Metro-seurakunnan Blogi

Currently the posts are filtered by: voitto
Reset this filter to see all posts.

13.01.2011
09:42

Sankarit

Sankarit

“Nämä ovat Daavidin sankarien nimet: Jooseb-Bassebet, tahkemonilainen, vaunusoturien päällikkö, hän, joka heilutti keihästään kahdeksansadan kaatuneen yli yhdellä kertaa.

Hänen jälkeensä Eleasar, Doodin poika, joka oli erään ahohilaisen poika. Hän oli yksi niistä kolmesta urhosta, jotka olivat Daavidin kanssa silloin, kun he häpäisivät filistealaisia, jotka olivat kokoontuneet sinne sotimaan. Israelin miehet vetäytyivät silloin takaisin, mutta hän jäi paikalleen ja surmasi filistealaisia, kunnes hänen kätensä uupui niin, että se kouristui kiinni miekkaan. Ja Herra antoi suuren voiton sinä päivänä; väki kääntyi vain hänen jälkeensä ryöstämään.

Hänen jälkeensä Samma, Aagen poika, hararilainen. Kerran olivat filistealaiset kokoontuneet yhteen joukkoon, ja siellä oli peltopalsta, kokonaan hernettä kasvamassa. Ja väki pakeni filistealaisia, mutta hän asettui keskelle palstaa, sai sen pelastetuksi ja voitti filistealaiset; ja niin Herra antoi suuren voiton.”
– 2. Sam. 23:8-12

Pidän sankaritarinoista. Jo nuorena olin haltioissani lukiessani erilaisten supersankareiden täyttämiä sarjakuvia koittaen samalla samaistua noihin urhokkaisiin miehiin ja naisiin. Tämä samaistuminen tuli esiin myös leikeissä, jossa leikkijöiden kesken vaihtelimme sankarirooleja rymisevissä taisteluissa. Myöhemmin sankarini inhimillistyivät. Aloin kunnioittamaan hyvin menestyneitä ja taitavia jääkiekkoilijoita, koska harrastin itsekin sitä. Kukaan ei opettanut minua etsimään itselleni kunnioitettavia sankareita, vaan se kumpusi luonnostaan itsestäni. Samalla jossain sisimmässäni kaipasin syvästi olla itse samanlainen urhoollinen, peloton ja voitokas sankari.

Uskon tämän olevan yleinen ihmisten tarve ja samalla yleismaailmallinen arvo. Urhoollisuus ja sankarillisuus täyttävät niin vanhat kansantarinat kuin uusimmat kolmiulotteiset elokuvatkin. Vieläkin lapset leikkivät sankareita, nuorten seinät ovat pullollaan kuvia heidän sankareistaan ja aikuiset lukevat lehdistä menestystarinoita yhtiöpomoista. Jokainen ihminen kunnioittaa luonnostaan urhollisuutta ja samalla sydämessään kaipaa olla itsekin oman elämänsä taistelukenttien sankari.

Ikävä kyllä tämän maailman pahuus iskee usein kuolettavan haavan unelmiemme herkkään nahkaan ja monet ovatkin joutuneet hautaamaan omat sankaritarinansa jokapäiväisen arjen kylmään hautaan. Elämän huolet ja yksinkertainen selviäminen ovat täyttäneet mielemme emmekä enää jaksa olla toiveikkaita. Saatamme vielä katsoa lukea tarinoita suurista sankareista, mutta sydämemme ei enää uskalla unelmoida suuria.

Jumala on suuri ja Hänellä on suuret unelmat

“Ja kun israelilaiset huusivat Herraa Midianin tähden, lähetti Herra israelilaisten luo profeetan, joka sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin teidät Egyptistä ja vein teidät pois orjuuden pesästä; minä pelastin teidät egyptiläisten käsistä ja kaikkien teidän sortajainne käsistä; minä karkoitin heidät teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa. Ja minä sanoin teille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne, älkää peljätkö amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta te ette kuulleet minun ääntäni."

