Metro-seurakunnan Blogi

17.10.2010
22:43

Kun Suomi putos puusta

Tiistai-iltaisen Ylen TV2:ssa esitetyn Homokeskustelun jälkeisiä maininkeja katsellessa ei voi kuin ihmetellä nykyisen suomalaisen yhteiskunnan ajatusrakennelmia. Yhden oudoimmista jälkipuheenvuoroista esittää suurena ajattelijana tunnettu Jari Tervo kolumnissaan, jossa hän intoutuu lähes hurmiossa kutsumaan Iranin presidentin Mahmud Ahmadinejadin ja kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen mielipiteitä samankaltaisiksi. Lisäksi Tervo päättää kolumninsa mahtipontisesti kehottaen Raamatun käsityksiin uskovia häpeämään! Samankaltaisten puheenvuorojen sataessa eri puolilta sekä puolesta että vastaan kansa äänestää jaloillaan eroten massoittain kirkosta aiheuttaen jo pelkoa kirkon nuorisotyön tulevaisuudesta verorahojen huvetessa.

Näinkö nopeasti Suomi on pudonnut puusta, johon se aikoinaan luotti? Muistaakseni Suomen itsenäistyessä ja Suomen lakeja ensimmäistä kertaa asetettaessa otettiin Raamattu iloiten avuksi tähän vakavaan toimeen. Joitakin vuosikymmeniä mentiin eteenpäin sekavissakin merkeissä ja alkoi maailmanlaajuinen katastrofi eli toinen maailmansota, johon Suomikin joutui osallistumaan. Kun ylivoimainen vihollinen yritti rynniä viemään isänmaamme rajojen yli, ylipäällikkökin totesi päiväkäskyssään kotirintaman osallistuvan taisteluihin rukouksin. Silloinkin Jumalan apu kelpasi! Ihmeellisesti Suomi säilyttikin itsenäisyytensä ja elämä jatkui. Nyt kun vuosikymmeniä myöhemmin elämme hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden keskellä olemmekin alkaneet halveksua juuri samaista Jumalaa ja Raamattua, jotka toivat meille turvan ja avun oikeaan aikaan.

Tervon vertaus radikaalista islamin edustajasta ja Raamattuun uskovasta kristitystä kuvaa nykyistä tiedon vähäisyyttämme hyvin. Kuinka edes voidaan verrata tunnustavaa kristinuskoa järjestelmään, jossa varkailta katkotaan käsiä ja kuolemantuomioita langetetaan islaminuskon jättämisestä, homoseksuaalisuudesta, aviorikoksesta ja raiskauksesta. Lisäksi vielä tässä radikaalissa islamissa ei naisen todistus tuomioistuimessa ole yhtä arvokas kuin miehen. Tunnustava kristinusko on taas pitkälti syypää maamme suhteellisen korkeaan hyvinvointiin arvojemme rakentuessa pitkälti sen pohjalle. Tervon tulisi itse hävetä tuodessaan esiin näinkin suurta tietämättömyyttä!

Tietysti eihän ketään voi pakottaa uskomaan Jeesukseen tai seuraamaan Raamatun opetusta. Onhan noita vaihtoehtoja muitakin kuten vaikka edellä mainittu islam tai ehkä hindulaisuus kastiensa kanssa tai vaikka nykyhuudossa oleva uuspakanuus. Ihmisenhän täytyy saada vapaasti valita. Tuntuuhan se hirvittävän ikävälle kun jotkut ulkopuolelta yrittävät rajoittaa vapauttamme. Miksei saisi tehdä ihan mitä huvittaa? Näin usein ontuvasti argumentoidaan tunnustavaa kristinuskoa vastaan ymmärtämättä, että ihan yleisesti yksikään yhteiskunta ei toimi kaikkien tehdessä mitä huvittaa!

Kansakunta tuntuu olevan kuohuksissa ja syystäkin: horjutetaanhan tässä samalla juuriamme. Suvaitsevaisuus ei tunnu riittävän kumpaankaan suuntaan ja kommenteissa liikutaan hyvän maun ja herjaamisen rajoilla. Kaiken keskellä kysyisin kuitenkin, että haluaako Suomi todella pudota meitä kannattavasta puusta. Eikä kysymys suinkaan ole kirkosta vaan Jumalasta. Luovummeko Jumalan ilmoituksesta Raamatussa, joka selvästi kieltää homoseksuaaliset suhteet, vai luotammeko sittenkin niiden olevan oikeita ja elämää tukevia? Minä kannatan Jumalaan ja Raamattuun luottamista ja kiitän Päivi Räsästä tien avaamisesta tunnustaville kristityille.

13.10.2010
18:10

Viisitahoinen palveluvirka - 5 kiveä

Viisitahoinen palveluvirka - 5 kiveä

“Ja hän otti sauvansa käteensä, valitsi purosta viisi sileätä kiveä, pani ne paimenlaukkuun, joka hänellä oli linkokivisäiliönä, otti lingon käteensä ja meni filistealaista vastaan.” – 1. Sam. 17:40

Vanhan Testamentin taistelujen kuvauksissa törmäämme toistuvasti jättiläisiin. Nämä olivat ilmeisen suuria vihollisen taistelijoita, jotka kokonsa tähden olivat poikkeuksellisen kykeneviä sotureita. Tämä herätti vastustajissa pelonsekaista kunnioitusta, joka saattoi jo ratkaista taistelun psyykkisen puolen saman tien. Tämä Raamatun paikka on myös eräästä jättiläisen kohtaamisesta nimittäin Goljatin, joka yli kolme metriä pitkä ja muutenkin ilmeisen vahva mies.

