu koko maailmanhistorian päätepiste, jolloin Jumala luo kaiken uudeksi. Nyt saapuu se, mitä me kutsumme taivaaksi. Oikeastaan taivas ei ole jossain muualla, vaan taivas on uudeksi luodun luomakunnan maan päällä Jumalan asettuessa asumaan kansansa keskelle. Tämä on oleva valtavan ilon ja rauhan aikaa, jossa ei ole enää mitään pahuutta eikä ongelmia, mitä synti on tähän maailmaan tuonut. Tämä on oleva jokaisen Jeesukseen uskovan iankaikkinen osa.

Jos et vielä ole antanut elämääsi Jeesukselle, niin kehotan sinua tekemään niin. Päätä uskoa Häneen ja seurata Häntä äläkä jätä sitä vain pään tasolle, vaan rupea toteuttamaan sitä käytännössä etsien Hänen tahtoaan kaikessa. Tunnusta syntisi ja ota vastaan Hänen armonsa. Silloin sinunkin osasi on ikuisessa onnessa Jumalan kanssa eikä helvetin ikuisessa kidutuksessa.

back

09.04.2011
13:33

Raamatun näkemys seksuaalisuuteen

Raamatun näkemys seksuaalisuuteen

Seksuaalisuus puhuttaa ihmisiä näinä päivinä. Keskustelua käydään niin kodeissa kuin eduskunnassa. Mediassakin erilaiset asiaa koskettavat kampanjat saavat suhteettomiakin huomion mittasuhteita. Löytyy kaikenlaisten oppien puolesta puhujia ja löytyy myös ihmisten välisen vihan lietsojia.

Maailman mennessä menojaan on uskovan hyvä etsiä kestävä totuus Raamatun sanomasta! Raamatun selittäjät ja opettajat voivat sanoa tästäkin asiasta kaikenlaista, joten on parasta aivan itse tutkia sitä, mitä Raamattu todella sanoo. Onhan se kuitenkin Jumalan Sana meille, josta löydämme Jumalan tahdon tähänkin asiaan.

Seksuaalisuus on osa ihmistä

Raamatun selvä opetus on, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi sekä käski heitä lisääntymään. Eli Jumalan alkuperäiseenkin suunnitelmaan kuului seksuaalisuus. Ihminen luotiin seksuaaliseksi olennoksi, jolla oli myös seksuaalisia haluja ja tarpeita. Tämä totuus voidaan lukea aivan Raamatun alkulehdiltä 1. Mooseksen kirjan luvuista 1 ja 2:

"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet"."
- 1. Moos. 1:27-28

"Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa."
- 1. Moos. 2:23-25

Näemme myös näistä Raamatun paikoista Jumalan mielen mukaisen oikean seksuaalisuuden nimittäin elinikäiseen uskollisuuteen sitoutuneiden yhden miehen ja yhden naisen välisen seksuaalisuuden.

Raamattu ei ole vanhentunutta tietoa

Usein kuitenkin nykypäivänä hyökätään tätä yksinkertaista Raamatun totuutta vastaan seuraavanlaisilla väitteillä:

 

  • Raamatun kirjoittamisen aikaan ei tunnettu samanlaista rakastavaa poikkeavaa seksuaalisuutta kuin nyt tunnetaan.
  • Raamattu on vanhentunut ja meidän tulisi luottaa uusimpiin tutkimustuloksiin seksuaalisuudessakin.

Nämä kummatkin väitteet ovat kuitenkin peränsä pitämättömiä. Ensinnäkin Raamattu tuntee kaikenlaista poikkeavaa seksuaalista käyttäytymistä jo hyvin alusta alkaen:

"Kirottu olkoon se, joka makaa äitipuolensa kanssa, sillä hän nostaa isänsä peitteen. Ja kaikki kansa sanokoon: 'Amen'. Kirottu olkoon se, joka sekaantuu eläimeen. Ja kaikki kansa sanokoon: 'Amen'. Kirottu olkoon se, joka makaa sisarensa, isänsä tyttären tai äitinsä tyttären, kanssa. Ja kaikki kansa sanokoon: 'Amen'. Kirottu olkoon se, joka makaa anoppinsa kanssa. Ja kaikki kansa sanokoon: 'Amen'."
- 5. Moos. 27: 20-23

"Älköön kukaan teistä ryhtykö veriheimolaiseensa paljastaakseen hänen häpyänsä. Minä olen Herra ... Älä ryhdy vaimoon paljastaaksesi hänen häpyänsä, kun hän on saastainen kuukautisaikanansa. Älä makaa lähimmäisesi vaimon kanssa, ettet siten itseäsi saastuttaisi. Älä anna lapsiasi poltettaviksi uhrina Molokille, ettet häpäisisi Jumalasi nimeä. Minä olen Herra. Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus. Älä sekaannu mihinkään eläimeen, ettet siten itseäsi saastuttaisi. Älköönkä nainen tarjoutuko eläimelle pariutuaksensa sen kanssa; se on iljettävyys."
- 3. Moos. 18: 6-23

Koska Jumalan tarvitsi kieltää tällaisen seksuaalisuuden esille tuleminen, täytyi sitä esiintyä maan päällä. Eikä ihminen ole sisimmässään todellakaan muuttunut teknologian ja tiedon kehityksen keskellä. Painimme yhä samanlaisten ongelmien kanssa itsemme ja lähimmäistemme kanssa kuin tuhansia vuosia sitten. Ympäristömme on toki muuttunut, mutta ei juurikaan sisimpämme. On totta, että Raamatun aikaan esiintyi alistavaa seksuaalista kanssakäymistä esimerkiksi homoseksuaalisuudessa, mutta niin esiintyy tänäkin päivänä sekä hetero- että homoseksuaalisuudessa. On myös totta, että Raamatun aikaan esiintyi myös aivan samantyylistä ns. "rakkauteen" pohjautuvaa homoseksuaalisuutta. Eli Raamatun aikaan todellakin tunnettiin myös kaikenlaiset poikkeavat seksuaaliset käyttäytymiset.

