Metro-seurakunnan Blogi

26.03.2011
15:10

Raamatun näkemys seksiin

Raamatun näkemys seksiin

Elämme maailman keskellä joka on mennyt aivan seksihulluksi. Media suoltaa kaikenlaista seksuaalisesti virittynyttä ohjelmaa ulos kaikista lähteistä. Koulukirjatkin puhuvat siitä ja kouluissa on jos minkälaista seksuaalivalistusta. Yhä nuorempana koetaan pakottavaa painetta menettää neitsyytensä ja vielä suuremmin ihmetellään, jos ei seurusteluaikana suostuta seksiin. Oikeastaan vaikuttaa kuin rakkaus ja seksi käsitettäisiin tarkoittavan yhtä ja samaa asiaa.

Tämän myllytyksen keskellä moni uskovakin on sekaisin Jumalan tahdosta. Maailman paineen alla ovat Raamatun arvot päässeet monelta unohduksiin ja ollaan mukauduttu ehkä jopa kyseenalaistamattakin erilaisiin malleihin ja tapoihin seksin suhteen. Onneksi voimme luottaa Jumalan Sanasta löytyvän hyvä ja puhdas opetus myös tästä jokaista ihmistä koskevasta tärkeästä asiasta. Raamatulla on todellakin viimeinen sanansa sanottavana seksiinkin!

Kuka keksi seksin?

Monet kokevat Jumalan olevan ainoastaan tuomiomielinen seksin suhteen ja luulevat oikeastaan ihmisten keksineen seksin. Meitä saattaakin järkyttää Raamatun selvä julistus siitä, että seksi on alkujaan Jumalan idea!

"Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet"."
- 1. Moos. 1:27-28

Jumala nimenomaan loi ihmisen mieheksi ja naiseksi luoden heille samalla yhteensopivat sukupuolielimet. Tämän lisäksi hän vielä kehotti käyttämään näitä sukupuolielimiä seksuaalisessa kanssakäymisessä, jonka tuloksena tulisi syntymään jälkeläisiä. Eli Jumala loi seksin!

Aivan varmasti Aatami ja Eeva nauttivat seksistä jo ennen syntiinlankeemusta. He elivät yhdessä halliten maapalloa ilman kilpailuja, katkeruuksia, tai muita heidän parisuhdetta häiritseviä synnin vaikutuksia ja siltä pohjalta he nauttivat yhteisestä seksielämästään ilman vain itselleen tyydytystä etsivää himoa. Tämä fyysiseenkin yhteyteen kaipaava into on kuultavissa Aatamin lausahduksesta kun hän ensimmäisen kerran näki Eevan:

"Ja mies sanoi: "Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu". Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa."
- 1. Moos. 2:23-25

Näemme kuinka Aatami innostui näkemästään todeten olevansa jo yhtä tämän naisen kanssa. Näistä jakeista näemme myös muita tärkeitä seksiin liittyviä asioita. Ensinnäkin nainen luotiin valloitettavaksi. Mies tulisi lähtemään kodistaan hänen peräänsä eikä toisin päin. Naisen sydän kaipaa valloitusta ja samalla myös miehen sydän janoaa olla valloittaja! Tämä näkyy historiassakin siinä, että miehet ovat tuoneet naisille kukkia, avanneet ovia, tms.? Tämä on hyvä varsinkin miesten muistaa etsiessään kumppaniaan ja myös eläessään kumppaninsa kanssa.

Toiseksi kumpikaan ei alkujaan hävennyt itseään alastomuudessaan. Ei ollut tarvetta vertailla omaa kehoaan toisiin eikä yritystä olla jotenkin parempi kuin oli. Sellaisenaan heidät oli luotu toisiaan varten ja tämä miellytti molempia. Nykyäänkin todellisuudessa kaikista kauneinta tai komeinta on kun ihminen on sinut oman itsensä kanssa eikä yritä olla jotain muuta. Oma kumppani onkin suuressa roolissa vahvistamassa tätä omaa itsekunnioitusta hyväksynnällään ja ihailullaan luoden näin hyvän pohjan tasa-arvoiselle fyysiselle kumppanuudelle.

Kenen kanssa harrastaa seksiä?

Jumala siis loi miehen ja naisen elämään yhdessä, johon kuului myös nautinnollinen fyysinen yhteys. Lukiessamme Raamattua alusta eteenpäin huomaamme kuitenkin pian syntiinlankeemuksen jälkeen tämän yksinkertaisuuden tulevan monimutkaiseksi. Alkaa ilmaantua moniavioisuutta, esiaviollista seksiä eli haureutta, prostituutiota, homoseksuaalisuutta ja kaikenlaista muutakin seksuaalista käyttäytymistä. Miten tämän sekamelskan keskeltä oikein onnistuu määritellä se oikea seksin harjoittamisen tapa vai voiko sitä määritellä ollenkaan? Onneksi Raamattu selkeydessään kertoo tähänkin vastauksen:

"Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin.""
- Matt. 19:4-9

Jeesus asetti tässä seksillekin oikean kontekstin eli elinikäisen avioliiton. Hän kääntää ihmisten silmät katsomaan pois maailman tavoista siihen miten Jumala oli kaiken alkujaan luonut. Eli Jumalan mielestä edelleenkin seksi sopii yhden miehen ja yhden naisen väliseen elinikäiseen liittoon. Tämä sama asia voidaan myös nähdä Raamatun kahdesta heteroseksuaalisuuteen liittyvästä syntisanasta nimittäin haureudesta ja aviorikoksesta.

Raamatussa haureus on käännös hebreankielisestä sanasta זנוּת (zanah) ja kreikankielisestä sanasta πορνεία (porneia). Nämä molemmat sanat tarkoittavat vapaaehtoista seksiä yksiavioisen heteroseksuaalisen avioliiton ulkopuolella. Erityisesti kreikan sana πορνεία (porneia) käsittää vielä laajemmin kaikenlaisen tästä mallista poikkeavat seksuaaliset käyttäytymiset, kuten homoseksuaalisuuden, aviorikoksen, eläimiin sekaantumisen, jne. Nämä molemmat sanat löydetään Raamatusta Jumalan tuomion ansaitsevina tekoina eli syntinä.

Syrjähypyistä ja aviouskottomuudesta Raamatussa on kuitenkin vielä lisäksi toiset sanat hebreaksi נאף (nâ'aph) ja kreikaksi μοιχεα (moikheia). Nämä tarkoittavat selkeästi avioliitossa elävän henkilön avioliiton ulkopuolista seksin harrastamista. Tämäkin on Raamatussa selkeästi kuvattu synniksi.

Seksille oikea konteksti on siis yhden miehen ja yhden naisen välinen elinikäinen avioliitto. Tässä ympäristössä seksiin liittyvä herkkyys ja sitä myötä haavoittuvuus voi tulla esiin turvallisesti ja molemmat osapuolet pystyvät löytämään todellisen tyydytyksen. Näin myös molempien itsetunto ja olemus miehenä tai naisena saa vahvistua ja kukoistaa vapaasti.

Miten harrastaa seksiä?