Ja Herran enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka oli abieserilaisen Jooaan oma, juuri kun tämän poika Gideon oli puimassa nisuja viinikuurnassa, korjatakseen ne talteen midianilaisilta. Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!" Niin Gideon vastasi hänelle: "Oi, Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: 'Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä'? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin." Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut.”
– Tuom. 6:7-14

Israelin kansa kaipasi kipeästi sankaria. Oi, jos nousisi urho, joka vapauttaisi kansansa! Jumala kuuli heidän huutonsa ja lähetti enkelinsä nostamaan heille kaipaamansa sankarin. Ongelmana tässä oli vain, että tämä sankari ei oikein pitänyt itseään sankarina. Hän oli kenties pettynyt tai jopa katkeroitunut elämän vaikeuksien keskellä ja yritti vain pysytellä itse elossa. Jumala oli kuitenkin luonut hänet sankariksi ja vihollisten kaatajaksi, kuten jo hänen nimensäkin meille kertoo. Jumala on niin suuri, että kykeni ottamaan tämän vastentahtoisen miehen ja tehdä hänestä sankarin kansansa vapauttamiseksi.

Gideonin sydämen täytyi vaan päästä käsiksi Jumalan unelmiin ja todelliseen identiteettinsä Jumalan tarkoituksessa syttyäkseen taas elämään ja toteuttaa Jumalan tahdon maan päällä. Tämä ilmestys hänestä itsestään sotaurhona yllätti hänet aluksi niin paljon, ettei hän osannut kuin valittaa surkeuttaan. Jumala oli kuitenkin pitkämielinen ja kesti Gideonin purkaukset sekä soi hänen saada tarvittaessa rohkaisuja matkansa varrella. Lopulta Gideon todella löi vihollisen ja Jumala sai kunnian tästä suuresta sankarista, jonka oli nostanut tahtonsa toteuttajaksi.

Voitonsankari

Jumalalla ei tänä päivänä ole tärkeämpää suunnitelmaa, kuin sielujen pelastuminen kaikissa kansakunnissa! Ei kulta eikä öljy ole tämän maailman halutuinta tavaraa, vaan nimenomaan ihmiset. Tämä selviää meille kun tarkastelemme tavaroiden hintoja. Mistään muusta ei ole maksettu Elävän Jumalan Pojan virheettömällä elämällä ja kuolemalla, kuin ihmisistä. Tämä hinta on niin suuri, että öljyn ja kullan kurssit jäävät siitä niin kauas kuin itä on lännestä. Ihmisten kalliista sieluista käydään tämän vuoksi tänäkin päivänä totista hengellistä sotaa.

Tämä sota alkoi jo kauan sitten ihmisten lähtiessä mukaan saatanan vehkeilyyn syntiin lankeemuksessa, mutta todellinen ratkaiseva taistelu käytiin noin 2000 vuotta sitten Golgatan keskimmäisellä ristillä. Siellä Jumala sai ylenpalttisen ja täydellisen voiton Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä voitto ratkaisi sodan päätöksen, mutta nyt saatana pyrkii vähentämään tuon voiton suuruutta eksyttämällä ihmisiä pois Jumalan lunastuksen luota. Monet ihmiset huutavatkin sisimmässään apua heille vielä tuntemattomalta Jumalalta kaivaten vapautta ja todellista elämää maailman pahuuden edessä. Jumala kuulee nämä huokaukset, mutta kenet Hän lähettäisi.

Jeesuksen? Ei ennen kuin on Viimeisen Tuomion aika. Jeesus tuli jo kerran ja Hän teki täydellisesti sen, mitä kukaan toinen ei koskaan olisi pystynyt tekemään. Hän on todellakin vertaansa vailla oleva sotasankari, mutta nyt Hän istuu Isän, Jumalan oikealla puolella eikä siltä paikaltaan fyysisesti poistu ennen Lopun Aikojen loppuvaiheita. Hän saattaa kyllä vierailla Hengen kautta tänäkin päivänä täällä, mutta ei Jumala ole Häntä tänne lähettämässä ennen aikojaan.

Entäs Pyhä Henki? Isä lähetti Hänet maan päälle jo kaksi tuhatta vuotta varten Puolustajaksi ja Auttajaksi. Ei Pyhä Henki ole palannut Taivaaseen, vaan Hän edelleen toimii ja vaikuttaa maan päällä, mutta ei Hänkään suostu tekemään toisten töitä. Enkelit? Nämä palvelevat henget suorittavat monia Jumalan antamia tehtäviä ja ovat mukana sielujen pelastamisessa, mutta hekään eivät ole saaneet kunniaa lähteä edustamaan Jumalaa ihmisille pelastuksen ilosanoman julistajina itsekseen. Kenet siis Jumala lähettäisi? Kuka olisi Hänen urhonsa tänä päivänä?