Toiseksi Raamattu ei ole vanhentunut miltään osalta. Yhtäkään Raamatun sisältävää totuutta ei ole voitu tieteellisesti kumota. Päinvastoin esimerkiksi arkeologian uusimmat löydöt todistavat toistuvasti Raamatun tarinoiden historiallisen totuuden puolesta. Raamatun käsitys universumista, maapallon muodosta ja luonnosta on myös todettu paikkansa pitäviksi. Kirkon ja oppien luomat ns. tieteelliset käsitykset on kyllä onnistuttu kumoamaan syystäkin. Edes suurinta kiistakapulaa luomisesta ei ole voitu millään pätevällä tieteellisellä todisteella kumoamaan. Pääasiallisesti voidaan myös todeta, että Raamattu ei ennen kaikkea ole mikään tieteen oppikirja, vaan opaskirja Jumalan löytämiseen Jeesuksen kautta.

Meidän täytyy kyllä muistaa, että Vanhan Testamentin lakiliitto on vanhentunut liitto pakanoiden osalta. Kuitenkin Paavali meitä muistuttaa, että se sisältää tärkeän ja oikean moraalisen pohjan asioihin. Me emme pelastu sen kautta, mutta näemme mitä mieltä Jumala on asioista sen kautta. Lisäksi näemme vahvistuksia Uudessa Testamentissa erityisesti oikeanlaiseen seksuaalisuuteen, jotka ovat täysin vastaavia kuin Vanhassa Testamentissa. Suurin ero Uuden Testamentin sanomassa onkin julistus ilosanomasta Jeesuksessa Kristuksessa, jossa jokainen voi uskon kautta löytää uuden elämän ja vapauden Jumalan kanssa elämiseen!

Vapaus?

Usein vapaudella tarkoitetaan kaiken mahdollisen tekemisen oikeutta. Jumalan tarjoama vapaus Jeesuksessa on kuitenkin enemmän kuin tämä. Siinä vapaudessa olemme vapaat ilman pakkoa tai velvoitetta elää Jumalan tahdon mukaisesti. Voimme kyllä myös valita elää Jumalan tahdon vastaisesti, mutta se tie vie turmioon. Jumala ei kuitenkaan pakota ketään elämään tahtonsa mukaisesti, mutta osoittaa kyllä molempien valintojen seuraukset selvästi. Tämä on vapautta, koska aina valintamme muutenkin sisältävät seuraamuksia. Vapautemme on siis annettu meille käytettäväksi viisaasti, tai kuten Paavali sanoo:

"Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa."
- Gal. 5:13

Lihan ollessa Paavalin käyttämä termi uskovan sisimmässä vaikuttavalle Jumalan tahtoa vastaan taistelevalle voimalle näemme hyvin selvästi, että vapaus on tarkoitusta varten! Kolikon kääntöpuolella on myös, että kun elämme oikein Jumalan tahdon mukaan sydämemme saa nauttia tuosta täydellisestä vapaudesta ja tekojemme hyvästä hedelmästä eli ilosta, levosta, rauhasta, jne. hyvistä asioista Jumalan kanssa. Jumala ei suinkaan haluaa pidättää meiltä parasta, vaan haluaa säästää meidät hyvältä näyttävältä asioilta, jotka ovatkin vain halpoja kopioita aidosta tavarasta.

Seksuaalisuus päivittäisessä elämässä

Kun siis Jumala on luonut seksuaalisuuden ja luonut naiset kauniiksi ja miehet komeiksi, niin mikä olisi sitten sopiva tapa ja paikka tämän esille tulemiseen. Nyrkkisääntönä voidaan tähän sanoa, että seksuaalisuuden esille tulemisen todellinen ja oikea paikka on yhden miehen ja yhden naisen elinikäinen avioliitto. Tämän kehyksen sisällä seksuaalisuus saakin löytää Jumalan avulla täyden ja molempia tyydyttävän kukintansa. On kuitenkin joitain alueita yhteiskunnassamme, jossa joudumme jokainen vetämään rajaa seksuaalisuuden ja tavallisuuden välille.

Pukeutuminen

Erityisesti pukeutuminen on seksuaalisuuden raja-alueita. Varsinkin miesten ollessa yleensä vahvasti visuaalisia ja naisten yleensä nauttiessa heidän ihastelustaan olemme keskellä itseään ruokkivaa järjestelmää, joka liikkuu aika ajoin vahvasti hyvän maun rajoilla. Yleensä siis pukeutumisen ongelma koskee naisia, mutta nykypäivänä joudutaan toisinaan miestenkin pukeutumista pohtimaan, jolloin pätee pitkälti samat periaatteet. Paavali sanoi tähän asiaan seuraavasti:

"niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla"
- 1. Tim. 2:9

Paavalin neuvo oli siis naisille pukeutua säädyllisesti eikä kaunistaa itseään yli kaikenlaisilla koruilla tai hiuslaitteilla. Varsinaisesti palmikoidut hiukset olivat Paavalin aikaisten prostituoitujen merkki, eli tässä Raamattu ei suinkaan kiellä ketään käyttämästä koruja, ei edes korvakoruja, mutta opastaa olemaan siveä niidenkin käytössä. Sama koskee myös meikkaamista. Voisi ehkä sanoa, että naisen ei kannata yrittää olla kaunis korostamalla itseään koruilla, meikillä, vaatetuksella, tai muulla vastaavalla, vaan nainen on jo kaunis ja voi tukea sitä säädyllisesti ulkoisilla asioilla.