Raamatulla on vielä hyvää sanottavaa myös seksin olemukseen avioliitossa:

"Jokaisen teistä on opittava pitämään ruumiinsa pyhänä ja kunniassa. Älkää antako sitä himon ja kiihkon valtaan, niin kuin tekevät pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa."
- 1. Tess. 4:4-5 (Raamatun käännös 1992)

Eli uskovien ei tule antautua maailmalliseen himoon missään vaiheessa ei edes seksissä. Meidän täytyy tässä kuitenkin erottaa kaksi asiaa toisistaan nimittäin intohimo ja himo. Intohimo kuuluu seksiin ja sitä ei Raamattu missään vaiheessa kiellä. Se tarkoittaa tässä yhteydessä sitä vahvaa innostusta, jota vastakkainen sukupuoli kokee toista sukupuolta kohtaan seksuaalisessa kanssakäymisessä kiihottuessaan. Seksi saa olla täynnä molemmin puolista intohimoa. Himo taas ei ole ollenkaan tätä, vaan jonkun tunteen vallassa etsitään enemmänkin vain jotain täyttymystä ja tyydytystä vain itselleen. Himo johtaa lopulta syntiin ja oikeastaan päinvastaiseen kuin se lupaa antaa. Tällaista himoa ei seksiin kaivata. Seksin tulee tapahtua molempien kumppaneiden tunteita ja haluja kunnioittaen molempien etsiessä yhteistä hyvää.

Erityisesti miesten tarvitsee useimmiten oppia tässä kärsivällisyyttä! Heitähän kutsutaan rakastamaan vaimoaan niin kuin Kristus rakastaa seurakuntaa (Ef. 5:25) antaen itsensä alttiiksi. Kun mies on valmis vaikka vain pitämään puolisoaan tuntikausia kädestä jakaen tunteita ja ajatuksia, voi nainen helpommin uskaltautua antautumaan turvallisuuden tähden ja kokemaan myös täyttymyksen seksissä.

Eikä seksiin kannata todellakaan hakea virikkeitä maailman malleista, vaan enemmänkin avoimesti keskustella puolisonsa kanssa tarpeista, kokemuksista ja tunteista etsien näin molempia tyydyttävää kanssakäymistä. Kysymyshän ei pohjimmiltaan ole kuitenkaan pelkästään ruumiillisen tarpeen tyydyttämisestä, mahdollisimman monen erilaisen asennon kokeilemisesta tai onnistuneesta suorituksesta orgasmin saavuttamisessa, vaan miehen ja naisen väliseen kumppanuuteen kuuluvasta intiimistä osasta. Tämä ei missään tapauksessa ole ainut eikä edes tärkein osa, mutta kuitenkin olennainen ja herkkä osa tyydyttävää ja täyteläistä kumppanuutta.

Entäs lapset?

Jokaisessa yhdynnässä on mahdollisuus hedelmöittymiseen ja vaikkakin tämä voi toisinaan olla myös pitkällisen yrityksen takana pohtiikin moni uskova ehkäisyä. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei mikään ehkäisykeino voi täydellisellä varmuudella estää lisääntymisen mahdollisuutta. On siis parasta kaikesta huolimatta harrastaa seksiä ainoastaan sitten kun ollaan sillä mielellä, että lapsia voi tulla perheeseen. Lapset ovat Jumalan lahja, joten emme halua heitä aliarvostaa leimaamalla heidät ei-toivotuiksi. Lisääntyminen on muutenkin osa Jumalan suunnitelmaa seksissä, joten ehkäisyä ei pidä ajatella pakokeinona pelkkään elämän pituiseen kahden henkilön parisuhteeseen, vaan se on enemmänkin keino hallita viisaasti perheensä tulevaisuutta.

Ehkäisy ei kuitenkaan muuten ole vastoin Raamattua, vaikka pääasiallisesti katoliset ja vanhoillislestadiolaiset väittävät ehkäisyn olevan syntiä. Tätä perustellaan Onanin kuolemalla ja Jumalan käskyllä täyttää maa, mutta kumpikaan Raamatun kohta ei suoranaisesti puhu ehkäisyä vastaan varsinkaan, jos edellä mainitut asiat pidetään mielessä.

Mitenkä sitten suhtautua itsetyydytykseen?

Useimmilla nuorilla sukukypsyyden saavuttamisen tietämillä itsetyydytystä itsensä tutkiskelun ohessa. Monilla tämä saattaakin jäädä nopeasti pois, mutta nykypäivänä siitä tulee usein aikuisikäisenäkin toistettava tapa. Itsetyydytys ei ole kuitenkaan Raamatun mukaan mitenkään rohkaistava asia muutamastakin syystä.

Ensinnäkin kuten jo totesimme Jumala loi seksin osaksi miehen ja naisen välistä avioliittoa. Itsetyydytyksessä ohitetaan tämä järjestys kokonaan ja keskitytään pelkästään itseensä. Lisäksi itsetyydytykseen liittyy lähes aina erilaiset mielikuvat tai joskus jopa todelliset kuvat tai videot. Näistä Jeesus sanoi hyvin selvästi:

"Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa."
- Matt. 5:28

Edellä totesimme jo huorin tekemisen olevan syntiä, joten myös tällaiset mielikuvitus leikit tai kiihottavat kuvat ja videot ovat samoin syntiä Jeesuksen lausuman mukaan.

Varsinkin yksin elävillä voi toisinaan olla seksuaaliset paineet ja halutkin kovat, mutta silti ei kannata antaa periksi edes itsetyydytykselle. Useimmiten lopputulos on kuitenkin enemmänkin häpeän kuin lopullisen vapautuksen tunne. Asia kannattaa ennemmin rehellisesti tunnustaa Jumalan edessä ja pyytää Jumalan apua ja voimaa elää puhtaana. Jumala on kykenevä pitämään meidät puhtaana ja vapaana, kun vaellamme Hänen tahdossaan rukoillen, lukien Hänen Sanaansa ja viettäen aikaa pyhien yhteydessä.

Olenko mokannut koko jutun?

Usein ihmiset tulevat uskoon liian myöhään välttyäkseen seksuaalisilta synneiltä tai toisinaan kaikenlaisten paineiden keskellä uskovatkin lankeavat mitä ikävimpiin synteihin tälläkin alueella. On täysin varma asia, että nämä synnit aiheuttavat syviä haavoja ihmiseen itseensä ja muihin osallisiin. Raamattukin opettaa varsinkin haureuden kohdistuvan ihmisen omaa ruumista vastaan (1. Kor. 6:18). Ymmärtäessämme tämän synnin inhottavuuden meidän ei suinkaan pidä lähteä sitä kuitenkaan peittelemään häpeässämme vaan toimia Jumalan Sanan mukaan:

"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
- 1. Joh. 1:9

Jeesuksen uhriveri riittää kaiken synnin tuomion poistamiseen sekä kaiken synnin vaikutuksen puhdistamiseen! Meidän ei tarvitse kuin rehellisesti tunnustaa syntimme ja jättää ne Jumalalle etsien armoa, niin Hän antaa anteeksi syntimme ja pystyy muuttamaan jopa sisimpäämme. Varsinkin seksuaalisissa syntien ollessa kyseessä on hyvä etsiä Jumalan parantavaa ja eheyttävää voimaa sekä antaa todella aikaa Jumalan työstää näitä osa-alueita kuntoon. Ei ole välttämättä viisasta lähteä liian nopeasti edes Jumalan tahdon mukaiseen seksin toteuttamiseen avioliitossa ennen kuin oma sisimpäsi on käynyt läpi parantumisen ja vapautumisen. Näin ei tarvitse menneisyyden taakkojen ja vaikeuksien tulla ylen määrin häiritsemään tämän päivän elämää.