Ihminen, Jumalan kuva

Kuka sopisikaan paremmin Hänen edustajakseen kuin ihminen, luotu Hänen kuvakseen ja ennalleen asetettu Kristuksen lunastustyön kautta uudestisyntymisessä! Jumala haluaa tänäkin päivänä lähettää ihmisen ihmisten luokse tuomaan toteen Hänen tahtonsa. Hän edelleen etsii ympäri maanpiiriä ihmistä, joka olisi ehyellä sydämellä antautunut Hänelle, jotta Hän voisi voimallisesti auttaa tätä ihmistä ja tuoda tahtonsa todeksi maan päälle. Hänellä on suuret unelmat sinusta, vaikka et itse ehkä sitä uskokaan.

“Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.”
– Room. 8:37

Jokainen uskova on voitonsankari. Alkukielellä tässä jakeessa sanotaan, että me olemme enemmänkin kuin voittajia tai valloittajia Hänessä eli Jeesuksessa. Jumalan totuus sinusta voi tuntua järjettömältä elämäsi vaikeuksien ja epäonnistumisien keskellä, mutta se ei poista totuutta. Sinun sydämesi tarvitsee vain kuulla ja uskoa Jumalan sana sinusta ja Hän tekee kaiken lopun.

Jumala haluaa käyttää sinua tässä sodassa sieluista. Hän haluaa tehdä sinusta oikean sotaurhon sielujenvoittamisessa. Jokainen Jeesuksen Kristuksen oma on äärimmäisen vaarallinen viholliselle. Meidän tarvitsee vain ottaa vastaan Jumalan unelma meistä, syttyä siitä ja alkaa toimimaan, vaikka se aluksi olisikin pientä ja vajavaista. Voitto tulee kuitenkin Hänen kauttaan!

Voimme olla kuin ne Daavidin sotaurhot ja todeta, että tämä piskuinen herneitä kasvava pelto on minun kansani peltoni. Olkoon se ulkoiselta olemukseltaan vähäinen, niin kuitenkin se on arvokas, koska Jumala on minut sille asettanut, eikä vihollinen olkoon kuinka suuri vain tule saamaan sitä itselleen. Tehdessämme vain sen mitä voimme tehdä sortumatta pelon ja epäuskon ansaan saammekin nähdä, kuinka Jumala antaakin voiton kaiken keskellä.

Kotona juhlitaan sotasankareita

“Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle”
– Hebr. 12:1-2

Tähän ihmeelliseen taisteluun sieluista haluavat enkelitkin päästä edes vilkaisemaan ja lisäksi seisovat menneiden vuosisatojen pyhät seuraamassa tilannetta jo voittonsa saaneina. Meidän täytyy muistaa, että ollessamme uskossa Taivaasta meitä katsotaan Jeesuksen Kristuksen sovintoveren läpi. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän heikkoutemme, epäonnistumisemme ja syntimme verhotaan Kristuksen täydellisyydellä. He näkevät todellisen minämme ja Jumalan tahdon meissä sekä riemuitsevat voitoistamme.

Kaikista voitoista eniten riemua taivaassa tuottaa kun ihminen tekee parannuksen ja kääntyy seuraamaan Jeesusta. Tästä riemuitsee koko Taivas. Silloin Jumala saa kiitoksen ja kunnian tämänkin ihmisen kautta voitostaan ja voimastaan. Silloin Jumalan Valtakunta menee eteenpäin ja Hänen tahtonsa pääsee tapahtumaan. Me voimme olla tuottamassa riemua Taivaaseen antautuessamme voittamaan sieluja Jeesuksen kunniaksi.