Vaatteissa ei kannata myöskään luottaa nykymuotiin, sillä monet muodintekijät ovat täysin jumalattomia miehiä ja naisia. Ennemmin kannattaa oikeasti miettiä, mitä vaatteillaan haluaa tehdä. Jos rehellinen vastaus on viekoitella vastakkaista sukupuolta tai vastaavaa, niin silloin mennään väärillä raiteilla. Miehillä ei todellakaan tee hyvää nähdä syvään uurrettujen paitojen kauluksesta mitään osaa naisten rinnoista tai rintojen välistä, eikä myöskään puoleen reiteen tai sen yläpuolelle loppuvia hameita tai mitään arvelujen varaan jättämättömiä järjettömän tiukkoja vaatteita. Nainen voi korostaa kauneuttaan paljon paremmin hillitymmällä vaatetuksella!

Nainen saa totta kai pukeutua kauniisti ja naisellisesti eikä hänellä ole mitään tarvetta pukeutua säkkiin miesten tähden, mutta hänen on myös hyvä ymmärtää, milloin hän on myymässä kauneuttaan halvalla kaikille miehille sen sijaan, että säästäisi parhaat palat elinikäiselle kumppanilleen! Tähän vaikuttaa myös paljon ruumiin rakenteet ja kulttuuri, joten on hyvä olla avoin Pyhän Hengen ohjaukselle näinkin yksinkertaiseen asiaan.

Puhuminen

Toinen yllättäväkin osa-alue, jossa törmäämme seksuaalisuuteen on puhuminen. Monesti puhumme seksuaalisuuden osa-alueista hyvinkin rivoilla tavoilla näinä päivinä eikä tämä rajoitu vain rakennusmiesten kahvipöytään, vaan se työntyy korviimme jopa tavallisista televisio-ohjelmista. Taas saamme hyvän ohjeen Paavalilta:

"Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat."
- Ef. 4:29

"Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne."
- Kol. 3:8

Eli voimme itse varoa käyttämästä sanojamme väärin. Sanoillamme on voimaa ja ne kuvastavat sisintämme. Jos siis Jeesus on pessyt sisimpäsi puhtaaksi, niin ei suuhusi sovi myöskään epäpuhtaat puheet! Härskit vitsit ja rivot puheet tai varsinkaan toisten nimittely ties millä seksuaalissävytteisellä termillä eivät kuulu normaaliin keskusteluun muutenkaan, joten ei kristitynkään kannata niitä elämässään ruokkia.

Loppupäätelmä

Seksuaalisuus on osa ihmistä! Jumala on sen niin tarkoittanutkin. Kuitenkin seksuaalisuudessa vaikuttaa vahvoja tunteita ja tarpeita, jotka saattavat herkästi johtaa ihmisen tuhoon. Raamattu antaakin meille hyvät ohjeet elää seksuaalisina miehinä ja naisina kunnioittaen toinen toistamme ja muita ihmisiä. Seksuaalisuuden esille tulemisen todellinen tyyssija on yhden miehen ja yhden naisen elinikäinen avioliitto, jossa se saa kasvaa Jumalan siunauksen alla.

back

08.09.2010
17:32

Jumalanpalvelus

Jumalanpalvelus

Seurakunnan toiminnan ydin on sen yhteiset Jumalan palvonnan ja kohtaamisen hetket. Näissä hetkissä Jeesus itse pääsee kohtaamaan ja palvelemaan ihmisiä moninaisin tavoin muuttaen ihmiselämiä ikuisuuden kosketuksellaan. Meidän on äärimmäisen tärkeää pitää tilaisuutemme tai kutsummepa niitä kokouksiksi tai jumalanpalveluksiksi elävinä, jos haluamme seurakunnan elävän muutenkin.

Raamattu opettaa seurakunnan yhteiseen Jumalan palvontaan ja palvelukseen kuuluvan ainakin seuraavia asioita: palvonta ja ylistys, rukous, opetus ja julistus, Pyhän Hengen lahjojen toiminta, ehtoollinen, lähimmäisen rakastaminen ja palveleminen.

Palvonta ja ylistys

“Ja nämä ovat ne, jotka Daavid asetti pitämään huolta laulusta Herran temppelissä, senjälkeen kuin arkki oli saanut leposijan.” – 1. Aik. 6:31

Välittömästi kun oli paikka Jumalan läsnäololle levätä, niin Daavid asetti ihmisiä laulamaan ylistystä, palvontaa ja rukouksia Herran kasvojen eteen. Tämä jatkui Salomon rakentamassa temppelissä vuosikymmeniä. Aika ajoin Israelin kansa ei pitänyt huolta tästä toimesta, mutta joka kerta kun he kokivat hengellisen uudistuksen eli herätyksen palasivat he tähän Daavidin asettamaan järjestykseen.