Siihen aikaan israelilaiset olivat sotineet monia sotia voitokkaasti. He olivat väkeviä sodassa ja Jumala oli heidän puolellaan, mutta kun vastassa ei ollutkaan normaali vihollinen, niin heidän rohkeutensa petti. He antoivat pelolle vallan ja taistelu oli taas hävitty jättiläistä vastaan aivan kuten oli käynyt aikaisemminkin vakoojien kertoessa Luvatussa Maassa asuvista jättiläisistä. Daavidilla oli kuitenkin aseet voittoon ja hän käytti niitä taidokkaasti!

Me elämme nyt Uuden Liiton aikaa ja meidän taistelumme ei ole lihaa ja verta vastaan eli ihmisiä vastaan, vaan erilaisia pahuuden henkiolentoja vastaan (Ef. 6:12). Kuitenkin on kaikki Raamatun tekstit meille hyödyllisiä (2. Tim. 3:16) Pyhän Hengen selittäessä niitä meille! Meidän on siis ymmärrettävä tämäkin Daavidin ja Goljatin taistelu opetukseksi meille taisteluun, jota me käymme! Kulkiessamme Herran kanssa kohtaamme jokainen yksityisesti ja yhdessä vastustusta vihollisen puolelta, jotka aika ajoin kiihtyvät taisteluiksi hengellisesti. Tässä hengellisessä taistelussa käy samoin kuin luonnollisessa eli harjaannumme siinä kokemuksen kautta ja vaelluksemme tulee voittosaaton riemua täyteen jo keskellä taistelujakin tietäessämme voiton tulevan kun seuraamme uskossa Herraamme kuuliaisena! Kuitenkin aika ajoin tulee hetkiä, jolloin vastaamme nouseekin tavanomaisten vihollisten seasta todellinen jättiläinen. Silloin muissa taisteluissa oppimamme joutuu aivan uuteen koetukseen ja saattaa olla, että meidän täytyy oppia jotain aivan uutta voittaaksemme.

Näemme Daavidin toiminnassa useitakin apuja meille jättiläisten kohtaamisessa, joista yhtä tutkimme tällä kertaa. Tämän löydämme esikuvien avulla ja se ohjaa meitä seurakuntaruumiin pariin.

Viisi kiveä

Daavid otti mukaansa taisteluun viisi puron silottamaa kiveä. Tiedämme Raamatussa kivien tarkoittavan toisinaan vertauskuvallisesti meitä uskovia. Olemmehan eläviä kiviä Pietarin mukaan (1. Piet. 2:5)! Voisimme siis ajatella, että jättiläisen kohtaamisessa auttaa lisäjoukot. Tämä pitää täysin paikkansa, mutta pureudutaan syvemmälle. Miksi kiviä oli juuri viisi?

Luku viisi on usein Raamatussa liitetty Jumalan lunastukseen ja laupeuteen. Tässä tapauksessa kun se on liitettynä kivien lukumäärään selitys voisi olla kuitenkin toisenlainen:

“Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen…” – Ef. 4:11-12

Nämä viisi kiveä kuvaavat kokonaisen viisitahoisen palveluviran toimintaa! Kun nämä Kristuksen lahjat seurakunnalle toimivat koko potentiaalissaan yhteiseksi hyödyksi, tulevat pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, jonka olennaisena osana on vihollisen voimien voittaminen omassa ja toisten elämissä! Kohdatessamme suuri jättiläisiä elämissämme voimme tarvita Jumalan kutsumien palvelijoiden apua ja väliintuloa ennen kuin olemme täysin varustettuja taisteluun voitokkaasti.

Viisitahoinen palveluvirka?

Tämä apostolien, profeettojen, evankelistojen, paimenien ja opettajien yhteinen toiminta kantaa nimeä viisitahoinen palveluvirka. Oikeastaan kysymys on koko Jeesuksen Kristuksen palvelutyön jatkumisesta maan päällä Pyhän Hengen kautta. Jeesuksessa näemme kaikkien näiden virkojen ominaisuudet täydessä toiminnassaan: Hän oli apostoli eli lähetetty perustaen seurakunnan maan päälle, Hän oli profeetta julistaen Jumalan ilmoitettua Sanaa, Hän oli evankelista voittaen sieluja, Hän oli paimen johtaen sielumme rauhaan ja Hän oli opettaja jakaen ilmestystä Jumalan Valtakunnasta. Jumalan tahto näissä palveluviroissa tuli puhtaimmalla ja täydellisimmällä tavalla esiin juuri Jeesuksen kautta, ja myös Hän on koetinkivi ja esikuva näille palveluviroille nykypäivänä!

Oikeastaan on siis kysymys yhdestä palveluvirasta eli Jeesuksen esille tulemisesta, joka on tuotu viisitahoisesti esiin nykyään. Näitä palveluvirkoja Henki jakaa itse kullekin niin kuin tahtoo. Lisäksi näiden sisälle mahtuu erilaisia auktoriteetin alueita ja palvelupaikkoja.  Joku voi toimia useammassakin palveluvirassa yhtä aikaa, mutta ainoastaan Jeesus edusti täydellisesti itseään! Me teemme sen vajavaisesti eikä näin ollen kukaan meistä toimi näissä kaikissa palveluviroissa yhtä aikaa elämässään kuten Hän.

Jumala haluaa yhä tänäkin päivänä tuoda koko palvelutyönsä täyteyden seurakuntansa keskelle koko viisitahoisen palveluviran toimiessa aktiivisesti niin paikallisesti kuin laajemmalla alueella!

Voitelu vai virka?

Meidän on kuitenkin erotettava kaksi asiaa tässä vaiheessa ja kutsutaan niitä parempien sanojen puutteessa sanoilla voitelu ja virka. Voitelulla tässä tapauksessa tarkoitan erityistä Jumalan johonkin tiettyyn hetkeen antamaa yliluonnollista varustusta ja voimaa. Viralla tarkoitan tilaa, jossa ihminen jatkuvasti liittyy tuossa samassa voitelussa.