Tällaisessa taistelussa me saamme olla mukana ja tehdä osamme olkoon se mielestämme kuinka pieni tahansa. Kun saavumme kerran kotiimme, Taivaaseen, tullaan meitä kaikkia juhlimaan sankareina, jotka olivat mukana Jumalan tahdossa maan päällä. Jotkut siellä saavat taivaallisia mitaleita, ansiomerkkejä ja suosiota suorituksistaan, mutta kaikki saavat pelastuksen seppeleen tarkoittaen, että kaikkia meitä kunnioitetaan voittajina.

back

01.02.2009
19:38

Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa - osa 4 - Tyatira

Kristityn kirkastuva vaellus

 "Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka." – Snl. 4:18

Jumalan suunnitelma on jokaisen Hänen omansa kohdalle elämä, joka kohti loppuaan vain kokee yhä suurempaa Jumalan kirkkautta, armoa, läsnäoloa, jne. Missään tapauksessa Jumala ei halua yhdenkään kristityn, eli Kristuksen vanhurskauttaman, kokevan uskonelämänsä tai yleensäkään oman elämänsä hiipuvan hiljakseen kohti loppua! Tämä Sananlaskujen kohta ei tarkoita, että tulisi jotain lisätietoa, jota ei jo Jumalan Sanassa ole, vaan että vanhurskaan elämään alkaa tulla näkyväksi Jumalan lupauksia, jotka ovat jo olleet siellä Kristuksen tähden koko ajan! 

Hän on täysin kykenevä kaikkivoipaisuudessaan tekemään tämän mahdolliseksi jokaisen kohdalla, mutta elämäämme todellisuuteen vaikuttaa hyvin paljon, mihin todella uskomme. Jumala toimii kanssamme uskomme kautta, joka on myös Hänen työtään meissä kun annamme Hänelle luvan ja aikaa tehdä työtä!

Uskon tärkeys

"Sentähden minä sanon teille: kaikki, mitä te rukoilette ja anotte, uskokaa saaneenne, niin se on teille tuleva." – Mark. 11:24

Jeesus opettaa tässä siitä, kuinka voimme ottaa vastaan Jumalan lupauksia! Monet meistä rukoilevat ja anovat Hänen tahtonsa mukaan jo paljon, mutta meiltä puuttuu hyvin tärkeä elementti - nimittäin usko! Kaiken lisäksi tässä kohdassa kuvataan hyvinkin hyökkäävää uskoa, joka uskoo saaneensa jo ennen kuin on saanut yhtään mitään konkreettisesti. Kun nämä elementit ovat kohdallaan, Jumalan Sana lupaa, että anomamme asiat tulevat meille!

Usein meillä on myös ongelma jota voitaisiin kutsua "vääräksi uskoksi." Tämä tarkoittaa, että me uskomme kyllä johonkin asioihin hyvinkin vahvasti, mutta nämä asiat eivät olekaan Jumalan Sanan mukaisia, vaan jostain muualta temmattuja. Esimerkiksi monet uskovat Jumalan olevan vihainen ja äkkipikainen, joka tahtoo kostaa välittömästi ja väkivaltaisesti pienetkin pahat teot. Tällaiselta jumalalta ei oikein voi odottaa saavansa mitään hyvää! Samoin ei voisi odottaa, että elämämme tulisi olemaan vaan parempaa kohti elämämme loppua. Tällainen kuva Jumalasta ei kuitenkaan ole ollenkaan Jumalan Sanan mukainen! Raamattu opettaa Jumalan olevan iloinen ja läpikotaisin hyvä Jumala, joka on "armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas." Tältä Jumalalta voisi jo odottaa hyviäkin asioita ja uskoa niitä saavansa!

Eli meidän täytyy uudistaa mielemme Jumalan Sanalla, jotta meillä voisimme todella uskoa oikeita asioita! Kun uskomme Sanan mukaisesti ja anomme Sen pohjalta, näemme näiden asioiden varmasti tapahtuvan elämissämme.

Sana on sinua lähellä

Meidän ei tarvitse lähteä hakemaan Kristusta alas taivaasta tai ylös tuonelasta, tai mistään muualtakaan, vaan Raamatun mukaan Sana on meitä lähellä suussamme ja sydämessämme! Eli meidän täytyy sydämessämme uskoa ja tunnustaa se suullamme, jotta jotain todella tapahtuu. Ymmärrämme tämän jossain määrin liittyneenä pelastukseen, mutta emme useinkaan tajua, että sama uskon periaate toimii meidän elämissämme muussakin tapauksissa.