Tämä samainen tapa oli vielä myös Jeesuksen aikaan käytössä ja myös apostoleille se oli tuttua, ja kaiken lisäksi alkuseurakunta kokoontui nimenomaan temppelissä, jossa tätä toimintaa harrastettiin. Myöskin alkuseurakunnan kokouksissa oli tämä käytössä. Kaiken lisäksi Raamattu kehottaa meitä siihen monesti:

“jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.” – Jaak. 5:13

“Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” – Kol. 3:16

“puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” – Ef. 5: 19-20

Eli on aivan selvää, että on täysin Raamatullista yhteisissä kokoontumisissamme laulaa ylistystämme ja palvontaamme Jumalalle. Lisäksi Raamattu puhuu siitä, että tähän voi kuulua tanssia, huutoa, taputtamista, polvistumista, käsien kohottamista, Hengessä laulamista ja monia muita muotoja. Olennaisinta varmaan tässä kaikessa on kuitenkin se, että Herra saa kiitoksen ja Hän asettaa valtaistuimensa sekä läsnäolonsa kansansa kiitoslaulujen keskelle (Ps. 22:3).

Rukous

‘ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."' – Luuk. 19:46

Jeesus sanoi Jumalan huoneen eli seurakunnan olevan ennen kaikkea rukoushuone. On täysin oikein rukoilla paljon seurakunnassa sekä yhdessä että erikseen! Meidän keskuudestamme tulisi nousta jatkuvan rukouksen pauhina Jumalan kasvojen eteen. Tämän ei pitäisi olla ainoastaan rukouskokouksissamme totta, vaan jokaisessa hetkessä jolloin tulemme yhteen. Kuinka herkästi katsomme ylen tätä mahdollisuutta muuttaa maailmanhistorian kulkua!

Jeesus on sanonut, että minkä kaksi yhdessä sopien Häneltä pyytää, niin Hän on sen tekevä! Kun kokoonnumme on meitä usein enemmän kuin kaksi, ja kun rukoilemme Hänen tahtonsa mukaan uskossa rukouksemme, niin mikään ei voi pidättää niitä toteutumasta. Ei ole voimaa taivaassa, ei maan päällä, eikä hengellisessä maailmassa, mikä pystyisi pysäyttämään Jumalan lupausten toteutumista, kun niihin uskossa tartutaan kiinni rukoillen.

Opetus ja julistus

“Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” – Matt. 28:19

“Ja Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa.” – Apt. 15:35

Meidän tarvitsee kuulla Jumalan Sanan opetusta ja saarnaamista. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jeesuksen Sanan kautta. Kun kokoonnumme yhteen, voimme kyllästää toisiamme Jumalan Sanalla ja lisäksi julistaa koko maailmalle ilouutista Jeesuksesta Kristuksesta.

Alkuseurakunnan keskellä vaalittiin ja arvostettiin julistustoimintaa. Se oli heille elinehto! Ilman televisiota, internettiä, kirjoja, mp3-tiedostoja ja DVD-levyjä oli heidän pakko tulla yhä uudestaan yhteen kuulemaan Jumalan Sanaa ja maailman ihmeellisintä kertomusta Jeesuksesta! Vaikka meillä onkin kaikki nuo edelliset hienoudet, eivät ne korvaa elävää, hetkessä saarnattua Jumalan Sanaa! Pyhää Henkeä ei vielä ole onnistuttu tallentamaan muualle kuin ihmisten sydämiin ja seurakunnan keskelle. Hän kyllä siunaa ja koskettaa ihmisiä myös näiden uuden ajan välineiden kautta, mutta on aina erilaista olla itse paikalla kun nauhoitus tehdään!

Pyhän Hengen lahjojen toiminta

“Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.” – 1. Kor. 14:26

Sen lisäksi, että Pyhä Henki inspiroi Sanan saarnaajia julistamaan voitelussa, Hän haluaa myös palvella omiaan ja maailmaa armolahjojensa välityksellä. Näiden kautta koko Jeesuksen Kristuksen voima ja palvelutyö saa tapahtua keskellämme. Jeesus itse palveli armolahjojen kautta! Apostolit palvelivat armolahjoilla! Pyhät halki historian palvelivat armolahjoilla! Ja meidänkin on tarkoitus palvella armolahjoilla!

On olennaisen tärkeää, että emme laiminlyö lahjoja ja väheksy profetiaa tai muitakaan lahjoja keskellämme! Jumala tahtoo ilmestyä yliluonnollisena Jumalana eli juuri sellaisena kuin Hän on. Seurakunta on paikka, jossa sairaat parantuvat, riivatut vapautuvat, profetiat luovat uutta tulevaisuutta ja sielut astuvat sisälle Jumalan Valtakuntaan! Meidän uskommehan ei pitäisi perustua ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan! Eli armolahjoilla täytyy olla tärkeä paikka keskellämme.

Ehtoollinen

‘Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."' – Luuk. 22:19

Jeesus asetti ehtoollisen (eli iltapalan) viettämisen tärkeäksi osaksi seurakunnan yhteistä elämää. Sen kautta nautimme Hänen ruumiinsa ja verensä tullen näin osallisiksi niistä. Verensä kautta saamme anteeksiantamuksen synneistämme ja ruumiinsa kautta parannumme! Emme suinkaan pelastu ja parannu ehtoollisen kautta, vaan sen kautta voimme muistaa tämän sekä vahvistua uskossamme näiden luonnollisten välineiden kautta.

Missään päin Raamattua ei kerrota miten usein seurakunnan tulisi yhdessä viettää ehtoollista. Alkuseurakunta kokoontui yhteen murtamaan leipää, mutta ei siellä sanota tekivätkö he sen joka kerta saati sitten oliko kyse yhteisestä ateriasta vai Herran ateriasta. On kuitenkin selvää, että tämä tulisi olla kiinteä osa seurakunnan elämää ja yhteyttä!