Jokainen uskova on kutsuttu palvelemaan Jumalaa ja tuomaan siinä esiin koko viisitahoisen palveluviran mukaisia hedelmiä, ja tähän oikeastaan nuo palveluvirat onkin tarkoitettu. Jumala haluaa näiden virkojen kautta valmistaa ennen kaikkea pyhät, eli kaikki uskovat, palveluksen työhön, joka on näiden palveluvirkojen esille tulemista kaikkialla maailmassa. Tällöin uskovat voivat toimivat esimerkiksi apostolisen voitelun alla tai profetaalisen voitelun alla aika ajoin. Se ei kuitenkaan ole heidän elämänsä sisältö, vaan hetkittäinen osa siitä.

Kun Jumala jonkun kutsuu ja asettaakin johonkin näistä palveluviroista, niin silloin tämän ihmisen koko elämä rupeaa tuomaan esiin tuon palveluviran toimintaa. Hän ei ainoastaan hetkittäin liiku tällaisessa voitelussa, vaan elää siinä lähes tulkoon jatkuvasti. Mitä enemmän hän tiedostaa virkansa ja kutsunsa sekä Jumalan läsnäolon sitä enemmän Jeesuksen todellisuus näkyy hänen kauttaan palveluviran mukaisesti.

Purosta otetut kivet

Daavid valitsi nimenomaan sileitä puron virtaavan veden muovaamia kiviä aseikseen. Tämä puhuu meille kokemuksesta ja Jumalan Pyhän Hengen muovaavan työn välttämättömyydestä voiton saamisessa. Raamattu opettaa, että kutsumisella ja valitsemisella on eroa (Matt. 22:14). Tämä on usein ajateltu liittyvän pelkästään Jumalan universaaliin pelastuskutsuun, mutta se on samalla Valtakunnan periaate. Jumala antaa kutsunsa ensin ihmisen elämään, mutta ennen kuin hänet valitaan ja samalla varustetaan suorittamaan tuota tehtävää joutuu hän koetelluksi. Ilman tätä koettelua ei kukaan ole valmis palvelukseen voitokkaasti.

Koetteluissa Pyhä Henki muovaa meitä tavoilla, joita emme edes aina ymmärrä tai käsitä. Meistä hiotaan teräviä kulmia pois ja saatetaan jopa kutistaa sopivammaksi kaikenlaisten vaikeuksien keskellä. Jumala katsoo kaikessa, kuinka uskollisesti käsittelemme näissäkin tilanteissa meille uskottuja talentteja. Tämän koettelemuksen ja kasvattamisen läpi joutuu käymään kaikki, jotka haluavat olla Jumalan käytössä eikä nämä palveluvirkoihin kutsutut ole mikään poikkeus tästäkään. Vasta kun Jumalan valmistava työ saa pyöristää ja hio meidät käyttöön sopivaksi Pyhän Hengen virrassa uskaltaa Jumala uskoa meille valtuudet ja voiman toteuttaa tehtäviään erityisellä tavalla.

Tähän valmistamiseen kuuluu myös oleskelu virrassa eli Pyhällä Hengellä täyttyminen ja Hänen läsnäolossaan oleminen. Tätä ei korvaa mikään muu hengellinen toiminta. Sen kautta kasvamme ja muutumme sekä uudistumme aivan erityislaatuisella tavalla muuttuen kirkkaudesta kirkkauteen (2. Kor. 3:18).

Yksi kivi tuo voiton

Kun nämä palveluvirat toimivat yhteen ja yhdessä kaatuvat monet jättiläiset yksityisistä elämistämme sekä yhteisestä elämästämme. Yhteydessä on voima. Kun todella toimimme yhdessä, niin kukaan ei enää oikeastaan pelkästään meitä vaan he näkevät suuremman kokonaisuuden. Tämä suurempi kokonaisuus onkin kaikista tärkein ja oikeastaan ainoa voiton tie. Tämä suurempi kokonaisuus on itse Jeesus Kristus, joka näkyy yhtenäisen ruumiinsa kautta tälle maailmalle! Hän on se todellinen kompastuskivi tai koetin kivi, joka tuo voiton!

“Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.” – Kol. 2:15

29.09.2010
17:33

Palvelemisen suhteet

“niinkuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä." – Matt. 20:28

On kiistatonta, että Jeesus palveli ihmisiä paljon. Hän aloitti palvelemisensa jo lapsesta saakka isänsä opissa puusepän oppipoikana ja kun Joosef oli kuollut elätti Hän perhettään työllään. Sen jälkeen koko Hänen 3-vuotisen palvelutyönsä ajan Hän toimi ihmisten parissa lähes lakkaamatta palvellen heitä Jumalan Valtakunnan voimalla. Kaiken lisäksi Hän palvelee edelleen rukoillen taivaassa.

Meidät kristityt, uudestisyntyneet uskovat, on kutsuttu olemaan Kristuksen kaltaisia. Eli jos palveleminen oli yksi Jeesuksen elämän olennaisimpia kuvauksia, niin sen pitäisi olla meidänkin kohdallamme. Jumalan silmissä palveleminen on niin tärkeässä roolissa, että sen mukaan Hän mittaa suuruutta Valtakunnassaan. Kaiken lisäksi Jumalan mielen mukainen palveleminen ei kuitenkaan hae sijaa itselleen, vaan on rakkauden motivoimaa tekemistä toisen parhaaksi.