Jumala herättää sydämissämme uskon Sanansa kautta ja meidän täytyy tunnustaa se suullamme, jotta se tulisi todeksi, olkoon missä tapauksessa vain. Eli emme voi vain passiivisesti ajatella, että usko jotenkin oudolla tavalla vaan sisällämme jyllää ja muuttaa elämämme. Ei, vaan meidän täytyy uskoa, että usko sisällämme jyllää ja meidän täytyy toimia sen mukaisesti, tunnustaa Jumalan mielen mukaisia tunnustuksia tulevaisuudestamme ja elämistämme, ja silloin elämämme alkaa muuttua.

Sinunkin polkusi on tarkoitettu vain kirkastumaan kirkastumisestaan, jos olet uskossa tänään! Ala uskoa siihen ja tunnustaa sitä ja toimimaan sen mukaisesti, että kaikki tämä olisi mahdollista!

back

23.01.2009
11:30

Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa - osa 3 - Pergamon

Sielujemme vihollisesta

Taiteilijan näkemys langenneesta saatanasta.

Pergamon seurakunta oli siellä, missä saatana asui. Tätä ei ole myöskään mitään syytä pitää jotenkin vain kielikuvallisena ilmaisuna vaikeuksista, joita seurakunta joutui kohtaamaan pakanallisen kulttuurin keskellä. Miksi ihmeessä Jeesus sanoisi näin, jos Hän ei tarkoittaisi sitä? Eli ymmärtääksemme tätä käydään pikkuisen läpi sielujemme vihollista.

Langennut enkeli

Raamatun todistus saatanasta on jo Vanhan Testamentin puolella, että se on ollut enkeli ja todennäköisesti hyvinkin korkea arvoinen Taivaassa. Viittauksia tähän löytyy mm. Jobin kirjasta, jossa saatanaa on Jumalan poikien joukossa, jotka tässä tapauksessa ovat ilmeisesti enkeleitä. Jesaja 14:sta kuvaus Baabelin kuninkaasta ja Hesekiel 28:n kuvaus Tyyron kuninkaasta on katsottu myös viittaavan saatanaan.

Eli se nousi kapinaan Jumalaa vastaan haluten olla itse Jumalan paikalla saaden kaiken palvonnan ja ylistyksen itselleen. Tähän kapinaan lähti mukaan pienempi osa enkeleistä, mutta sen lopputulos oli jo ennalta arvatenkin täydellinen tappio. Nämä pimeyden joukot lyötiin ja heitettiin maan päälle, jossain hyvin varhaisessa alkuhistorian vaiheissa. Ajankohta tälle kapinalle on täysin arvailujen varassa, mutta sen on jo täytynyt tapahtua ennen ihmisen lankeemusta, koska Paratiisissa oleva käärme on selvä viittaus jo saatanaan Raamatun oman todistuksen nojallakin. Eli tappionsa jälkeen saatanasta on tullut Jumalan vastustaja, ihmiskunnan viekoittelija sekä syyttäjä ja kaiken hyvän ja jumalallisen vihollinen.

Enkelinä saatanalla ei ole mitään Jumalan ominaisuuksia, kuten kaikkivoipaisuutta, kaikkitietävyyttä, kaikkialla läsnäolevuutta, jne., vaan se on rajoittunut luotu henkiolento. Eli se on hyvinkin voimakas (esim. kaksi enkeliä riitti tuhoamaan Sodoman ja Gomorran), mutta Jumala on täysin suvereenisti voimakkaampi, se on hyvinkin nopeasti eri paikoissa, mutta yhdessä paikassa kuitenkin kerrallaan, se tietää paljon asioita, mutta ei missään tapauksessa kaikkea, jne.