Lähimmäisen rakastaminen ja palveleminen

“Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?” – Jaak. 2: 14-16

Jos meidän oppimme ja totuutemme jäävät puheen tasolle, olemme menneet harhaan Jeesuksen tahdosta. Meidän tulisi käytännössä osoittaa sanamme todeksi olkoon kyse yliluonnollisesta tai luonnollisesta! Palvelutyömme alkaa lähimmistä ihmisistämme ympärillämme. Kun olemme itse saaneet kokea Jumalan palvelevan ja siunaavan meitä, voimme palvella ja siunata muita.

“joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.” – 2. Kor. 1:4

Käytännössähän tämä on toisten tarpeista huolehtimista, sairaiden puolesta rukoilemista, toisen kuuntelemista ja huomioimista, jne. Kuitenkin meidän on muistettava tässäkin, että emme voi antaa jotain mitä meillä ei ole! Eli ensin meidän tulee itse kohdata Jumalaa, niin että voimme palvella muita. Näin emme pala loppuun ja vältämme myös hyväksikäytetyksi tulemisen. Mehän emme ole suinkaan tarpeen motivoimia, vaan Jeesuksen motivoimia palveluksessamme.

Kaikki yhdessä

Kun siis kokoonnumme yhteen, Jumala haluaa kaiken yhdessä kirkastavan Hänen Poikansa ristintyötä! Koko luomakunta huokaa ja kaipaa, että Jumalan lapset ilmestyisivät. Tähän ei tarvita muuta kuin, että me todella uskoisimme Golgatalla saadun voiton täydellisyyden! Sitä auttamaan on meille annettu yhteinen Jumalan palveluksemme. Olkaamme siitä osalliset ja etsikäämme Herraa silloin kun Hänet voidaan löytää!

back

07.07.2010
22:41

Uskonnollisuus, kontrolli ja noituus

Uskonnollisuus, kontrolli ja noituus

Jeesuksessa näemme yhden todella tärkeän Jumalan tahdon osan, joka on aivan yhtä totta tänäkin päivänä. Jeesusta kutsutaan Vanhassa Testamentissa Immanueliksi. Yksinkertaisuudessa tämä hepreankielinen sana tarkoittaa 'Jumala kanssamme.' Jeesus oli konkreettisesti Jumala meidän kanssamme tuoden esiin Jumalan kirkkauden ja valtakunnan todellisuuden voimatekoina, ihmeinä ja merkkeinä. Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan näkyi ja oli koettavissa sekä kuultavissa Hänen kauttaan. Ihmiset kokivat Jumalan läsnäolon niin mukaansa tempaavana, että he jonkun kerran unohtivat jopa syödä muutamaan päivään ollessaan Jeesusta lähellä.

Jumalan tahto on edelleen samanlainen. Hän haluaa olla ‘Jumala kanssamme.' Tänä päivänä se tapahtuu Pyhän Hengen toimiessa vapaasti keskellämme tuoden samanlaisen ilmapiirin ja voiman todellisuuden keskellemme kuin Jeesuksen eläessä keskellämme. Tämä Jumalan läsnäolo on herätyksen ydin.

Koska kun Jumalan tahdon toteutuessa Jumalan Valtakunnan edetessä maan päällä ihmiset vapautuvat, parantuvat ja pelastuvat täydellisesti, niin saatana haluaa estää sitä tapahtumasta. Sen valtakuntahan pienenee samalla kun Jumalan Valtakunta suurenee, ja vaikka lopussa Jumalan saama voitto onkin täysin varma ja selvä, niin yrittää se pitää kiinni valheestaan viimeiseen asti taistellen kuin kiljuva leijona.

Saatanan suurimpia, ja historiallisesti toimivimpia, seurakunnan keskellä vallitsevaa Jumalan läsnäoloa vastaan käyttämiä aseita ovat uskonnollisuus, kontrolli ja noituus. Nämä henkivallat toimivat usein yhdessä ja moninaisissa muodoissa, mutta niiden pääpyrkimys on sama: varastaa todellisen Jumalan läsnäolon ja voiman paikka seurakunnassa. Meidän täytyy kertakaikkisesti kääntyä pois näistä voidaksemme elää samanlaisessa Pyhän Hengen virrassa kuin apostolit elivät alkuseurakunnan keskellä ja missä seurakunnat historian saatossa ja tänä päivänä elävät herätyksen aikoina.

Uskonnollisuus

Selvimpiä esimerkkejä Raamatussa uskonnollisuudesta ovat Jeesusta eniten vastustaneet kaksi puoluetta: fariseukset ja saddukeukset. Nämä poikkesivat toisistaan hyvinkin radikaalisti ulkoisesti, mutta sisäisesti ne toimivat samanlaisen uskonnollisuuden vallassa vastustaen kiivaasti Jeesusta.

Hyvä esimerkki molemmista vastustamassa yhdessä eri tavoilla Jeesusta löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 22. Tässä luvussa fariseukset yrittävät höynäyttää muutaman kerran Jeesusta kompakysymyksellä epäonnistuen siinä ja samoin saddukeukset yrittävät yhtä hyvin tuloksin samaa, ja lopulta Jeesus esittää heille kysymyksen, joka sulkee molempien ryhmien suut lopullisesti. Jeesus antaa erityisen hyvän kuvauksen saddukeuksista ja myös fariseuksista ja samalla koko uskonnollisuudesta tämän luvun jakeessa 29: “Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.”