Joskus näissä tapauksissa voi olla myös hyvä rukoilla ovatko Jeesuksen seuraavat sanat tarkoitettu omalle kohdalle:

"Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon."
- Matt. 19:12

Tässä puhutaan erityisestä pienestä joukosta eikä suinkaan suurimmasta osasta uskovia. Eikä tämä suinkaan tee jotakuta paremmaksi kuin toista, vaan ainoastaan erilaisen kutsumuksen tai elämän tien kanssa kulkevaksi. Jumala kyllä puhuu tästä selvästi jokaiselle, jolle tämä Raamatun kohta on tarkoitettu omakohtaiseksi.

Loppupäätelmä

Seksi on Jumalan luoma hieno asia kun sitä oikein käytetään. Oikea konteksti seksille onkin yhden miehen ja yhden naisen välinen elinikäinen avioliitto, jossa on myös tilaa lapsille. Kun molemmat kumppanit etsivät yhdessä toistensa ja yhteistä parasta hyljäten maailmallisen himon, niin seksi voi olla valtavan ihana ja kaunis osa heidän parisuhdettaan loppuun asti.

16.03.2011
17:33

Raamatun näkemys alkoholiin

Raamatun näkemys alkoholiin

Kysymys alkoholista askarruttaa monen uudesti syntyneen uskovankin mieltä. On kristittyjen joukkoja, jotka kiven kovaan väittävät kaikkien alkoholia koskevien viitteiden Raamatussa olevan negatiivisia ja että jopa Jeesuksen Kaanan häissä muuttama viini olisi ollut rypälemehua. Näin he haluavat viestiä, että kaikenlainen alkoholi on täysin pahaa ja synnillistä eikä uskovalla tulisi olla mitään tekemistä sen kanssa. Toinen joukkue kristittyjä taistelee mielestään täydellisen vapauden ja ylenpalttisen armon puolella ja toteaa, että kaikki ruoka on kuulemma puhdasta ja varmasti juomakin, niin ei se voi olla niin paha juttu juoda vähän tuntuvamminkin alkoholijuomia.

Kun sitä sitten uskovana etsii Jumalan tahtoa, niin voi näiden näkemysten keskellä tuntea itsensä aika epävarmaksi tai jopa ruveta vainoamaan toisia eri näkemyksellä varustettuja kristittyjä. Raamattu on kuitenkin uskomme ylin auktoriteetti, joten saadaksemme selvyyden tähänkin kysymykseen kääntykäämme sen puoleen ihmisten mielipiteistä huolimatta!

Vanhan Testamentin näkemyksiä

Mooseksen kirjat

Ensimmäiset maininnat koko Raamatussa alkoholipitoisen juoman nauttimisesta löytyy Nooan elämästä:

“Ja Nooa oli peltomies ja ensimmäinen, joka istutti viinitarhan. Mutta kun hän joi viiniä, niin hän juopui ja makasi alasti majassansa.”
– 1. Moos. 9:20-21

Tarina jatkuu vielä mielenkiintoisesti Nooan pojan löytäessä isänsä ja kulttuurellisesti häpäisten hänet kertoo veljilleen tästä. Lopputulos ei ole ollenkaan hyvä, vaan tämän pojan poika saa yllensä kirouksen sen tähden. Tämä ei siis ole erityisen valoisa kertomus alkoholin nauttimisen vaikutuksesta ihmiseen.

Toinen epämukava tarina patriarkkojen ajoilta löytyy Lootin elämästä. Hänen tyttärensä nimittäin juottivat isänsä humalaan siittääkseen itselleen lapsia isänsä ollessa ympäri päissään. Tämän he tekivät Sodomasta pelastumisen jälkeen kun vaikutti siltä, etteivät he tulisi pääsemään naimisiin. Tämä löytyy 1. Mooseksen kirjan luvusta 19. Ei tämäkään tuo rohkaisevasti alkoholin käyttöä esiin.

Humalluttavat juomat myös kiellettiin pyhäkössä palvellessa kokonaan 3. Mooseksen kirjan luvussa 10 jakeissa 9-11:

“Viiniä ja väkijuomaa älkää juoko, älä sinä älköötkä sinun poikasi sinun kanssasi, kun menette ilmestysmajaan, ettette kuolisi. Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, tehdäksenne erotuksen pyhän ja epäpyhän, saastaisen ja puhtaan välillä, ja opettaaksenne israelilaisille kaikki ne käskyt, jotka Herra on heille Mooseksen kautta puhunut.”
– 3. Moos. 10: 9-11

Papit saivat muulloin nauttia alkoholia, mutta kun joku teki nasiirilupauksen eli halusi vihkiytyä erityiseksi ajaksi Herralle, niin silloin hän lupautui pidättäytymään viinistä, viinirypäleistä ja jopa rusinoista siksi aikaa. Eli näiden perusteella voitaisiin nähdä, että Herran kanssa kun oltiin intensiivisemmin tekemisissä, niin alkoholin humalluttava vaikutus ei ollut toivottavaa.

Muualta Mooseksen kirjoista voidaan selkeästi nähdä, että viini oli normaali juoma siihen aikaan ja että se nimenomaan oli alkoholipitoista. Viiniä myös käytettiin juomauhrissa yleensä sekoitettuna erilaisilla mausteilla, mutta vuodatettiin maahan. Todennäköisemmin yleensä heidän käyttämänsä viinit eivät kylläkään olleet erityisen vahvoja eikä edes nk. “väkijuomatkaan” yltäneet kuin 7-10 alkoholiprosentin tietämille, mutta näemme niiden kuitenkin humalluttavan aivan riittävästi enemmän nautittuna. Tällainen “humalahakuinen” käyttö tuodaankin negatiivisessa sävyssä esiin sen aiheuttaessa moraalisia, epäeettisiä ja jopa hengellisiä ongelmia.

Muu Vanha Testamentti

Muuallakin Vanhassa Testamentissa jatkuu samanlainen näkemys eli humaltuminen tuodaan negatiivisessa sävyssä esiin. Tässä muutamia esimerkkejä:

“Älä oleskele viininjuomarien parissa äläkä lihansyömärien. Sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unteluus puettaa ryysyihin.”
– Snl. 23:20-21

“Voi niitä, jotka aamuvarhaisesta väkijuoman jäljessä juoksevat ja iltamyöhään viipyvät viinistä hehkuvina! Kanteleet, harput, vaskirummut, huilut ja viinit on heillä pidoissansa, mutta Herran tekoja he eivät tarkkaa, eivät näe hänen kättensä töitä.”
– Jes. 5:11-12

“Ei sovi kuningasten, Lemuel, ei sovi kuningasten viiniä juoda eikä ruhtinasten kysellä: "Missä väkijuomaa?" Muutoin hän juodessaan unhottaa, mitä säädetty on, ja vääntelee kaikkien kurjuuden lasten oikeuden.”
– Snl. 31:4-5

Yksi positiiviselta kuulostava lausahdus alkoholijuomien vaikutuksesta löytyy tuon edellisen sananlaskun jatkosta, josta voidaan kylläkin kiistellä onko se rohkaiseva kommentti vai enemmänkin sarkastinen varoitus tai lääketieteellinen kivun lääkitykseen liittyvä neuvo:

“Antakaa väkevää juomaa menehtyvälle ja viiniä murhemielisille. Sellainen juokoon ja unhottakoon köyhyytensä älköönkä enää vaivaansa muistelko.”
– Snl. 31:6-7

Tämän lisäksi joissain Psalmeissa kuvataan viiniä ilon tuojana:

“Sinä kasvatat ruohon karjalle ja kasvit ihmisen tarpeeksi. Niin sinä tuotat maasta leivän ja viinin, joka ilahuttaa ihmisen sydämen; niin sinä saatat kasvot öljystä kiiltäviksi, ja leipä vahvistaa ihmisen sydäntä.”
– Ps. 104:14-15

Tämän yleiskuvan pohjalta voisi todeta Vanhassa Testamentissa hyvinkin selkeän linjan alkoholin kanssa. Yleisesti mietoja alkoholijuomia oli käytössä eikä tätä juurikaan nähty ongelmana paitsi pyhäkön yhteydessä, vaan ongelmana nähtiin humaltuminen, joka saattoi aiheuttaa hyvinkin ikäviä ja ei toivottuja seurauksia. Varsinaista kieltoa humalahakuiseen juomiseen ei löydy, mutta enemmänkin tuodaan esille moraalisia ja eettisiä syitä olla tätä tekemättä.