Tämä rajoitteisuus tulee selvästikin esille saatanan ja Jeesuksen kohtaamisissa erityisesti Ilmestyskirjassa, jossa Jeesus vie täydellisen voiton ilman mainittavaa tarvetta edes taistella (Hän saa voiton suunsa henkäyksellä). Samoin tämän Jeesuksen jo ristillä saaman täydellisen voiton saavat kristitytkin jakaa jo tänä päivänä uskon kautta.

demonien joukko

Osittain tämä rajoitteisuus on myös syynä demonienarmeijan olemassaoloon. saatana ei yksinkertaisesti pysty tekemään kaikkea itse, joten sillä on kätyreitä, ainakin muita sen kanssa langenneita enkeleitä, tai muita luotuja, jotka toimivat sen vallassa omasta suostumuksestaan. demonit eli pahat / saastaiset henget ovat järjestäytyneet jonkinlaiseen hierarkiseen järjestelmään, joka on levittäytynyt koko maan ympäri vastustamaan kaikkea Jumalan toimintaa ja sitomaan ihmisiä syntiin ja epäjumalan palvelukseen. Tästä hierarkiasta löydämme vihjeitä esimerkiksi Efesolaiskirjeen 6:sta luvusta. Paavali myös sanoo 1. Korinttolaiskirjeessa luvussa 10, että pakanat uhraavat riivaajille eli pahoille hengille eli demoneille, eli suuri osa epäjumalanpalveluksesta on demonien inspiroimaa.

Kuitenkin myös demonit ovat täysin alisteisia Jumalan voimalle ja ne tulevat kokemaan saman tuomion tulisessa järvessä kuin saatanakin. Myös kristityt saavat jakaa Kristuksen voiton tälläkin osa-alueella! Jeesushan itsekin lupasi, että Hän antaa voiman yli kaiken vihollisen vallan!

saatanan valtaistuin

Koska siis saatana ei voi olla kuin yhdessä paikassa kerrallaan, täytyy sen olla strateginen toimissaan. Ilmeisesti tämänkin Raamatunpaikan nojalla saatanalla on joko tietty tai tiettyjä paikkoja maan päällä, jossa se erityisesti itse viettää aikaansa hallinnoiden demonienarmeijaansa sieltä käsin. Pergamon oli tällainen paikka Ilmestyskirjan aikaan ja se näkyi myös kaupungin yleisessä olemuksessa ja epäjumalanpalveluksen paljoudessa.

Kristuksen täydellistä voittoa kuvastaa hyvin myös tässä tapauksessa, kuinka nimenomaan tuolle alueelle oli syntynyt seurakunta, joka piti kiinni todistuksestaan. Itse asiassa kaiken sen aikaisen epäjumalanpalveluksen keskellä ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta levisi kulovalkean tavoin ja Jumalan voiman osoitukset todistivat Jumalan Valtakunnan ylivoimaisuudesta! Paavalikin meni pelottomasti lähetysmatkoillaan kaiken epäjumalanpalveluksen keskelle ja julisti Jeesuksen Kristuksen Herrautta ja sanomaa pelastuksesta, joka vapautti ihmisiä epäjumalanpalveluksesta!

Voitto

Jeesus on siis voittanut vihollisemme aivan täydellisesti ja eläessämme Jeesuksen kanssa jaamme Hänen voittonsa. Käymämme hengellinen taistelu kristittyinä ei siis ole jotain epätoivoista kamppailua saada voittoa, vaan enemmänkin uskon täyteistä vaellusta täydellisessä voitossa. Voittajanhan ei tarvitse ruveta haastamaan häviäjää taisteluun! Vaikka vihollisemme ovat voimakkaita, on Kristus meissä voimakkaampi, ja voimme seistä julistaen evankeliumia kaikille kansoille kaiken vihollisen painostuksen keskellä. Lopussa kuitenkin täydellinen voitto tulee täysin todeksi, kuten voimme lukea Ilmestyskirjan lopusta!