Jotta kuitenkin voisimme palvellessamme olla polttamatta itseämme loppuun sekä välttyisimme tuhoamasta laiminlyömällä läheisiä ihmissuhteitamme elämissämme, on hyvä ymmärtää palvelemisessa olevia suhteita ja niiden tärkeysjärjestystä! On ainakin kuusi eri palvelemisen kenttää, joilla jokainen meistä jossain määrin tulee taistelemaan:

  1. Jumala
  2. Perhe
  3. Työ
  4. Seurakunta
  5. Henkilökohtainen palvelutyö
  6. Itse

 

Suhde Jumalaan

“Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi.” – 5. Mooseksen kirja 6:5 (vrt. Matteus 22:37)

Henkilökohtainen rakkaussuhteesi Jumalan kanssa on kaikkein tärkein asia elämässäsi. Millään määrällä muuta palvelemista ei voi korvata päivittäistä laatuaikaa Jumalan kanssa. Jos tämä osio ontuu elämässäsi, niin ontuvat kaikki muutkin osiot!

Meidän on ennen kaikkea palveltava Herraamme ja se ei todellakaan tarkoita saarnaamista ja evankeliumin julistamista, vaan nimenomaan rukouksessa, ylistyksessä, Raamatun lukemisessa, palvonnassa ja paastoissa vietettyä aikaa Jumalan kanssa. Mikään ei saa tulla meille tärkeämmäksi kuin Hän itse!

Parhaiten osoitamme rakkauttamme Jumalallemme ottamalla päivittäin aikaa yksin Hänelle. Tällöin voimme lukea Raamattua, rukoilla, ylistää, jne. ennen kaikkea viettäen aikaa Hänen läsnäolossaan myös kuunnellenkin. Täältä saamme myös voimamme palvella muilla areenoilla.

Suhde perheeseen

“Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” – 1. Tim. 5:8

Jumala loi miehen ja naisen, joista syntyi lapsia! Tämä ihmisjoukko sitoutui toisiinsa rakastaen tukien ja auttaen toisiaan. Synti kylläkin tuli hajottamaan tätä järjestystä, mutta silti se on edelleen kaikista tärkein ihmisten välinen suhde maan päällä: perhe. Tähän ihmeelliseen yksikköön tulisi meidänkin sijoittaa tärkein voimamme ja rakkaudellinen lähimmäisen palvelemisemme!

Perheenkin sisäisillä suhteilla on tärkeysjärjestys:

  1. Suhde puolisoon
  2. Suhde lapsiin
  3. Suhde omiin vanhempiin ja sisaruksiin sekä appivanhempiin ja puolison sisaruksiin
  4. Suhde muuhun sukuun

 

Jos sinulla on puoliso, niin suhteesi hänen kanssaan on tärkeintä maan päällisistä suhteista. Jumala on antanut teidät toisillenne lahjaksi ja meidän on parasta pitää tätä lahjaa hyvänä! Ennen kaikkea palvele ja osoita rakkauttasi puolisollesi.

Sitten jos sinulla on lapsia, ovat he myöskin Jumalan lahjoja sinulle! Huolehdi heistä! Rakasta heitä! Opeta heitä ja ennen kaikkea ole heidän kanssaan! Me kaikki emme välttämättä pääse saarnaamaan tuhansien ihmisten massoille, mutta monet meistä voivat olla kasvattamassa lapsiaan Jumalisuuteen eikä koskaan tiedä, missä vaiheessa sukulinjaamme Jumalan nostaa jonkun palvelemaan tuhansia jollei miljoonia. Me voimme olla sijoittamassa tuohon tulevaisuuteen lapsissamme rakastamalla heitä!

Tämän oman perheen jälkeen tulevat suhteet vanhempiin ja sisaruksiin, joissa meitä kutsutaan palvelemaan ja rakastamaan heitä! Kun vanhempamme vanhenevat me voimme olla heitä auttamassa ja tukemassa eikä heidän tarvitse jäädä yksinäisyyteen unohdettuina. Jumalan tahto on pelastaa perhekuntia eli sekä vanhempia että sisaruksia, jossa me voimme olla mukana osoittaen rakkauttamme heitä kohtaan.

Kaikkein viimeisenä tulee suhteemme muuhun sukuun, joka voi hyvinkin paljon vaihdella riippuen sukujen suuruudesta ja läheisyydestä. Luulen, että tällä osa-alueella voisimme nykyaikana kokea suurempaa siunausta, jos osaisimme kunnioittaa sitäkin enemmän.

Suhde työhön

“Sillä jo silloin, kun olimme teidän tykönänne, me sääsimme teille, että kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä. Sillä me olemme kuulleet, että muutamat teidän keskuudessanne vaeltavat kurittomasti, eivät tee työtä, vaan puuhailevat sellaisessa, mikä ei heille kuulu. Semmoisia me käskemme ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, tekemään työtä hiljaisuudessa ja syömään omaa leipäänsä.” – 2. Tess. 10-12

Jumala loi ihmisen tekemään töitä emmekä oikeastaan löydä elämämme täyttymystä tekemättä sitä. Toimettomuus aiheuttaa vain masennusta, ahdistusta ja kaikenlaista synnin paljoutta. Kuitenkin meidän täytyy ymmärtää, että on toisinaan elämäntilanteita jolloin ajaudumme työkyvyttömyyteen! Näissä tilanteissa Jumala ei meitä hylkää vaan haluaa meitä auttaa parantavalla voimallaan ja huolenpidollaan!

Mitä sitten on tämä työ, josta Raamattu puhuu? Käsitykseni on, että työ on jotain toisten palvelemista tavalla, josta usein maksetaan palkkaa. Palkan maksaminen ei sinänsä ole työn tekemisen tai laadun mittari, mutta sekin kuuluu kyllä työmiehelle ja on lisäksi Raamatullinen järjestys elatukselle! Vaikka meitä ei olisikaan palkattu mihinkään töihin, niin meidän ei silti olla toimettomia, vaan etsiä vaikka vapaaehtoistöitä. Jumala pitää meistä kyllä huolta, kun me vain pyrimme täyttämään Hänen tahtonsa tältäkin osin.