Uuden Testamentin näkemyksestä

Uuden Testamentin aikaan hellenistinen tapa laimentaa viiniä vedellä oli tullut yleiseen käytäntöön Aleksanteri Suuren maailmanvalloituksen jälkeen. Kuitenkin selvästi näemme viinin sisältäneen alkoholia kuten kertomus Kaanan häistäkin osoittaa, jossa Jeesus muutti vettä viiniksi:

‘ja sanoi hänelle: "Jokainen panee ensin esille hyvän viinin ja sitten, kun juopuvat, huonomman. Sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”'
– Joh. 2:10

Tästä tarinasta ei voi kylläkään vetää itsessään minkäänlaista johtopäätelmää Jeesuksen suhtautumisesta alkoholiin, koska varsinaisestihan Jeesus ei itse ole nauttimassa paljoa alkoholia tai rohkaisemassa ketään siihen. Enemmänkin tästä voimme todeta, että viiniä nautittiin Jeesuksen aikoihin ja sillä oli myös humalluttava vaikutus.

Viini kuului myös jo Vanha Testamentillisen järjestyksen mukaan erinäisiin juhliin kuten pääsiäiseen. Juuri tähän pääsiäisaterialla nautittavaan viiniin Jeesus yhdisti ehtoollisen vietonkin.

Yleisesti katsoen näemme kuitenkin Uuden Testamentin vetävän vielä selvemmän linjan alkoholin ja erityisesti humaltumiseen suhtautumisen kanssa. Esimerkkejä tästä:

“Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä, niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille.”
– Luuk. 12:45-46

“eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.”
– 1. Kor. 6:10

“kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.”
– Gal. 5:21

“Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä”
– Ef. 5:18

“Niin myös seurakuntapalvelijain tulee olla arvokkaita, ei kaksikielisiä, ei paljon viinin nauttijoita, ei häpeällisen voiton pyytäjiä”
– 1. Tim. 3:8

“niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia”
– Tiitus 2:3

Näissä kohden näemme, että humaltumista pidetään huonona asiana ja erityisesti toistuvaa humalahakuista juomista pidetään täysin Jumalasta erottavana tekijänä. Lisäksi myös Paavali ja Pietari kehottavat raittiuteen kirjeissään, joka alkukielessä nimenomaan tarkoittaa juomattomuutta. Kehotukset löytyvät muun muassa seuraavista jakeista:

“Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.”
– 1. Tess. 5:6

“vanhat miehet olkoot raittiit, arvokkaat, siveät ja uskossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä terveet”
– Tiitus 2:2

“Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.”
– 1. Piet. 5:8

Kuitenkin joukosta löytyy jotain positiivisiakin kommentteja esim.:

“Älä enää juo vain vettä, vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi vuoksi.”
– 1. Tim. 5:23

Tämäkään jae ei millään tavalla kehota viinin tai muun alkoholijuoman nauttimiseen humaltumismielessä, vaan ilmeisesti enemmänkin jonkinlaisessa lääketieteellisessä mielessä pienen määrän nauttimista.

Lisäksi Paavali tuo ajatuksen heikon veljen huomioimisessa tässäkin asiassa. Eli jos alkoholi olisi jollekin kompastus syvempään syntiin, niin olisi parempi heidän tähtensä pidättäytyä siitä myös. Vaikka siis itsessään alkoholissa ei olisi mitään pahaa paitsi humaltumisessa, niin muiden tähden vahva uskova voisi rajoittaa omaa vapauttaan.

“Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu tai joutuu lankeemukseen tai heikoksi tulee. Pidä sinä itselläsi Jumalan edessä se usko, mikä sinulla on. Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän oikeaksi havaitsee; mutta joka epäröi ja kuitenkin syö, on tuomittu, koska se ei tapahdu uskosta; sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä.”
– Room. 14: 21-23

Loppupäätelmä

Sekä Vanha että Uusi Testamentti sisältävät yllättävänkin samanlaisen näkemyksen alkoholiin. Kummassakaan ei tuomita alkoholijuomia tai niiden juomista, mutta molemmissa selkeästi tuodaan humaltuminen huonona asiana esille. Syy kuitenkaan humaltumisen huonoudessa ei niinkään ole itse humalan syntisyys, vaan ennemmin mitä se saattaa aiheuttaa ja kuinka se turruttaa sekä hengellisiä aistejamme että fyysisiä aistejamme.

Uusi Testamentti liittää tähän vielä vahvemmin ajatuksen humalan vaikutuksesta yhteyteemme Jumalan kanssa. Molemmat eivät yhtäaikaisesti ole kunnolla mahdollisia ainakaan pidemmän päälle. Tämän tähden uskovia kehotetaan jopa raittiuteen, jotta yhteytemme Jumalan kanssa ei häiriintyisi missään vaiheessa turhan takia. Tämä kehotus voi myös pohjautua siihen ajatukseen, että kun voi olla hyvinkin hankalaa itse olla arvioimassa mikä määrä alkoholia aina humalluttaa ja mikä ei tai osaako juomista lopettaa ajoissa pienen humaltumisen alkaessa.

Eli Raamatun mukaan alkoholi itsessään ei ole syntiä eikä sen nauttiminenkaan, mutta humalatilaa Raamattu ei näe mitenkään hyvänä eikä kehotettavana. Lisäksi uskovia erityisesti kehotetaan omistautumisessaan Herralle pitämään tämän ei-humala-hakuisen juomisenkin vähäisenä tai jopa pidättäytymään siitäkin. Tähän liitetään kaksi syytä: Jumala suhteen häiriintymättömyys ja mahdollinen heikomman veljen lankeamiseen saattaminen. Näissä rajoissa toimiessaan uskova pysyy Jumalan tahdossa tälläkin osa-alueella ja voi olla todistuksena sekä esimerkkinä maailmalle ja muille kristityille Jumalan hyvyydestä, joka on parempi viiniä!

13.01.2011
09:42

Sankarit

Sankarit

“Nämä ovat Daavidin sankarien nimet: Jooseb-Bassebet, tahkemonilainen, vaunusoturien päällikkö, hän, joka heilutti keihästään kahdeksansadan kaatuneen yli yhdellä kertaa.

Hänen jälkeensä Eleasar, Doodin poika, joka oli erään ahohilaisen poika. Hän oli yksi niistä kolmesta urhosta, jotka olivat Daavidin kanssa silloin, kun he häpäisivät filistealaisia, jotka olivat kokoontuneet sinne sotimaan. Israelin miehet vetäytyivät silloin takaisin, mutta hän jäi paikalleen ja surmasi filistealaisia, kunnes hänen kätensä uupui niin, että se kouristui kiinni miekkaan. Ja Herra antoi suuren voiton sinä päivänä; väki kääntyi vain hänen jälkeensä ryöstämään.