back

16.01.2009
12:14

Ilmestyskirjan 7 seurakuntaa - osa 2 - Smyrna

Kristityn suhtautuminen syntiin

Läpi seurakunnan historian ollaan koitettu tasapainoilla kristityn vapauden ja Jumalan absoluuttisen armon sekä pyhittäytymisen ja syntiä kohtaavan Jumalan tuomion välillä. Eri ryhmittymillä on ollut hyvinkin erilaisia näkemyksiä liittyen tähän asiaan, ja jopa on käytetty Raamatun kohtia todistamaan heidän ajatuksiaan oikeiksi. Räikeimpiä esimerkkejä "halvan armon" ryhmittymistä ovat vaikka Ilmestyskirjassa mainitut nikolaiitat ja Bileamin opin seuraajat, jotka käänsivät armon omien syntisten tekojensa suojaksi edeten jopa haureuteen ja epäjumalanpalvelukseen. Tämän kuitenkin Jeesus tuomitsi hyvin suorasti! Toiselta "legalistiselta" puolelta taas esimerkkinä voisi olla Galatian seurakunta, jota Paavalin täytyi ojentaa kirjeessään, koska he olivat alkaneet vaatia "pyhittäytymistä" tai muita tekoja kuten ympärileikkausta kristityiltä ennen kuin he voisivat olla Kristuksen omia. Tätäkään ei siis Jeesus hyväksy! Mikä siis olisi ratkaisu?

Raamattu?

Paras mielestäni on ihan tarkastella Raamatun kantaa asiaan, ja parhaimpia sekä kattavampia kohtia mielestäni tähän liittyen löytyy 1. Johanneksen kirjeestä. Esimerkiksi kristityn vapaudesta ja Jumalan armosta:

"Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas." – 1. Joh. 2:1

Tässä kohdassa alkukielessä synnin tekemistä tarkoittava sana on kreikan kielen aoristi aikamuodossa, jota ei oikein löydy suomen kielestä. Se sisältää itsessään jo ajatuksen, että tapahtuma on hetkellinen, jolla on alku ja loppu, eikä suinkaan jatkuva. Eli tämä kohta puhuu meille tapauksesta, jossa kristitty lankeaa syntiin, jolloin hänellä on Puolustaja! Tällöin siis kristitty voi olla turvallisella mielellä kulkiessaan Jumalan kanssa, koska satunnaiset lankeamiset eivät hänen pelastustaan vie! Jos taas puhutaan sitten Jumalan vihasta syntiä kohtaan:

"Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut." – 1. Joh. 3:6

Jos tähän kohtaan vielä liitetään Jeesuksen vertauksessa esille tuoma Hänen tuntemisensa tarve pelastukseen (Matt. 7:21-23), kohtaamme nopealla katsahduksella ristiriidan äskeisen kohdan kanssa. Pääsemme kuitenkin tästä ristiriidasta tutkimalla alkukieltä tässäkin kohdin! Tässä kohdin synnin tekemistä tarkoittava sana on kreikan kielen preesens aikamuodossa, joka poikkeaa suomen kielen vastaavasta. Koinee-kreikassa, jolla Raamattu on kirjoitettu alkujaan, preesens muoto tarkoitti jatkuvaa / yhä uudestaan toistuvaa tapahtumaa. Eli tämän kohdan tarkempi käännös voisi olla jotakuinkin näin "kuka ikinä syntiä tekee ja yhä uudelleen tekee." Tässä kohdin siis puhutaan tahallisesta synnissä elämisestä, josta ei suostuta tekemään parannusta ja luopumaan siitä! Tällöin kristitty joutuu taivaan portilla kohtaamaan Jeesuksen, joka sanoo "Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät!"

Parannuksen teko ja armo

Kootaksemme tätä ajatusta voimme todeta, että parannuksen teko on välttämätön pelastukseen, mutta täydellisyys meidän puoleltamme ei, koska Jumala katsoo Jeesuksen täydellisyyteen kohdallamme! Kun teemme selkeän ratkaisun synnin suhteen päättäen luopua siitä Jumalan avulla millä keinolla tahansa, Jumala katsoo meitä Kristuksen läpi, vaikka vielä olisimme epätäydellisiä ja kamppailisimme synnin kanssa. Jos taas emme suostu tähän, olemme Jumalan tuomion alla ja menossa kohti helvettiä. Voimme myös täysin luottaa Jumalan Pyhään Henkeen, että Hän on tekevä selväksi synnin eli selvittää kyllä jokaiselle tavalla tai toisella mikä on syntiä ja mikä ei! Jumala ei myöskään odota meillä olevan voimaa luopua synnistä, vaan Hän on luvannut antaa voiman kun meillä on vain tahto, jolloin voimme Hänen voimallaan luopua synnistä!

Tässä pikaisesti selitettynä näkemykseni tähän asiaan!

back

 

 

Archive