Uskonnollisuus on valmis tutkimaan kirjoituksia ja rakentamaan sen pohjalta muotoja, perinteitä ja oppeja hyvinkin tarkasti Raamatun pohjalta. Se on myös valmis tunnustamaan Jumalan voiman ilmentymiset menneisyydessä esim. Raamatun tai erinäisten herätysten aikana muodostaen jopa erinäisiä oppeja niidenkin pohjalta. Kuitenkin sillä on vain muoto ilman todellista voimaa ja kaikenlisäksi se väkivaltaisesti kieltää ja taistelee Jumalan läsnäolon ja voiman esille tulemisen tänä päivänä. Tämä voi näkyä vahvana lakihenkisyytenä aivan kuten fariseuksilla, jossa pyritään täyttämään kaikenlaisia lakeja ja säädöksiä, tai se voi myös näkyä liberaalisena hengellisyytenä kuten saddukeuksilla, jossa pyritään järjellä ja omalla mukavuudella määrittelemään riittävä määrä uskonnollista toimintaa omantunnon lepyttämiseksi. Molemmissa tapauksissa oikea oppi ja opetus saavat ylisuuren roolin.

Yhtä kaikki molemmissa tapauksissa Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumin 5. luvun jakessa 39 pätevät hyvin: “Te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette niistä löytävänne ikuisen elämän -- ja nehän juuri todistavat minusta.” Kaiken Raamatun lukemisen ja tutkimisen tulisi johtaa meidät kohtaamaan Elävää Jumalaa tai siitä on vaarana tulla uskonnollisuuden kahle elämäämme. Raamattu ei ole Jumalamme! Niinkin tärkeä kuin onkaan, niin Raamattu on vain työväline, ikään kuin kartta, jonka avulla voimme kuulla Jumalan ääntä ja kohdata Hänet! Tämä kohtaaminen muutta meidät ja sen kautta Jumalan Valtakunta tulee keskellemme!

Uskonnollisuuden vallitessa ihmiset eivät yksinkertaisesti suostu hyväksymään ihmeitä, merkkejä, voimatekoja ja niihin liittyviä asioita, vaikka näkisivät niitä omin silmin. Sen sijaan heidän täytyy todella kääntyä ahtaasta Raamatun tulkinnastaan hyväksymään koko Raamattu sellaisenaan kuin se on. Näin Jeesuskin totesi Luukkaan evankeliumin luvussa 16 jakeessa 31: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'

Kontrolli

Kontrolli tulee esiin Raamatussa hyvin kuningas Herodeksen vaimon ja Johannes Kastajan tapauksessa, joka löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 14 jakeista 1-12. Herodes oli vanginnut Johannes Kastajan, koska Johannes oli pelotta julistanut hänen haureellista avioliittoaan vastaan. Herodes ei kuitenkaan uskaltanut tappaa Johannesta, koska pelkäsi  kansaa ja oikeastaan hän mielellään kuuntelikin Johannesta aika ajoin. Herodeksen vaimo ei suinkaan tyytynyt tähän, vaan tilaisuuden tullen hän sai Herodeksen mestauttamaan Johanneksen varomattoman lupauksen sitomana. Tämä nainen tahtoi hallita ympäristöään ilman mitään vaikeuksia tai epäkohtia.

Tässä onkin kontrollin ydin: kontrollin vallassa oleva ihminen ei suostu epävarmuuteen ja poistaa kaikki epävarmuustekijät vaikka väkisin ympäristöstään. Keinoja kaihtamatta luodaan ilmapiiri, jossa voidaan olla varmoja, että kaikki menee juuri niin kuin on suunniteltu ja haluttu. Useinkaan tällaiset ihmiset kuluttavat järjettömiä määriä voimavarojaan järjestellessään kaiken oman mielensä mukaisesti. Seurakunnan keskelle suuri määrä kontrollia luo pelon ilmapiirin, jossa ei uskalleta astua uskon alueelle peläten epäonnistumista tai virheitä, tai oikeastaan niiden seuraamuksia. Ihmiset keskittyvät kurin ylläpitämiseen ja todellinen hengellinen erottelu korvataan arvostelulla.

Tässä on suuri ongelma Pyhän Hengen toiminnan kanssa, koska Pyhä Henki ei suinkaan aio toimia meidän mielemme mukaan tai edes meidän aikataulumme mukaan. Ennen Helluntaita opetuslapsetkaan odottaessaan eivät tienneet ollenkaan, milloin Isän lupaama voima korkeudesta on tuleva tai edes mitä se tarkalleen tarkoittaakaan. Jos he eivät olisi suostuneet epävarmuuteen ja epäselvyyteen luottaen uskossa Jumalaan, eivät he olisi saaneet kokea tätä siunausta!

Pohjimmiltaan ihmisen ajaa kontrolliin luottamuksen ja uskon puute, eikä hän pääse siitä eroon ennen kuin on valmis ottamaan uskon askelia. Muutenkaan meidän on turha odottaa uskon kasvavan meissä ilman koettelemuksia! Jeesuskin lupasi, että ne kuuluvat pakettiin. Todellinen usko ja luottamus ovatkin myrkkyä kontrollille, koska joudumme toteamaan, että on vain pakko suostua päästämään Jumala olemaan Jumala suvereenisti.