Hänen jälkeensä Samma, Aagen poika, hararilainen. Kerran olivat filistealaiset kokoontuneet yhteen joukkoon, ja siellä oli peltopalsta, kokonaan hernettä kasvamassa. Ja väki pakeni filistealaisia, mutta hän asettui keskelle palstaa, sai sen pelastetuksi ja voitti filistealaiset; ja niin Herra antoi suuren voiton.”
– 2. Sam. 23:8-12

Pidän sankaritarinoista. Jo nuorena olin haltioissani lukiessani erilaisten supersankareiden täyttämiä sarjakuvia koittaen samalla samaistua noihin urhokkaisiin miehiin ja naisiin. Tämä samaistuminen tuli esiin myös leikeissä, jossa leikkijöiden kesken vaihtelimme sankarirooleja rymisevissä taisteluissa. Myöhemmin sankarini inhimillistyivät. Aloin kunnioittamaan hyvin menestyneitä ja taitavia jääkiekkoilijoita, koska harrastin itsekin sitä. Kukaan ei opettanut minua etsimään itselleni kunnioitettavia sankareita, vaan se kumpusi luonnostaan itsestäni. Samalla jossain sisimmässäni kaipasin syvästi olla itse samanlainen urhoollinen, peloton ja voitokas sankari.

Uskon tämän olevan yleinen ihmisten tarve ja samalla yleismaailmallinen arvo. Urhoollisuus ja sankarillisuus täyttävät niin vanhat kansantarinat kuin uusimmat kolmiulotteiset elokuvatkin. Vieläkin lapset leikkivät sankareita, nuorten seinät ovat pullollaan kuvia heidän sankareistaan ja aikuiset lukevat lehdistä menestystarinoita yhtiöpomoista. Jokainen ihminen kunnioittaa luonnostaan urhollisuutta ja samalla sydämessään kaipaa olla itsekin oman elämänsä taistelukenttien sankari.

Ikävä kyllä tämän maailman pahuus iskee usein kuolettavan haavan unelmiemme herkkään nahkaan ja monet ovatkin joutuneet hautaamaan omat sankaritarinansa jokapäiväisen arjen kylmään hautaan. Elämän huolet ja yksinkertainen selviäminen ovat täyttäneet mielemme emmekä enää jaksa olla toiveikkaita. Saatamme vielä katsoa lukea tarinoita suurista sankareista, mutta sydämemme ei enää uskalla unelmoida suuria.

Jumala on suuri ja Hänellä on suuret unelmat

“Ja kun israelilaiset huusivat Herraa Midianin tähden, lähetti Herra israelilaisten luo profeetan, joka sanoi heille: "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Minä johdatin teidät Egyptistä ja vein teidät pois orjuuden pesästä; minä pelastin teidät egyptiläisten käsistä ja kaikkien teidän sortajainne käsistä; minä karkoitin heidät teidän tieltänne ja annoin teille heidän maansa. Ja minä sanoin teille: Minä olen Herra, teidän Jumalanne, älkää peljätkö amorilaisten jumalia, joiden maassa te asutte. Mutta te ette kuulleet minun ääntäni."

Ja Herran enkeli tuli ja istui Ofran tammen alle, joka oli abieserilaisen Jooaan oma, juuri kun tämän poika Gideon oli puimassa nisuja viinikuurnassa, korjatakseen ne talteen midianilaisilta. Ja Herran enkeli ilmestyi hänelle ja sanoi hänelle: "Herra olkoon sinun kanssasi, sinä sotaurho!" Niin Gideon vastasi hänelle: "Oi, Herrani, jos Herra on meidän kanssamme, miksi sitten kaikki tämä on meitä kohdannut? Ja missä ovat kaikki hänen ihmeelliset tekonsa, joista isämme ovat meille kertoneet sanoen: 'Herra on johdattanut meidät tänne Egyptistä'? Mutta nyt Herra on hyljännyt meidät ja antanut meidät Midianin kouriin." Silloin Herra kääntyi häneen ja sanoi: "Mene tässä voimassasi ja vapauta Israel Midianin kourista; minä lähetän sinut.”
– Tuom. 6:7-14

Israelin kansa kaipasi kipeästi sankaria. Oi, jos nousisi urho, joka vapauttaisi kansansa! Jumala kuuli heidän huutonsa ja lähetti enkelinsä nostamaan heille kaipaamansa sankarin. Ongelmana tässä oli vain, että tämä sankari ei oikein pitänyt itseään sankarina. Hän oli kenties pettynyt tai jopa katkeroitunut elämän vaikeuksien keskellä ja yritti vain pysytellä itse elossa. Jumala oli kuitenkin luonut hänet sankariksi ja vihollisten kaatajaksi, kuten jo hänen nimensäkin meille kertoo. Jumala on niin suuri, että kykeni ottamaan tämän vastentahtoisen miehen ja tehdä hänestä sankarin kansansa vapauttamiseksi.

Gideonin sydämen täytyi vaan päästä käsiksi Jumalan unelmiin ja todelliseen identiteettinsä Jumalan tarkoituksessa syttyäkseen taas elämään ja toteuttaa Jumalan tahdon maan päällä. Tämä ilmestys hänestä itsestään sotaurhona yllätti hänet aluksi niin paljon, ettei hän osannut kuin valittaa surkeuttaan. Jumala oli kuitenkin pitkämielinen ja kesti Gideonin purkaukset sekä soi hänen saada tarvittaessa rohkaisuja matkansa varrella. Lopulta Gideon todella löi vihollisen ja Jumala sai kunnian tästä suuresta sankarista, jonka oli nostanut tahtonsa toteuttajaksi.

Voitonsankari

Jumalalla ei tänä päivänä ole tärkeämpää suunnitelmaa, kuin sielujen pelastuminen kaikissa kansakunnissa! Ei kulta eikä öljy ole tämän maailman halutuinta tavaraa, vaan nimenomaan ihmiset. Tämä selviää meille kun tarkastelemme tavaroiden hintoja. Mistään muusta ei ole maksettu Elävän Jumalan Pojan virheettömällä elämällä ja kuolemalla, kuin ihmisistä. Tämä hinta on niin suuri, että öljyn ja kullan kurssit jäävät siitä niin kauas kuin itä on lännestä. Ihmisten kalliista sieluista käydään tämän vuoksi tänäkin päivänä totista hengellistä sotaa.

Tämä sota alkoi jo kauan sitten ihmisten lähtiessä mukaan saatanan vehkeilyyn syntiin lankeemuksessa, mutta todellinen ratkaiseva taistelu käytiin noin 2000 vuotta sitten Golgatan keskimmäisellä ristillä. Siellä Jumala sai ylenpalttisen ja täydellisen voiton Jeesuksen Kristuksen kautta. Tämä voitto ratkaisi sodan päätöksen, mutta nyt saatana pyrkii vähentämään tuon voiton suuruutta eksyttämällä ihmisiä pois Jumalan lunastuksen luota. Monet ihmiset huutavatkin sisimmässään apua heille vielä tuntemattomalta Jumalalta kaivaten vapautta ja todellista elämää maailman pahuuden edessä. Jumala kuulee nämä huokaukset, mutta kenet Hän lähettäisi.

Jeesuksen? Ei ennen kuin on Viimeisen Tuomion aika. Jeesus tuli jo kerran ja Hän teki täydellisesti sen, mitä kukaan toinen ei koskaan olisi pystynyt tekemään. Hän on todellakin vertaansa vailla oleva sotasankari, mutta nyt Hän istuu Isän, Jumalan oikealla puolella eikä siltä paikaltaan fyysisesti poistu ennen Lopun Aikojen loppuvaiheita. Hän saattaa kyllä vierailla Hengen kautta tänäkin päivänä täällä, mutta ei Jumala ole Häntä tänne lähettämässä ennen aikojaan.