Työn määrä suhteessa vapaa-aikaan on sitten hankalampi kysymys! Raamatun aikaan tämä oli yksinkertaisempaa: ihminen usein teki töitä sen verran, että hän ja perheensä pysyi elossa ja voi hyvin. Tämä usein tarkoitti hyvinkin täysipäiväistä työskentelyä kuutena päivänä viikossa. Nykypäivänä työelämän vaatimukset, kiire ja paineet ovat muuttuneet erilaisiksi, joka myös kuluttaa aivan eri tavalla kuin muinoin. Yhtä suuri työtuntimäärä kuin silloin ei todennäköisesti olisi enää terveellistä henkisten paineiden tähden! Näemme tässä kuitenkin periaatteen siitä, että työ oli iso osa heidän elämäänsä eikä sitä pelätty tehdä! Samoin tänä päivänäkin voimme aivan hyvin etsiä kokopäiväisesti töitä ellei meillä ole erityistä estettä tähän. Tämä työmäärä voi tietysti koostua useammista eri palasista ja kaikesta ei välttämättä tarvitse edes saadakaan mitään palkkaa!

Kuitenkaan työhön kulutettu aika ei saa häiritä meidän perhe-elämäämme sekä Jumalan kanssa vietettyä aikaamme, vaan niille täytyy varata myös päivittäistä aikaa enemmän kuin aamuin ja illoin tapahtuvat tervehdykset! Emme saa paeta työhömme näitä tärkeämpiä suhteita!

Entäs sitten opiskelu? Opiskelu on hyvin tärkeää, mutta se on tie työelämään ei lopputarkoitus itsessään! Kun opiskelemme voimme nähdä sen työnämme, mutta meidän tulisi myös nähdä, että opiskellessasi et oikeastaan palvele vielä ketään! Voit toki siellä julistaa muille opiskelijoille evankeliumia eli tehdä palvelutyötä, mutta et vielä ole täyttämässä työn tekoa tarkoittavaa palvelemista.

Kaikessa tässä työelämän kentässä meidän tulee myös osoittaa Jumalan mielen mukaista ahkeruutta ja kuuliaisuutta tehden kaiken niin kuin Herralle! Lisäksi meidän on elintärkeää myös etsiä Herran kasvoja ja tahtoa johdatuksen löytämiseksi oikeisiin valintoihin ja päätöksiin!

Suhde seurakuntaan

“Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina.” – 1. Piet. 4:10

Seuraava kenttä Jumalan palvelemiselle on meille seurakunta eli pyhien yhteys, johon olemme sitoutuneet! Jumala kutsuu näiden elämän ympyröiden jälkeen meitä ennen kaikkea omassa kotiseurakunnassamme palvelemaan hengellisesti sekä fyysisesti. Vaikka Jumalalta saatu näkymme ja kutsumme olisi maailman laajuinen palvelutyö, lähtee se liikenteeseen seurakunnassa paikallisesti palvelemisesta aivan kuten Paavalillakin Antiokiassa.

Seurakunta ei myöskään pitäisi olla paikka, jossa käymme vain julistamassa, johtamassa ylistystä tai palvelemassa rukouksessa. Sen tulisi olla kotimme, jonka yleiseen olemassa oloon haluamme osallistua. Haluamme antaa voimamme myös yksinkertaiseen seurakunnan palvelemiseen kuten siivoukseen, rakenteluun ja muuhun käytännön palvelutyöhön! Todellinen hengellinen palvelutyö vain kasvaa wc:n siivoamisen ilmapiirissä!

Suhde henkilökohtaiseen palvelutyöhön

‘Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: "Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut".' – Apt. 13:2

Sen lisäksi, että meillä on yhteinen palvelemisen yksikkömme seurakunta, on meillä Jumalan antama henkilökohtainen kutsumuksemme ja palvelutyömme, jossa Jumala haluaa meitä käyttää. Palvelutyömme voima virtaa kaikkien näiden edellä mainitsemiemme suhteiden toimiessa elämissämme pohjalla! Myös voi olla, että Jumalan niin vaikuttaessa meidän henkilökohtainen palvelutyömme tulee päätoimiseksi työksemme, josta myös saamme elatuksemme.

Kuitenkin vaikka emme olisikaan täyspäiväisesti hengellisessä palvelutyössä tulee meidän tehdä sitä myös mahdollisuuksiemme mukaan. Tämän voi myös yhdistää jossain määrin työnantajiamme kunnioittaen työympäristöömme. Lisäksi voimme etsiä tilaisuuksia palvella  evankeliumia erilaisissa seurakuntien ympyröissä tai aivan maallisissa paikoissa! Kuitenkaan emme voi laiminlyödä edellisiä suhteita tämänkään varjolla, sillä silloin laiminlyömme Jumalan asettamaa järjestystä elämissämme!

Suhde itsensä palvelemiseen

Yksi olennaisen tärkeistä palvelemisen kohteista näiden muiden lisäksi olet myös sinä itse! Meidän ei tule hylätä aikaa itsellemme, lepäämiselle ja virvoittumiselle mistään hinnasta. Todellisuudessa kun olemme terveitä hengellisesti, sielullisesti ja ruumiillisesti, niin emme tarvitse paljoakaan aikaa lepäämiseen ja palautumiseen, mutta tarvitsemme kuitenkin sitä! Älkäämme siis laiminlyökö itseämmekään, mutta älkäämme turhan päiten pyörikö itsemme ympärilläkään! Kumpikaan ei tuota hyvää lopputulosta!