Noituus

Suoranaisen demonien palvonnan ja saatanallisten voimien ilmenemisen lisäksi noituus voi pukeutua paljon kauniimpiin vaatteisiin ja vaikuttaa seurakunnassakin. Raamattu kertoo, että tottelemattomuus on noituuden syntiä (1. Sam. 15:23), eli pohjimmaisena noituudessakin on tottelemattomuus tai kapina. Oikeastaan noituudessa halutaan koskettaa yliluonnollista ilman Jumalan asettamia rajoja ollen näin tottelemattomia Jumalalle. Tämä näkyy hyvin samarialaisessa Simonissa, jonka löydämme Apostolien tekojen luvusta 8.

Simon oli jo aikaisemmin harjoittanut noituutta ja näillä tempuilla sai ihmiset pitämään häntä Jumalan Voiman välittäjänä. Kuitenkin hän kohtasi todellisen Jumalan voiman Filippoksen saarnatessa evankeliumia Samariassa ihmeiden ja merkkien seuratessa. Tämä ilmeisesti ravisutti Simonin perustuksia, niin että hän uskoi ja otti kasteen. Ilmeisesti nämä vanhat mallit pyörivät Simonin päässä vielä vahvasti, koska kun hän näki Pyhän Hengen koskettavan ihmisiä Pietarin ja Johanneksen käsien kautta, koitti hän ostaa samaa voimaa rahalla eikä nöyrtyä Jumalan järjestykseen.

Noituuden vaikuttaessa ollaan valmiita täyttymään hengellä, kokemaan hengessä asioita, käymään kasteella ja jopa uskomaan Herraan, mutta hän ei kuitenkaan valmiita tekemään parannusta ja ojentautumaan Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Todellinen usko ja Jumalan voima Jumalaan korvataan taikauskolla ja mystisillä kokemuksilla ilman hedelmää. Yleensä vielä väheksytään opetusta ja oppia ja korotetaan henkilökohtainen kokemus tai ymmärrys yli kaiken.

Meidän täytyy ojentautua Jumalan Sanan mukaisesti välttääksemme noituuden etsiessämme Jumalan voimaa. Ennen kaikkea meidän tulee pitää järjestyksemme oikeana: etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Eli etsikäämme ja odottakaamme Häntä henkilökohtaisesti, niin saamme uuden voiman!

Vapautus

Jeesus on tullut vapauttamaan näistä valheellisista tiloista todelliseen Jumalan lasten vapauteen, jossa saamme nähdä ja kokea Hänen ihmeellistä läsnäoloaan kaikkien ihmeiden ja merkkien seuratessa saarnattua Sanaa. Riittää kun käännymme Hänen puoleensa ja tunnustamme pahat tekomme näilläkin osa-alueilla hyljäten samalla kaiken sen. Sitten vain otamme vastaan anteeksiantamuksen ja todellisen Jumalan Valtakunnan.

back

23.05.2009
15:47

Jumala on hyvä!

Jumala on hyvä ja Hän rakastaa sinua!

"…Sillä minä tiesin, että sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala, pitkämielinen ja armosta rikas, ja että sinä kadut pahaa." – Joona 4:2

Jumala on täydellisen hyvä! Raamattu todistaa läpeensä siitä. Jopa Vanhan Testamentin profeetta Joona oikeastaan valittaa Jumalalle siitä, että Jumala on niin hyvä, että armahtaa jopa kansaa joka oli todella paha. Uudessa Testamentissa tämä totuus tuodaan vielä kirkkaammin esille Jeesuksen kautta. Hän on näkymättömän Jumalan kuva (Kol. 1:15) ja Hänessä on tullut esiin armo sekä totuus (Joh. 1:17). On kiistatonta jopa kristinuskon kriitikkojenkin puolelta, että Jeesus oli hyvä ihminen ja teki todella paljon hyviä tekoja. Kun siis muistamme Jeesuksen tuovan esiin sen millainen todella Jumala on, emme voi kuin todeta psalmin kirjoittajan tavoin: "Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen."

Miksi sitten tapahtuu kaikkea pahaa?

Tällaisen ylenpalttisen hyvyyden esille tuomisen keskellä toistuvasti ihmiset ovat nostaneet esille kysymyksen pahuuden olemassaolosta. Jos Jumala on hyvä, niin miksi pahaa tapahtuu? Tai jos Jumala kerta hallitsee, niin miksi Hän antaa näin tapahtua? Pohjimmiltaan Raamatun pohjalta tämän kysymyksen vastaus on loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertainen: Koska ihminen valitsi toimia vastoin Jumalan tahtoa!

Tämä tarina alkaa jo aivan Raamatun alkulehdiltä, jossa löydämme kertomuksen ihmisen luomisesta. Ymmärtääksemme ihmisen erityistä olemusta on aivan sama uskommeko tämän kertomuksen kuvaavan luomista kirjaimellisesti vai kuvainnollisesti. 1. Mooseksen kirjan luvuissa 1 ja 2 kerrotaan, kuinka Jumala asetti ihmisen maan päälle hallitsemaan maata Hänen yhteydessään. Eli Jumala osittain delegoi Kaikkivaltiuttaan ihmiselle maapallon osalta. Tämä yhteishallinto oli ilmeisen autonominen ja harmoninen, jossa ihminen oli Jumalan läheinen ystävä ja kunnioitti ja seurasi Jumalan tahtoa.

Sitten 3. luvussa alkavatkin ongelmat. Tapahtuu pieni, mutta selvä, poikkeaminen Jumalan tahdon seuraamisesta. Jumala kielsi ihmisiltä ainoastaan yhden asian alkujaan, ja tämä yksi asia tulikin ihmisen kompastukseksi. saatanan houkutuksesta ihminen päätti rikkoa Jumalan tahtoa vastaan, joka aloittikin ketjureaktion, jonka tulokset näemme tässä maailmassa tälläkin hetkellä. Tälle toiminnalle Raamattu antaa nimen synti.