Entäs Pyhä Henki? Isä lähetti Hänet maan päälle jo kaksi tuhatta vuotta varten Puolustajaksi ja Auttajaksi. Ei Pyhä Henki ole palannut Taivaaseen, vaan Hän edelleen toimii ja vaikuttaa maan päällä, mutta ei Hänkään suostu tekemään toisten töitä. Enkelit? Nämä palvelevat henget suorittavat monia Jumalan antamia tehtäviä ja ovat mukana sielujen pelastamisessa, mutta hekään eivät ole saaneet kunniaa lähteä edustamaan Jumalaa ihmisille pelastuksen ilosanoman julistajina itsekseen. Kenet siis Jumala lähettäisi? Kuka olisi Hänen urhonsa tänä päivänä?

Ihminen, Jumalan kuva

Kuka sopisikaan paremmin Hänen edustajakseen kuin ihminen, luotu Hänen kuvakseen ja ennalleen asetettu Kristuksen lunastustyön kautta uudestisyntymisessä! Jumala haluaa tänäkin päivänä lähettää ihmisen ihmisten luokse tuomaan toteen Hänen tahtonsa. Hän edelleen etsii ympäri maanpiiriä ihmistä, joka olisi ehyellä sydämellä antautunut Hänelle, jotta Hän voisi voimallisesti auttaa tätä ihmistä ja tuoda tahtonsa todeksi maan päälle. Hänellä on suuret unelmat sinusta, vaikka et itse ehkä sitä uskokaan.

“Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.”
– Room. 8:37

Jokainen uskova on voitonsankari. Alkukielellä tässä jakeessa sanotaan, että me olemme enemmänkin kuin voittajia tai valloittajia Hänessä eli Jeesuksessa. Jumalan totuus sinusta voi tuntua järjettömältä elämäsi vaikeuksien ja epäonnistumisien keskellä, mutta se ei poista totuutta. Sinun sydämesi tarvitsee vain kuulla ja uskoa Jumalan sana sinusta ja Hän tekee kaiken lopun.

Jumala haluaa käyttää sinua tässä sodassa sieluista. Hän haluaa tehdä sinusta oikean sotaurhon sielujenvoittamisessa. Jokainen Jeesuksen Kristuksen oma on äärimmäisen vaarallinen viholliselle. Meidän tarvitsee vain ottaa vastaan Jumalan unelma meistä, syttyä siitä ja alkaa toimimaan, vaikka se aluksi olisikin pientä ja vajavaista. Voitto tulee kuitenkin Hänen kauttaan!

Voimme olla kuin ne Daavidin sotaurhot ja todeta, että tämä piskuinen herneitä kasvava pelto on minun kansani peltoni. Olkoon se ulkoiselta olemukseltaan vähäinen, niin kuitenkin se on arvokas, koska Jumala on minut sille asettanut, eikä vihollinen olkoon kuinka suuri vain tule saamaan sitä itselleen. Tehdessämme vain sen mitä voimme tehdä sortumatta pelon ja epäuskon ansaan saammekin nähdä, kuinka Jumala antaakin voiton kaiken keskellä.

Kotona juhlitaan sotasankareita

“Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle”
– Hebr. 12:1-2

Tähän ihmeelliseen taisteluun sieluista haluavat enkelitkin päästä edes vilkaisemaan ja lisäksi seisovat menneiden vuosisatojen pyhät seuraamassa tilannetta jo voittonsa saaneina. Meidän täytyy muistaa, että ollessamme uskossa Taivaasta meitä katsotaan Jeesuksen Kristuksen sovintoveren läpi. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän heikkoutemme, epäonnistumisemme ja syntimme verhotaan Kristuksen täydellisyydellä. He näkevät todellisen minämme ja Jumalan tahdon meissä sekä riemuitsevat voitoistamme.

Kaikista voitoista eniten riemua taivaassa tuottaa kun ihminen tekee parannuksen ja kääntyy seuraamaan Jeesusta. Tästä riemuitsee koko Taivas. Silloin Jumala saa kiitoksen ja kunnian tämänkin ihmisen kautta voitostaan ja voimastaan. Silloin Jumalan Valtakunta menee eteenpäin ja Hänen tahtonsa pääsee tapahtumaan. Me voimme olla tuottamassa riemua Taivaaseen antautuessamme voittamaan sieluja Jeesuksen kunniaksi.

Tällaisessa taistelussa me saamme olla mukana ja tehdä osamme olkoon se mielestämme kuinka pieni tahansa. Kun saavumme kerran kotiimme, Taivaaseen, tullaan meitä kaikkia juhlimaan sankareina, jotka olivat mukana Jumalan tahdossa maan päällä. Jotkut siellä saavat taivaallisia mitaleita, ansiomerkkejä ja suosiota suorituksistaan, mutta kaikki saavat pelastuksen seppeleen tarkoittaen, että kaikkia meitä kunnioitetaan voittajina.

24.11.2010
17:28

Vapautumisen tie

Vapautumisen tie

“ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”
– Joh. 8:32

“Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.”
– Joh. 8:36

Jeesus Kristus tahtoo jokaisen ihmisen elävän jo täällä maan päällä täydellisessä vapaudessa, jossa mikään ulkopuolinen tai sisäinen pakko ei aja ihmistä tekemään vastoin omaa tahtoaan. Tämän vapauden Hän on valmistanut täysin valmiiksi jokaiselle jo Golgatalla voittaessaan täydellisesti kaiken vihollisen vallan tuoden lunastuksen ja uudestisyntymisen mahdolliseksi uskon kautta. Tähän ihmeelliseen täydelliseen vapauden tilaan on kuitenkin tie, jonka ihmisen on kuljettava Jumalan avulla. Eikä tässä ole erotusta todellakaan kreikkalaisen tai juutalaisen välillä eikä kenenkään muun välillä. Jokaisen tulee kulkea Jeesuksen kanssa koko tie. Tapauksessa riippuen tie on joko pitkä tai lyhyt, mutta samat askeleet on kaikille varattu.

1. Parannuksen teko

"Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle" – Matt. 3:2

Taivasten Valtakunta on paikka, joka on täynnä Jumalan Henkeä. Kun Raamattu lupaa, että Herran Hengen läsnä ollessa vallitsee vapaus, niin täytyy olla, että Taivasten Valtakunta on täynnä todellista vapautta. Eli kun tässä lauseessa Jeesus kertoo meille tavan astua tuohon ihmeellisen valtakuntaan, kertoo Hän samalla tavan astua vapauteen! Tämä askel on hyvin yksinkertainen, mutta äärimmäisen tärkeä ja oikeastaan hankalakin. Todelliseen parannuksen tekoon kuuluu kaksi puolta: tunnustus ja parannus.

Tunnustus

“Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” – Snl. 28:13

Synnissä on monia ikäviä vaikutuksia, joista yksi todella sitova ja hankala on sen tuottama häpeä. Tämä häpeän tunne on niin voimakas, että se saa usein etsimään kaikenlaisia keinoja siirtää tuo häpeä muualle. Häpeä on niin vahva, että itseasiassa jopa maallisessa psykoterapiassa toisinaan pyritään tällaiseen häpeän siirtämiseen poistaakseen siitä aiheutuvat mielen ongelmat. Kristuksen terapiassa ei kuitenkaan toimita näin, vaan oikeastaan päin vastoin. Vasta kun syntinen todella kaunistelematta tai peittelemättä tunnustaa syntinsä ihmisten ja Jumalan kasvojen edessä voimme puhua Raamatun tarkoittamasta tunnustuksesta.