Pitäkäämme siis hyvä huoli itsestämme kaikin puolin. Ravitkaamme kokonaista ihmistämme! Levätkäämme ja viettäkäämme aikaa myös ystäviemme parissa! Jos me emme tule kohdatuksi kaikilla tasoilla, niin emme oikein voi kohdata muitakaan oikein.

Lopputulos!

Maailmassa on todella paljon mahdollisuuksia palvella Jumalaa! Jopa niin paljon, että siinä voi polttaa itsensä loppuun. Kun seuraamme tätä tärkeysjärjestystä elämässämme niin suurin osa turhista ongelmatilanteista ja vaikeuksista vältetään jo etukäteen ja voimme keskittyä todellisten ongelmien voittamiseen! Kaikessa kuitenkin täytyy muistaa Jumalan yksinkertainen seuraaminen, mikä voi toisinaan myös poiketa tästä järjestyksestä! Ilman tätä erityistä selkeää johdatusta pysykäämme Sanan antamassa mallissa elämissämme ja muistakaamme, että Hän ei myöskään koskaan toimi vastoin Sanaansa!

15.09.2010
21:25

Palvonta ja palveleminen

Palvonta ja palveleminen

“Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut-että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” – Joh. 13:34-35

Jeesuksen mukaan Hänen omansa tunnistetaan heidän keskinäisestä rakkaudestaan. Tämä lause ei ikävä kyllä ole useinkaan saanut tilaa seurakunnissa. Useimmiten Kristuksen omat tuntuvat vain kyräilevän toisiaan, puhuvan pahaa toisistaan, odottavan toisten lankeamista ja kateellisena yrittävät saada parempaa paikkaa kuin toisilla. Kuinka kauas olemmekaan langenneet silloin Jeesuksen tahdosta!

Kaiken lisäksi tulemme kuitenkin Herran eteen tuoden ylistystämme ja palvontaamme yhdessä! Aivan kuin voisimme sillä korvata jotain tai että Jumala katsoisi sormiensa läpi vääriä tekojamme lähimmäisillemme. Kyllähän Jumala on todella hyvä, armollinen ja pitkämielinen, mutta Hän on liian hyvä antaakseen vääryyden vallita maan päällä. Hän katsoo sekä yksilön että koko yhteisön hyvinvointia eikä suostu hyväksymään jatkuvaa toisia tuhoavaa toimintaa armonsa nojalla. Esimerkiksi uhrit eivät kokisi armoa, jos Jumala hyväksyisi panettelijan jatkavan toimintaansa aiheuttaen tuskaa ja ahdistusta ympärilleen. Siksi armo on sidottu parannuksen tekoon eikä ainoastaan anteeksipyyntöön.

Miten rakastaa?

Raamatullinen rakastaminen on paljon enemmän kuin vain romanttiset tunteet. Itse asiassa alkukielellä Uudessa Testamentissa rakkautta tarkoittamaan on käytetty neljää eri sanaa, joista ainoastaan yksi sisältää ajatuksen romantiikasta miehen ja naisen välillä. Kyllä rakkauteen liittyvät tunteetkin, mutta ennen kaikkea Raamatussa rakkaus on nähtävissä hyvissä teoissa, sitoutumisessa ja päättäväisyydessä.

“Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että hän antoi henkensä meidän edestämme; meidänkin tulee antaa henkemme veljiemme edestä. Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.” – 1. Joh. 3:16-20

Kun puhumme keskinäisestä rakkaudesta, täytyy meidän tarkoittaa ennen kaikkea siitä, kuinka käsittelemme toisiamme! Rakkautemme on mitattavissa siitä, kuinka alttiita olemme auttamaan toisiamme ongelmatilanteissa tai yleensäkään tarpeissa! Jos emme ole valmiit jakamaan omastamme toistemme auttamiseksi, niin emme myöskään todella rakasta toisiamme. Käytännön rakkauden täyttämää toimintaa toisen hyväksi ei korvaa kauniit sanamme tai edes rukoushetkemme heidän puolestaan!

Tässä kohti Raamattu on vielä jossain määrin puolueellinen! Meitä toistuvasti kehotetaan ennen kaikkea pitämään huolta pyhien tarpeista. Kyllä lähimmäisen rakkautemme täytyy myös kattaa kaikki avun tarpeessa olevat, mutta kaiken avustamisen tärkein kohde on nimenomaan Jumalan kansa! Palveleminen ja rakastaminen lähtee siis liikenteeseen kaikkein lähimmistä, eli veljistämme ja siskoistamme. Tällä seurakunnan sisäisellä taistelukentällä rakkautemme aitous tullaankin todella koettelemaan, jotta Jumala uskaltaisi laajentaa palvelutyötämme rakkautemme määrän mukaan koskemaan suurempaa ihmisjoukkoa!

Rakkautemme määrän mukaan

Voimme palvella toisiamme armolahjoillamme sekä aivan käytännön sekä aineellisissa tarpeissa. Näissä kaikessa palvelussa on kuitenkin yksi todellinen polttoaine, joka pitää kaiken toiminnassa ja myös oikealla raiteella: rakkaus! Rakkautemme ei siis ole todellista ilman palvelevaa sydäntä, mutta ei myöskään palveleva sydämemme ole todellista ilman rakkautta. Molempien täytyy toteutua, jotta rakkautemme olisi aitoa Raamatun mukaista rakkautta. Emme siis voi oikeasti palvella toisia omien itsekkäiden tarkoitusperiemme tai halujemme tähden. Toisinaanhan saatamme vain etsiä omaa mielihyvää saadessamme tehdä hyviä tekoja toisillemme! Meidän täytyy rakastaa, jotta palvelumme pysyisi puhtaana.

“Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo: "Minä rakastan Jumalaa", mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” – 1. Joh. 4:19-21

Meidän rakkautemme tulee Jumalan rakkaudesta! Emme osaa rakastaa muitakaan, jos emme koe Jumalan rakkautta kohdallemme todeksi. Meidänhän tulee rakastaa lähimmäistämme niin kuin itseämme ja Jumalan rakkaudessa opimme oikealla tavalla rakastamaan itseämme sekä sen kautta muitakin. Kun tämä rakkaus pääsee vaikuttamaan ihmisen sisimmässä, niin se tuottaa vain lisää rakkautta!

Tässähän on meidän uskon elämässämme oikeasti kysymyskin! Rakkauden kautta vaikuttava usko auttaa ainoastaan Jeesuksessa Kristuksessa. Ei meidän hienot tai uljaat tekomme tai edes ulkoinen moitteeton käytöksemme. Jumala katsoo sydämeemme ja Hän etsii sieltä todellista Kristuksen kaltaisuutta, joka näyttäytyy ennen kaikkea rakkautena.

Rakastava palveleminen = palvonta

“Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.” – Matt. 25:40

Tämä kaikki vielä nivoutuu syvemmälle kuin äkkiseltään ymmärrämme. Tässä vertauksessa Jeesus yhdistää Hänen palvelemisensa muiden palvelemiseen, ja suurimmalta osin voimme ajatella Hänen palvelemisensa olevan toisaalta palvontaa. Eli oikeastaan palvomme Jumalaamme kun rakastavasti palvelemme toisiamme sekä maailmaa! Tämä käy myös toisin päin, jos emme palvele toisiamme ja maailmaa, niin emme tuo sillä palvontaa Jumalallemme!

Uskon elämä on siis oikeastaan todella yksinkertaista! Kaikki pyörii tämän yhden asian eli rakkauden ympärillä. Samalla se on äärimmäisen hankalaa, koska tämä kyseinen yksi asia ei synny itsestämme, vaan saamme se on nöyrälle ja palvovalle sydämelle annettu lahja.

08.09.2010
17:32

Jumalanpalvelus

Jumalanpalvelus

Seurakunnan toiminnan ydin on sen yhteiset Jumalan palvonnan ja kohtaamisen hetket. Näissä hetkissä Jeesus itse pääsee kohtaamaan ja palvelemaan ihmisiä moninaisin tavoin muuttaen ihmiselämiä ikuisuuden kosketuksellaan. Meidän on äärimmäisen tärkeää pitää tilaisuutemme tai kutsummepa niitä kokouksiksi tai jumalanpalveluksiksi elävinä, jos haluamme seurakunnan elävän muutenkin.

Raamattu opettaa seurakunnan yhteiseen Jumalan palvontaan ja palvelukseen kuuluvan ainakin seuraavia asioita: palvonta ja ylistys, rukous, opetus ja julistus, Pyhän Hengen lahjojen toiminta, ehtoollinen, lähimmäisen rakastaminen ja palveleminen.

Palvonta ja ylistys

“Ja nämä ovat ne, jotka Daavid asetti pitämään huolta laulusta Herran temppelissä, senjälkeen kuin arkki oli saanut leposijan.” – 1. Aik. 6:31

Välittömästi kun oli paikka Jumalan läsnäololle levätä, niin Daavid asetti ihmisiä laulamaan ylistystä, palvontaa ja rukouksia Herran kasvojen eteen. Tämä jatkui Salomon rakentamassa temppelissä vuosikymmeniä. Aika ajoin Israelin kansa ei pitänyt huolta tästä toimesta, mutta joka kerta kun he kokivat hengellisen uudistuksen eli herätyksen palasivat he tähän Daavidin asettamaan järjestykseen.

Tämä samainen tapa oli vielä myös Jeesuksen aikaan käytössä ja myös apostoleille se oli tuttua, ja kaiken lisäksi alkuseurakunta kokoontui nimenomaan temppelissä, jossa tätä toimintaa harrastettiin. Myöskin alkuseurakunnan kokouksissa oli tämä käytössä. Kaiken lisäksi Raamattu kehottaa meitä siihen monesti:

“jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.” – Jaak. 5:13

“Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” – Kol. 3:16

“puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” – Ef. 5: 19-20

Eli on aivan selvää, että on täysin Raamatullista yhteisissä kokoontumisissamme laulaa ylistystämme ja palvontaamme Jumalalle. Lisäksi Raamattu puhuu siitä, että tähän voi kuulua tanssia, huutoa, taputtamista, polvistumista, käsien kohottamista, Hengessä laulamista ja monia muita muotoja. Olennaisinta varmaan tässä kaikessa on kuitenkin se, että Herra saa kiitoksen ja Hän asettaa valtaistuimensa sekä läsnäolonsa kansansa kiitoslaulujen keskelle (Ps. 22:3).

Rukous

‘ja sanoi heille: "Kirjoitettu on: 'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan."' – Luuk. 19:46

Jeesus sanoi Jumalan huoneen eli seurakunnan olevan ennen kaikkea rukoushuone. On täysin oikein rukoilla paljon seurakunnassa sekä yhdessä että erikseen! Meidän keskuudestamme tulisi nousta jatkuvan rukouksen pauhina Jumalan kasvojen eteen. Tämän ei pitäisi olla ainoastaan rukouskokouksissamme totta, vaan jokaisessa hetkessä jolloin tulemme yhteen. Kuinka herkästi katsomme ylen tätä mahdollisuutta muuttaa maailmanhistorian kulkua!

Jeesus on sanonut, että minkä kaksi yhdessä sopien Häneltä pyytää, niin Hän on sen tekevä! Kun kokoonnumme on meitä usein enemmän kuin kaksi, ja kun rukoilemme Hänen tahtonsa mukaan uskossa rukouksemme, niin mikään ei voi pidättää niitä toteutumasta. Ei ole voimaa taivaassa, ei maan päällä, eikä hengellisessä maailmassa, mikä pystyisi pysäyttämään Jumalan lupausten toteutumista, kun niihin uskossa tartutaan kiinni rukoillen.