Siitä eteenpäin ihminen onkin kamppaillut tehdä hyvää, ja lähinnä onnistunut tekemään yhä enenevissä määrin vain pahaa. Raamatussakin veljessurmat, viha, tuho, sodat ja kaikki pahuus alkoi vaikuttaa maan päällä hyvin vahvasti. Oliko tämä Jumalan tahto? Aivan takuuvarmasti ei! Ihminen oli valinnut toisen tien kuin Jumalan hyvän tahdon tie! Onko kaikki pahuus sitten vain saatanan syytä, koska sehän houkuttelee ihmisiä pahuuteen? Ei näinkään.

Jumala ei luonut ihmistä tahdottomaksi robotiksi, joka seuraa vain ulkoisia komentoja. Selkeästi jo ensimmäisillä ihmisillä oli oma tahto ja oma päätösvalta, ja näin on selvästi edelleen. Ihminen itse päättää, miten hän toimii. Eli ei saatanakaan ole kokonaan syypää, koska ihminen itse valitsee toimia niin kuin toimii. Jokaisessa ihmisessä on potentiaali hyvään ja pahaan, ja hän itse päättää, mitä toteuttaa.

Syyllisyyspakoa?

Pohjimmiltaan ihmiset usein esittäessään kysymyksiä pahan olemassaolon syystä haluavat oikeastaan syyttää Jumalaa kaikesta, mitä tapahtuu. Oikeastaan kun sitä Raamatun valossa katsellaan, on se vain todellisuuspakoa ja syyllisyyden siirtämistä. Jumala ei missään tapauksessa ole syypää siihen mitä tapahtui Kuopion torilla 22. päivä toukokuuta klo 18 tietämillä, eikä Hänen vikansa ole mitä tapahtui Kauhajoella, tai mitä muuta kauheuksia onkaan tapahtunut lähihistoriassa kauniissa maassamme. Kyllä ihmisten on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja katsoa peiliin.

Voimme selvästi sanoa, että näiden tekojen tekijät ovat syyllisiä tapahtumiin, mutta meidän tulisi myös ymmärtää, että kysymyksessä ovat paljon isommat ongelmat. Me suomalaiset yhteisönä voimme hyvin pahoin ja erityisesti viime vuosina olemme luotsanneet yhteiskuntaamme suuntiin, jotka mahdollistavat kaiken tällaisen tapahtumien paljouden. Olemme leikanneet kuluja väärästä päästä! Onko järjettömämpää tekoa kuin pudottaa alkoholiverotusta, ja samalla sitten miettiä, että kai sitä pitää vähentää sosiaalipalveluita, kun ei noita rahoja nyt olekaan riittävästi? Tämä on tietysti hiukan karrikoitua, mutta samantyylisiä päätöksiä olemme tehneet jatkuvasti lähivuosina. Onko ihmisestä tullut vain pelinappula, josta halutaan vain irti hyöty ja takaisin ei anneta mitään? Ei ihme, jos ihmiset sekoavat tuhoisin seurauksin!

Voimme tietysti yrittää vierittää syytä näihin asioihin myös päättäjien niskoille, johon se kylläkin jossain määrin myös kuuluu. Eivät hekään voi paeta Jumalan kasvojen edestä tekojensa seurauksia. Mutta ollaksemme rehellisiä, täytyy meidän todeta kuka todella on syypää kansamme tähän tilaan. Se syypää olemme me. Toistaiseksi olemme sentään itse päässeet valitsemaan päättäjämme! Toistaiseksi olemme itse ottaneet vaikutteita toimintaamme ties mistä! Jos haluamme todella etsiä syyllistä, voimme suoraan katsoa peiliin ja todeta, että kukaan ei ole niin hyvä, että pääsisi kuin koira veräjästä pahuuden ongelman edessä. Raamattu sanookin tästä osuvasti: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla." Emme tietenkään kaikki ole painamassa liipaisinta lähimmäisemme kohtaloksi, mutta vähemmässä määrin olemme varmasti laiminlyöneet lähimmäisemme ja itsemme!

Mikä sitten avuksi?

"Jumala Suomea suojelkoon!" totesi marsalkka Mannerheim päiväkäskyssään N:o 132. Siihen aikaan ihmiset rukoilivat Jumalalta apua ja ihmeellisellä tavalla näyttäisi historiaa tutkiessa, että todella Jumala auttoi Suomea! Marsalkka oli viisas mies ja hän tiesi mistä todella apu tulee. Nykypäivänä me olemme tulleet niin tietäviksi ja viisaiksi, että emme tarvitsekaan Jumalan apua. Sen tuloksen olemmekin jo käsitelleet.

Jos todella haluamme asioiden suuremmassa mittakaavassa muuttuvan, täytyy meidän Suomen kansana palata Herramme luokse! Hänellä on armoa jokaiselle, joka Häntä lähestyy nöyrin sydämin Jeesuksen Kristuksen ristin työn tähden. Jeesus kantoi meidän syyllisyytemme ristillä, jotta me voisimme tulla takaisin Jumalan luokse anteeksipyynnön ja anteeksiantamuksen kautta. Meidän on aika Suomen kansana ja yksilöihmisinä todeta, että oma apumme ei ole meitä pitkälle vienyt, ja nöyränä palata Raamatun Jumalan luokse rukouksessa! Edelleen Hän on Hyvä Jumala ja Hänen tahtonsa on täydellisen hyvä!

back

 

 

Archive