Todellista vapautta ei voida löytää, jos pyrimme syyttämään muita teoistamme. Edes lapsuutemme ongelmat, pelot tai vaikutukset eivät ole syypäitä tekoihimme. Eivät työpaikan menetykset, avioerot tai muut kriisit tee mitään puolestasi. Kyllähän nämä asiat voivat olla edesauttamassa tai jopa painostamassa toimimaan jollain tavalla, mutta selvääkin selvempi totuus on, että ainoastaan sinä itse olet vastuussa omista teoistasi Jumalan edessä. Kukaan muu ei ole tehnyt niitä puolestasi, vaan sinä itse olet tekosi tehnyt, sanasi sanonut tai ajatuksesi ajatellut!

Ilman käsitystä Jeesuksen kautta tulevasta täydellisestä Jumalan armosta onkin todennäköisesti melkein mahdotonta uskaltautua tähän tunnustukseen, koska ilman Jeesuksen veren sovitusta ei tästä häpeästä ole mitään pois pääsyä! Tämän tähden armon evankeliumin julistus ja Jumalan hyvyys todella vasta vetävät ihmistä parannukseen.

Parannus

“Tehkää sentähden parannuksen soveliaita hedelmiä” – Matt. 3:8

“Joka on varastanut, älköön enää varastako, vaan tehköön ennemmin työtä ja toimittakoon käsillään sitä, mikä hyvää on, että hänellä olisi, mitä antaa tarvitsevalle” – Ef. 4:28

Todellinen parannuksen teko alkaa tunnustuksesta, mutta se tulee vasta täydelliseksi vastakkainen toiminta alkaa täyttää ihmisen elämän. Tämä on äärimmäisen tärkeä osa vapaudessa! Jos emme pidä kiinni tästä tavoitteesta parannuksen teossa, niin tuomitsemme itsemme lankeamaan uudelleen samaan kahleeseen.

Tietysti saatamme langeta matkalla samaan syntiin, mutta luovumme siitä saman tien pitäen kiinni tavoitteestamme. Jumala on täysin sitoutunut voimallaan tekemään mahdolliseksi muutoksen sisimmässämme ja oikeastaan Hän sen olennaisen muutoksen tekeekin, kun me pysymme rehellisenä Hänelle ja teemme parhaamme keskittyen Häneen.

Tämä parannuksen teko voi toisinaan olla hyvin nopea, kun Jumalan yliluonnollinen voima vain koskettaa meitä ja me muutumme jollain osa-alueellamme kokonaan. Kuitenkin aivan yhtä ihmeellinen ja väkevä tapahtuma on hidaskin ehkä jopa vuosia vievä muutos Jumalan tehdessä työtään sisimmässämme. Toisinaan voimme itse vaikuttaa toiminnallamme tähän nopeuteen, mutta useimmiten vaikuttavat tekijät ovat joko meidän ymmärryksemme tai jopa mahdollisuuksiemme ulkopuolella.

2. Usko

“Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” – Mark. 1:15

Usko on äärimmäisen tärkeä asia. Ensinnäkin ilman uskoa on mahdotonta olla Jumalalle otollinen ja uskon kautta otamme vastaan Jumalan lupaukset. Tämä ei suinkaan ole vain uskoa, että Jumala on luvannut jotain, vaan uskoa siihen, että tämä lupaus on totta ja tulee tapahtumaan. Uskomme pohja on yksinkertaisesti Jumalan uskollisuus! Kun ymmärrämme Jumalan tahdon olevan vapaus kohdallamme, niin tunteemme voivat sanoa vaikka mitä, mutta uskollamme kykenemme silti tarrautumaan kiinni lupaukseen! Meidän tulee ollakin uskovaisia ei tunteilijoita näissä asioissa.

Usko on erityisen tärkeää silloin kun emme näekään heti lupauksen täyttymystä. Tällöin pidämme kiinni tunnustuksestamme, joka on Jumalan Sanan lupauksen mukainen. Tämän luomakunnan täytyy ojentautua Luojansa Sanan mukaan, koska se alkujaan on sillä luotukin. Kun me uskomme siihen sydämissämme ja tunnustamme sitä huulillamme ja teoillamme, on se tuleva todeksi ennemmin tai myöhemmin.

3. Identiteetti ja Auktoriteetti

“Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee.” – Jaak. 4:7

Meidän vastustajamme perkele joukkoineen on huono häviäjä. Kun se kokee tappion jollain osa-alueella, niin se ei suostu hyväksymään tätä tappiota, vaan tulee yrittämään uudelleen vaikka arveluttavillakin keinoilla valloittaa sitä takaisin hallintaansa. Tämän tähden on olennaisen tärkeää ensinnäkin ymmärtää uskovan identiteetti Kristuksessa ja toiseksi sen mukana tulema auktoriteetti.

Identiteetti

Jokainen uskova on uudesti synnytetty ylhäältä ja täysin kätketty Kristukseen sekä täynnä Kristusta. Identiteettimme on Kristuksen kautta tullut identiteetti eikä kokemustemme tai tekojemme mukaan tullut. Tämä identiteetti on Kristuksen kaltainen ja siinä on samat etuoikeudet ja armon osallisuudet kuin Kristuksella. Me olemme yhtä Hänen kanssaan, mutta kuitenkin jokainen täysin oma persoonamme. Mitä enemmän ymmärrämme tämän identiteetin todellisuutta sitä enemmän koemme sen voiman todellisuutta elämässämme!

Auktoriteetti

Yksi tämän identiteetin puolista on täydellinen auktoriteetti yli vihollisen voiman. Tämä on armosta annettu lahja Jumalalta, jota emme suinkaan voi saavuttaa omilla keinoillamme. Voimme ainoastaan uskoa siihen ja käyttää sitä uskon varassa. Auktoriteettimme kuitenkin perustuu yhteyteemme Jumalan kanssa ja, jos emme ole Jumalalle alamaisia emme myöskään ole Hänen yhteydessään, vaan kapinallisesti omilla teillämme. Tällöin meillä ei ole Jumalan antamaa arvovaltaa vihollisen voimien yli.

Kuitenkin kun vaellamme uskon elämässämme yksinkertaisessa lapsenkaltaisessa uskossa Jumalan tahtoa ja Valtakuntaa etsien rukoillen, lukien Sanaa ja ollen pyhien yhteydessä, niin tämä arvovalta on automaattisesti meillä jokaisessa eteemme tulevassa tilanteessa. Olkoon sitten kyse omaan elämäämme liittyvistä seikoista tai muiden elämiin liittyvistä, niin silti meillä on joka tilanteessa valta yli vihollisen.

Kestävyys ja toisten apu

Toisinaan tarvitsemme kestävyyttä vastustaa perkelettä saadaksemme lopullisen voiton ja toisinaan tarvitsemme toisten apua auktoriteetin käyttämiseen, mutta joka tapauksessa Jumalan tahto on vapaus. Älkäämme tyytykö vähempään vaan etsikäämme todellista vapautta loppuun asti.

30.10.2010
01:41

Antikristuksen henki

Antikristuksen henki

“Sinä sanoit sydämessäsi: 'Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi.' Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan.” – Jes. 14:13-15

Elämme aikaa, jolloin antikristuksen hengen vaikutus kasvaa. Lopulta tämä huipentuu itse laittomuuden ihmisen eli antikristuksen eli ilmestyskirjan pedon esiin astumiseen viekoittelemaan maailmojen kansat valheillaan palvomaan itseään. Emme tiedä milloin tämä tulee tapahtumaan, mutta meidän on jo nyt hyvä osata tunnistaa tämä vaikutus ja myös voitokkaasti vaeltaa yli sen voiman omissa elämissämme.