Opetus ja julistus

“Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” – Matt. 28:19

“Ja Paavali ja Barnabas viipyivät Antiokiassa opettaen ja julistaen useiden muidenkin kanssa Herran sanaa.” – Apt. 15:35

Meidän tarvitsee kuulla Jumalan Sanan opetusta ja saarnaamista. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jeesuksen Sanan kautta. Kun kokoonnumme yhteen, voimme kyllästää toisiamme Jumalan Sanalla ja lisäksi julistaa koko maailmalle ilouutista Jeesuksesta Kristuksesta.

Alkuseurakunnan keskellä vaalittiin ja arvostettiin julistustoimintaa. Se oli heille elinehto! Ilman televisiota, internettiä, kirjoja, mp3-tiedostoja ja DVD-levyjä oli heidän pakko tulla yhä uudestaan yhteen kuulemaan Jumalan Sanaa ja maailman ihmeellisintä kertomusta Jeesuksesta! Vaikka meillä onkin kaikki nuo edelliset hienoudet, eivät ne korvaa elävää, hetkessä saarnattua Jumalan Sanaa! Pyhää Henkeä ei vielä ole onnistuttu tallentamaan muualle kuin ihmisten sydämiin ja seurakunnan keskelle. Hän kyllä siunaa ja koskettaa ihmisiä myös näiden uuden ajan välineiden kautta, mutta on aina erilaista olla itse paikalla kun nauhoitus tehdään!

Pyhän Hengen lahjojen toiminta

“Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.” – 1. Kor. 14:26

Sen lisäksi, että Pyhä Henki inspiroi Sanan saarnaajia julistamaan voitelussa, Hän haluaa myös palvella omiaan ja maailmaa armolahjojensa välityksellä. Näiden kautta koko Jeesuksen Kristuksen voima ja palvelutyö saa tapahtua keskellämme. Jeesus itse palveli armolahjojen kautta! Apostolit palvelivat armolahjoilla! Pyhät halki historian palvelivat armolahjoilla! Ja meidänkin on tarkoitus palvella armolahjoilla!

On olennaisen tärkeää, että emme laiminlyö lahjoja ja väheksy profetiaa tai muitakaan lahjoja keskellämme! Jumala tahtoo ilmestyä yliluonnollisena Jumalana eli juuri sellaisena kuin Hän on. Seurakunta on paikka, jossa sairaat parantuvat, riivatut vapautuvat, profetiat luovat uutta tulevaisuutta ja sielut astuvat sisälle Jumalan Valtakuntaan! Meidän uskommehan ei pitäisi perustua ihmisten viisauteen vaan Jumalan voimaan! Eli armolahjoilla täytyy olla tärkeä paikka keskellämme.

Ehtoollinen

‘Ja hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. Tehkää se minun muistokseni."' – Luuk. 22:19

Jeesus asetti ehtoollisen (eli iltapalan) viettämisen tärkeäksi osaksi seurakunnan yhteistä elämää. Sen kautta nautimme Hänen ruumiinsa ja verensä tullen näin osallisiksi niistä. Verensä kautta saamme anteeksiantamuksen synneistämme ja ruumiinsa kautta parannumme! Emme suinkaan pelastu ja parannu ehtoollisen kautta, vaan sen kautta voimme muistaa tämän sekä vahvistua uskossamme näiden luonnollisten välineiden kautta.

Missään päin Raamattua ei kerrota miten usein seurakunnan tulisi yhdessä viettää ehtoollista. Alkuseurakunta kokoontui yhteen murtamaan leipää, mutta ei siellä sanota tekivätkö he sen joka kerta saati sitten oliko kyse yhteisestä ateriasta vai Herran ateriasta. On kuitenkin selvää, että tämä tulisi olla kiinteä osa seurakunnan elämää ja yhteyttä!

Lähimmäisen rakastaminen ja palveleminen

“Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?” – Jaak. 2: 14-16

Jos meidän oppimme ja totuutemme jäävät puheen tasolle, olemme menneet harhaan Jeesuksen tahdosta. Meidän tulisi käytännössä osoittaa sanamme todeksi olkoon kyse yliluonnollisesta tai luonnollisesta! Palvelutyömme alkaa lähimmistä ihmisistämme ympärillämme. Kun olemme itse saaneet kokea Jumalan palvelevan ja siunaavan meitä, voimme palvella ja siunata muita.

“joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.” – 2. Kor. 1:4

Käytännössähän tämä on toisten tarpeista huolehtimista, sairaiden puolesta rukoilemista, toisen kuuntelemista ja huomioimista, jne. Kuitenkin meidän on muistettava tässäkin, että emme voi antaa jotain mitä meillä ei ole! Eli ensin meidän tulee itse kohdata Jumalaa, niin että voimme palvella muita. Näin emme pala loppuun ja vältämme myös hyväksikäytetyksi tulemisen. Mehän emme ole suinkaan tarpeen motivoimia, vaan Jeesuksen motivoimia palveluksessamme.

Kaikki yhdessä

Kun siis kokoonnumme yhteen, Jumala haluaa kaiken yhdessä kirkastavan Hänen Poikansa ristintyötä! Koko luomakunta huokaa ja kaipaa, että Jumalan lapset ilmestyisivät. Tähän ei tarvita muuta kuin, että me todella uskoisimme Golgatalla saadun voiton täydellisyyden! Sitä auttamaan on meille annettu yhteinen Jumalan palveluksemme. Olkaamme siitä osalliset ja etsikäämme Herraa silloin kun Hänet voidaan löytää!

 

 

Archive