Kristuksen sijainen ja vastustaja

Kreikan kielessä prepositio ‘anti' tarkoittaa sekä ‘vastaan jotakin' että ‘jonkin sijasta.' On hyvä ymmärtää tämä puhuttaessa antikristuksesta. Kysymys ei nimittäin ole vain jostain avoimesti Kristusta vastustavasta voimasta, vaan oikeastaan useimmiten enemmänkin Kristuksen sijalle tulevasta voimasta! Tämä onkin vaikeampaa erotella, sillä kuka vain näkee kristittyjen vainoissa antikristuksen hengen vaikutuksen, mutta kaikki eivät näe sitä nykyisen uskonnollisen kirkollistuneen kristillisyyden tapojen ja perinteiden ylivallassa tai jopa erinäisten kristittyjen johtajien korkealle kohotetussa asemassa.

Antikristuksen henki taisteleekin seurakuntaa vastaan näillä kahdella kentällä ympäri maailmaa yhä enenevässä määrin, eli vainoten kristittyjä sekä seurakunnan sisältä että ulkoa käsin ja syrjäyttäen Jumalan voiman sekä Kristuksen läsnäolon ja auktoriteetin jollain muulla. Vaikka tämä taistelu vaikuttaakin ylivoimaisen tehokkaalta ympäri maailmaa, niin voimme silti luottaa saavamme voiton Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta ja emme rakasta henkeämme, vaan olemme alttiit kuolemaan asti.

Vaino

Halki kristillisyyden historian on todellisia uskovia vainottu. Tämän jopa Paavali lupaa olevan jokaisen jumalisesti elävän osa tässä maailmassa (2. Tim. 3:12). Tämä samainen toiminta jatkuu tälläkin hetkellä ympäri maailmaa aiheuttaen yli 160 000 kristityn kuoleman vuosittain eikä se tulee vähenemään maailmanloppua kohti kulkiessamme. Päinvastoin tulemme näkemään yhä räikeämpää vainoa jopa ns. kristillisissä länsimaissa. Eikä tämä tule olemaan vain naureskelua, kiusaamista tai pahan puhumista, vaan konkreettista väkivaltaista uskovien tuhoamista ja hiljentämistä. Emme voi valmistautua tähän muuten kuin ymmärtämällä yhä paremmin iankaikkisuutta ja Jumalan armoa.

Olemme saaneet ikuisen elämän vastaanottaessamme Jeesuksen uudesti syntymän kautta. Tämän hetkinen elämämme on parhaillaankin vain hetkisen kestävää varjoa tulevasta maailmasta. Meidän tulee kiinnittää sydämemme ikuisuuteen eikä tähän maailman rikkauksineen. Ei meidän tarvitse eristäytyä maailmasta, mutta sisimmältämme emme kuitenkaan ole siitä lähtöisin. Kun ymmärrämme tämän ja luovumme tästä elämästämme tietäen saavamme parempaa, ei kuolemakaan enää ole ongelma. Sehän on vain voitto! Meidän ei toki tarvitse etsiä vainoa tai marttyyrikuolemaa, mutta jos Jumala katsoo meidät siihen arvolliseksi, voimme täysin varmoina kiinnittää katseemme elämään, jota ei meiltä voi kukaan millään keinoilla viedä pois.

Tietysti kun tässä hetkessä ajattelee oikeasti mahdollisen vainon kohteeksi joutumista, niin väkisin mieleen nousee epäilyksiä oman uskon kestävyydestä niissä hetkissä. Nämäkin epäilykset voidaan voittaa Jumalan armon ymmärtämisellä. Kun Jumalan armo on uusi joka päivä ja niin kuin on päiväni niin on voimani, niin ei minulla tänä päivänä tarvitsekaan olla sitä voimaa ja Jumalan antamaa armoa kohdata noita äärimmäisiä tilanteita. Kun minä tänä päivänä vaellan uskollisena Jumalan kanssa, niin Hän valmistaa minua jo kaikkea tulevaa varten sekä kun koittaa vaikeat päivät, niin Hän antaa vielä erityisen voiman ja armon juuri tuolle päivälle. Eihän minun uskoni olekaan koskaan ollut oman voimani ansiota, vaan Jumalan lahjaa se on ollut alusta saakka.

Sijainen

Tehokkaampi keino kansojen viekoitteluun on kuitenkin tarjota heille jotain Kristuksen korvaavaa kuten vaikka uskonnollinen kristillisyys, jossa pelastukseen kadotuksesta ei tarvitakaan enää henkilökohtaista parannuksen tekoa ja uskoa vaan sakramentit ja kirkon jäsenyys ovat tarpeeksi. Ihmisen Jumalaa vastustavalle mielelle on paljon helpompaa osallistua tällaiseen toimintaan, koska sillä saadaan omantunnon ääntä hiljennettyä, mutta ei kuitenkaan tarvitse itse tehdä mitään tai muuttua. Lisäksi korvataan synti ja Jumalan säädökset ihmeellisellä suvaitsevaisuudella ja lähimmäisenrakkaudella tehden asian vielä helpommaksi ihmisille. Ahdas portti ja kapea tie vaihdetaankin laveaan tiehen ja ahdistamattomiin ladonoviin.

Lisäksi nostetaan joko järjestelmä tai suoraan joku henkilö vastaamaan Kristuksen tahdosta muille ihmisille. Ikään kuin uskovilla ei olisi Pyhää Henkeä, niin he tarvitsevatkin teologisia oppeja ymmärtääkseen selvät Raamatun tekstit. Myöskin Jumalan voima ja Pyhän Hengen läsnäoleva voitelu tehdään turhiksi ja jopa epäilyttäviksi järjen ja oikean opin palvonnalla.

Meidän kristittyinä täytyy ymmärtää hyvin selvästi, että uskossamme on ennen kaikkea kysymys suhteesta Elävään Jumalaan. Me kuulemme Hänen äänensä (Joh. 10:27) jokainen eikä uskomme saisi edes perustua ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan. Etsikäämme häpeilemättä Hänen koettavaa läsnäoloaan ja ilmitulevaa voimaansa, sillä Hän on yksin on todellinen seurakunnan pää. Johanneskin opetti meillä vielä jokaisella olevan voitelun, joka opettaa meitä. Älkäämme missään tapauksessa hukatko tätä yliluonnollista Jumalan luonnollista todellisuutta uskostamme ja älkäämme alistuko muuhun kuin Hänen tuntemiseensa.

Voitto

Antikristuksen vaikutuksen kasvaessa on aina myös Kristuksen vaikutus kasvanut uskollistensa parissa. Samoin tulee käymään näinä viimeisinä päivinä! Vaikka pimeys valtaa alaa, niin se ei ole saanut eikä tule saamaan Jeesusta valtaansa koskaan. Jopa antikristuksen astuessa valtaan, niin voimme kohottaa päämme ja julistaa evankeliumia yhä suuremmalla innolla ja voimalla, koska vapautuksemme päivä vain lähenee. Jos he vievät henkemme, niin me voitamme. Jos he yrittävät tuudittaa tapakristillisyyteen, niin me emme suostu nukkumaan. Kristuksen ollessamme kanssamme käyköön kuinka vain, niin me voitamme pitäessämme kiinni todistuksestamme Hänen voimallaan!

 

 

Archive